Kootut kertomukset

by Edgar Allan Poe, Jaana Kapari-Jatta (Translator)

Edgar Allan Poe on yksi kauhukirjallisuuden tunnetuimmista hahmoista ja hänet onkin usein leimattu koko suuntauksen synnyttäjäksi. Hän kunnostautui ennen kaikkea lyhyen proosan, pienten kauhu-, rikos- ja tieteiskertomusten kirjoittajana, mutta myös hänen Byronin muotokieltä tapailevat runonsa, kuten Korppi ja Kellot, ovat tunnettuja ja arvostettuja kaikkialla maailmassa.

Kootut kertomukset on Poen koko proosatuotannon kattava kertomuskokoelma. Poen lukijat voivat vihdoin lukea myös hänen tuntemattomampia kertomuksiaan ylistettyjen novellien rinnalla yksissä kansissa. Jaana Kaparin ajan tasalla oleva ja monisärmäinen käännös tuo esiin Poen kielellisen taituruuden ja kyvyn luoda hyytävää tunnelmaa. Poe ei karta rujojakaan aiheita ja kirjoittaa laaja-alaisesti myyttisine hahmoineen ja kirjallisine viittauksineen.

Merkittävää Poen novelleissa on analyyttinen kertojanääni, joka tuo niihin psykologista syvyyttä ja tietopohjaa. Poe onkin innoittanut lukemattomia kirjailijoita ja teoreetikkoja Charles Baudelairesta Lacaniin. Poe on kauhu-, tieteis- ja rikoskirjallisuuden Shakespeare, loppumaton runsaudensarvi. Hänen juonikehittelynsä ja kirjalliset hahmonsa ovat yhä vertaansa vailla. Sir Arthur Conan Doyle lainasi Poen C. August Dupin -salapoliisikertomuksista kuuluisan hahmonsa Sherlock Holmesin olennaisimmat piirteet.

Kirjan suomentamiseen on saatu käännöstukea Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskukselta FILI:ltä.

Genres: Horror, Short Stories, Gothic, Fiction, Classics, Fantasy, Anthologies

1028 pages, Hardcover

First published June 9, 1849

About the author

The name Poe brings to mind images of murderers and madmen, premature burials, and mysterious women who return from the dead. His works have been in print since 1827 and include such literary classics as The Tell-Tale Heart, The Raven, and The Fall of the House of Usher. This versatile writer’s oeuvre includes short stories, poetry, a novel, a textbook, a book of scientific theory, and hundreds of essays and book reviews. He is widely acknowledged as the inventor of the modern detective story and an innovator in the science fiction genre, but he made his living as America’s first great literary critic and theoretician. Poe’s reputation today rests primarily on his tales of terror as well as on his haunting lyric poetry.

Just as the bizarre characters in Poe’s stories have captured the public imagination so too has Poe himself. He is seen as a morbid, mysterious figure lurking in the shadows of moonlit cemeteries or crumbling castles. This is the Poe of legend. But much of what we know about Poe is wrong, the product of a biography written by one of his enemies in an attempt to defame the author’s name.

The real Poe was born to traveling actors in Boston on January 19, 1809. Edgar was the second of three children. His other brother William Henry Leonard Poe would also become a poet before his early death, and Poe’s sister Rosalie Poe would grow up to teach penmanship at a Richmond girls’ school. Within three years of Poe’s birth both of his parents had died, and he was taken in by the wealthy tobacco merchant John Allan and his wife Frances Valentine Allan in Richmond, Virginia while Poe’s siblings went to live with other families. Mr. Allan would rear Poe to be a businessman and a Virginia gentleman, but Poe had dreams of being a writer in emulation of his childhood hero the British poet Lord Byron. Early poetic verses found written in a young Poe’s handwriting on the backs of Allan’s ledger sheets reveal how little interest Poe had in the tobacco business.

For more information, please see http://en.wikipedia.org/wiki/Edgar_al...

Reviews

[PiaLep · Rating 4 out of 5]

Olipa kerrassaan sopivaa luettavaa pyhäinpäivän ja halloween viikonloppuun.

[Taija · Rating 3 out of 5]

Uh, tytär päätti haastaa minut ja älykkyyteni antamalla synttärilahjaksi tämän yli tuhatsivuisen tiiliskiven, joka sisältää kaikki Edgar Allan Poen 66 kertomusta.

