”En tarkkaan tiennyt mistä se johtui, tuo tyttöys, ehkä se oli jonkinlaista olemuksen valoa, kehon ja mielen valoa, tyttövaloa jota katsellessa teki mieli heittää kädet kohti taivasta ja ylistää tätä uskomatonta maailmaa, sen haurasta tasapainoa, teki mieli suojata ja lohduttaa pienempiään ja lahjoittaa vähät rahansa kansalaisjärjestöille.”
Hyvästi tytöt on 25 tiiviin tarinan kokoelma, joka käsittelee sitä, mikä on rakkaudessa mahdollista ja mikä mahdotonta. Osaa tarinoista kannattelee elämäniloinen huumori, osaa luopumisen suru. Hyvästi tytöt on hauska ja koskettava kunnianosoitus sille, mikä on miehen elämässä kauneinta ja katoavaisinta, eli tytöille.
Korhonen on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Hän on työskennellyt äidinkielen opettajana, kustannustoimittajana, suunnittelijana ja luovan kirjoittamisen opettajana Turun yliopistossa sekä Helsingin Sanomien kolumnistina.
Korhosen esikoisromaani Kahden ja yhden yön tarinoita (2003) voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Hänen toinen teoksensa Lääkäriromaani (2008) voitti Kalevi Jäntin palkinnon ja oli ensimmäinen suomalainen teos, joka voitti Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010. Korhosen uusin teos Emme enää usko pahaan oli ehdolla vuoden 2016 Finlandia-palkinnon saajaksi.
Tämän kirjan esipuhe oli riemukkain ikinä! 36-vuotiaan miehen elämäntuskaa, kun ah-niin-ihanat tytöt eivät enää huomaa häntä, ikämiestä -ei vaikka kuinka pullistelisi. On se elämä niin julmaa.
Muuten kirja koostuu absurdeista kertomuksista päähenkilön menneistä rakkausjutuista. Idea oli hyvin samanlainen kuin Dan Rhodesin kirjassa Älkää kertoko minulle totuutta rakkaudesta. Täytyy sanoa, että britti veti pidemmän korren.. Ihan kaikkia en nimittäin jaksanut lukea.
Korhonen yrittää olla hassu ja epäonnistuu siinä pahasti. Tarinat ovat väkinäisen kummallisia ja yksipuolisia, hienoja oivalluksia ei juurikaan ole. Korhosen kirjoitustyylissä ei kuitenkaan ole moitittavaa, ja kokonaisuudessaan kirja on ihan luettava.