Aluksi kiermurtelin tuskasta, en ymmärtänyt tarinoista mitään. Mutta sitten sain jotenkin aivot oikeaan moodiin, tai tarinat paranivat (koska olivat kirjassa kirjoitusjärjestyksessä) ja tempauduin jopa joihinkin tarinoihin kunnolla mukaan. Vaikka olihan suurin osa aika outoja. Poeta kutsutaan kauhu-, rikos-, fantasia- ja tieteiskirjallisuuden edelläkävijäksi, josta monet myöhemmät kirjailijat kuten Arthur Conan Doyle ovat ammentaneet omissa teoksissaan. Etenkin tieteistarinat, kuten se missä mennään kuumailmapallolla kuuhun, ovat hämmästyttävän älykkäitä, toisaalta runsaan mielikuvituksellisia. Osa tarinoista oli silkkaa kauhua, osa utuista mystiikkaa. Voi miettiä minkälainen mielikuvitus Poella on täytynyt olla, tai mitä sieniä hän on syönyt - vai käyttänyt oopiumia, josta puhutaan monessa kirjan kertomuksesta, ja jota suomentajakin esipuheessaan arvuuttelee.

Potter-kääntäjä Kapari-Jatan Poe-suomennos on oiva - toimii hyvin. Esim tarinassa ”Miksi pieni ranskalainen pitää kättään kantoliinassa” ja muutamassa muussakin on onnistuneella tavalla käytetty murretta. Lisäplussaa myös kääntäjän alku- ja loppusanoista. Ei ole varmaan ollut helpoin työ, mutta hyvin hoidettu!

Poen tarinat tursuavat kauhun lisäksi huumoria. Monien hahmojen nimetkin ovat hauskoja, esimerkkinä:

Tohtori Drummummupp
Eversti John A. B. C. Smith
Signoora Psyyke Zenobia
Arkkiherttua Rutto-Tautinen
Pormestari Mynheer Superbus von Underduk
Sir Pohjaton Paradoksi
Bibulus O’Bumper
Signor Tintontintino
Ferdinand Fitz-Fossilus Feltspar
Traagikko Climax
Kuka Lie

Tarinoita yhdistää useimmissa esiintyvä minä-kertoja, usein hieman omituista tai erikoista päähenkilöä seuraava terävä sivustakatsoja. Monessa tarinassa joku herää kuolleista, tai ruumis palaa tavalla tai toisella. Tämä teema tuntuu kiehtovan Poeta. Matematiikkaan, loogiseen päättelyyn ja tieteeseen viitataan usein. Kauniita naisia, komeita miehiä, upeita laaksoja ja hienoja kartanoita kuvataan yksityiskohtaisesti.

Kuten novellikokoelmassa yleensäkin, ongelmaksi muodostuu kertomusten lyhyys. Juuri kun on päässyt tarinaan sisälle, se loppuu. Kokemus jää pintaraapaisuksi, muistijälki vähäiseksi. Tässä ongelmana oli myös tarinoiden iso määrä ja kirjan pituus, reilusti yli tuhat sivua. Onneksi tarinat olivat keskimäärin aika lyhyitä, pyrin lukemaan yhden päivässä muun lukemiseni ohessa. Pitkä projekti siitä tuli.

Poe itsekin toteaa yhdessä tarinassa: ”Ei kirjallisen työn laajuus kerro sinänsä mitään sen ansioista.”

Aluksi olin valmis antamaan kaksi tähteä, kun en ymmärtänyt mitään, mutta sitten jotkut tarinat olivat tosi oivaltavia, neljän tähden arvoisia. Kokonaisuudelle nyt kolme tähteä. Sivistyin. Hämmästyin. Yllätyin.

[Mari · Rating 3 out of 5]

Melkoinen kokoelmajärkäle, jonka lukemisessa meni lopulta lähes 10 kuukautta. Pääsyy poikkeuksellisen pitkään lukuaikaan olivat alkupään kertomukset, jotka eivät uponneet omaan tajuntaan oikein millään (tai ehkä oma senhetkinen lukufiilis kaipasikin jotain aivan muuta), joten kirja tuli aktiivisesti unohdettua lukujonoon pitkäksi aikaa. Ei vain maistunut ja tarinoihin oli todella vaikea päästä sisälle. Olo lukiessa oli lähinnä turhautuneen tuskastunut.

Koska tarinat ovat niin kronologisessa kirjoitusjärjestyksessä kuin oli saatujen julkaisutietojen perusteella mahdollista olettaa, syy alun ymmärtämisen hankaluuteen saattoi olla ihan vain siinä, että kirjailijan oma tyyli ja ääni oli tuohon aikaan etsimässä lopullista muotoaan. Kokoelman edetessä lukufiilis muuttui nimittäin täysin ja tarinat alkoivat tuntua ainakin pääsääntöisesti hauskoilta, ymmärrettävällä tavalla mielikuvituksekkailta, aikaansa nähden edistyksellisiltä, nokkelilta ja jännittäviltä - tyylilajistaan riippuen. Jos kirjoitustyyli olisi ollut alusta asti samaa tasoa, olisin helposti antanut kokoelmalle neljä tähteä. Nyt alun sekavuus verottaa kokonaisfiilistä kolmeen. Erityisesti kuoleman rajalla ja sen molemmin puolin liikkuvat tarinat olivat kiinnostavia. Moniin oli saatu luotua yhtä aikaa sekä humoristinen että kummitustarinamainen tunnelma.

Tämä on niitä kirjoja, jotka voisin aivan hyvin lukea joku päivä uudelleen ja ehkä tuolloin ymmärtää paremmin myös niitä alkupään tarinoita. Mikään kirjailijan täydellinen kokoelmahan tämä ei kuitenkaan Korppi-runon siitä puuttuessa ole.

[Titivillus Gorgonius · Rating 5 out of 5]

Ne ns. helposti luettavat tarinat ovat täyttä rautaa, niiden lisäksi on niitä vaikeampia, mutta aion vielä lukea nekin ja ymmärtää mistä on kyse. Jos autiolle saarelle saisi valita vain yhden kirjan, niin tämä oli yksi vahvoista ennakkosuosikeista. Tosin mielelläni ottaisin sitten myös internetin, josta voisin etsiä selityksiä kaikille tuhansille yksityiskohdille, joita ei nykyihminen enää tunnista tai ymmärrä. Uudelleenluettavuus on ehkä parhaita kaikista kokoelmista. Joka kerta tästä saa jotain uutta irti ja tututkin kertomukset lukee mielellään aina uudestaan.

Käännös lienee erinomainen - en ole asiantuntija - mutta "Varjo - Vertaus" jostain aiemmasta suomennoksesta oli parempi nimi ko. kertomukselle kuin tämän kirjan pidempi nimi. Mutta se on tasapainottelua tarkkuuden ja sujuvuuden välillä, ja on vaikea sanoa kumpi on kulloinkin ns. parempi.

[Eija · Rating 4 out of 5]

Kokoelma sisältää Poen koko novellituotannon yksien kansien välissä. Lähes kaikki parhaat tarinat on jo aiemmin suomennettu muissa kokoelmissa, mutta osa vain valjuna lyhennelmänä. Tässä kokoelmassa saa hyvän kokonaiskuvan Poen tuotannosta ja käännöksissä on saatu aikaan oikeanlainen tunnelma. Novellit on lajiteltu kirjoitusjärjestykseen.

Poesta on moneksi. Hän kirjoitti kauhua, scifiä, fantasiaa, päättelytarinoita, huumoria ja kantaaottavia kirjoituksia. Minulle päällimmäisenä ja parhaimmillaan Poe on kauhun kirjoittajana.

Poen kauhutarinoissa toistuu samoja teemoja. Veriteosta ja ruumiin kätkemisestä kiinni jääminen sekä teon pakonomainen tunnustaminen tahallaan tai tahattomasti on yksi aihe, joka toistuu tarinoissa Kielivä sydän, Musta kissa ja Uhittelun pahus.

Elävältä hautaamista esiintyy useissa tarinoissa. Sellaisia ovat kosmista kauhua sisältävä Usherin talon tuho, runollinen Monoksen ja Unan vuoropuhelu, kostotarina Tynnyrillinen Amontilladoa, Ennenaikainen hautaaminen, jossa mies tekee valmisteluja selvitäkseen elävältä hautaamiselta sekä Berenike, jossa minäkertoja kuvaa lisäksi outoa pakkomiellettään.

Monissa Poen tarinoissa keskiössä on kaunis tai lahjakas nainen. Sellaisia on Berenike, Eleonora, Ligeia, Morella sekä Soikea muotokuva. Poe sisällytti kahteen samankaltaiseen tarinaansa älykkään naisen. Runollisesti ja hienosti kerrotuissa Morellassa ja Ligeiassa nainen on miestä oppineempi ja viisaampi. Molemmissa tarinoissa vaimo kuolee ja herää tavallaan uudelleen henkiin. Soikeassa muotokuvassa mallin henki puolestaan siirtyy muotokuvaan.

Tunnelmaltaan hienoja Kuolemasta kertovia lyhyitä tarinoita ovat Varjo – vertauskuvallinen kertomus ja Keijun saari. Kuolema on läsnä myös Punaisen surman naamionäytelmässä ruton muodossa.

Muita erinomaisia kauhu kategoriaan luokiteltavia tarinoita ovat:
Pullosta löytynyt käsikirjoitus, jossa kuvataan hyvin merellisiä kauhuja aavelaivasta aavemiehistöineen.
Hiljaisuus – faabeli on melko hienosti kerrottu kauhunäky, jossa paholainen kertoo tarinaa lohduttomuudesta ja hiljaisuudesta.
William Wilson on kaksoisolento tarina, jonka merkitystä jää miettimään.
Kuilu ja heiluri tarinassa kuvataan hyvin mentaalista kidutusta.

Scifiä tai proto-scifiä Poe kirjoitti useamman tarinan verran. Erään Hans Pfaallin verraton seikkailu on kirjeen muotoon kääräisty selonteko ilmapallomatkasta kuuhun. Kuumailmapalloilun ihmeellisyyksiä selostetaan myös tarinassa Ilmapalloankka. Mellonta tauta kertomuksen Poe sijoitti 1000 vuoden päähän omasta nykyisyydestään vuoteen 2848. Itse pidin näitä tarinoita melko tylsinä. Enemmän pidin Totuus M. Valdemarin tapauksesta, jota voidaan pitää kauhuaineksia sisältävänä scifi tarinana. Muita scifistisiä tarinoita on Eiraan ja Kharmionin keskustelu, jossa komeetta tuhoaa Maapallon. Mesmeristisessä ilmestyksessä käytetään hypnoosia kuoleman jälkeisen tilan selville saamiseksi. Synteettistä kultaa valmistellaan tarinassa Von Kempelen ja hänen keksintönsä.

Salapoliisi tarinat eivät myöskään olleet Poelle vieraita. Kolmessa tarinassa - Rue Morguen murhat,
Marie Rogét'n mysteeri ja Varastettu kirje - esiintyy salapoliisi Dupin ratkomassa murhamysteereitä. Näiden lisäksi Poe kirjoitti muitakin päättelytarinoita, missä ratkaistaan ongelma tai arvoitus. Tällaisia on mm. Kultakuoriainen ja Pitkänomainen laatikko. Itse en ole erityisesti mieltynyt lajityyppiin, joten en osaa näitä tarinoita sen kummemmin arvostaa.

Vaikka Poe on merkittävä kirjailija ja parhaimmillaan loistava kirjoittaja, kaikki kokoelman tarinat eivät ihan aukene. Joukossa on aikalaistarinoita, joiden ymmärtäminen vaatisi kirjoitusajankohdan päivän puheenaiheiden tuntemusta. Näissä tarinoissa irvaillaan päivän polttavia asioita ja osa tuntui sekavalta ja raskaalta lukea. Osa tarinoista on humoreskeja tai jutusteluja, jotka eivät naurata eivätkä ihastuta. Osa huumoripitoisista tarinoista ovat kuitenkin kelpoisia, niistä ehkä paras mielestäni on Hengen puute, joka mustan huumorin ystävänä miellytti. Muista tarinoista mainittakoon Aikakauslehtivankilan salaisuuksia, joka näyttää perustuvan Poen omakohtaisiin kokemuksiin köyhyydestä ja arvostuksen puutteesta kirjoittajana, vaikka hän tarinan lopussa varoittaakin luulemasta niin.

[Janne Paananen · Rating 4 out of 5]

Hankalasti arvioitava kirja. Edgar Allan Poen novellien kokoelmana täydellisyyttä hipova. Ainoastaan ihmetyttää, miksei Korppi-runoa ole liitetty tähän mukaan. Suomennokset ovat erittäin oivallisia. Itse novellit ovat sitten enimmäkseen erittäin oivaltavia ja huisia lukuviihdettä. Voisi pitää Poeta melkoisena kirjallisena nerona. Esimerkiksi kuumatkailusta hän kirjoittaa niin elävästi ja asiantuntevasti, että olen täysin valmis uskomaan hänen teorioidensa paikkansapitävyyden. Vaikka nykyisten tietojen valossa tiedän niiden mahdottomuuden. Samoin suurta lukunautintoa tuottivat "Sherlock Holmesin esi-isän" seikkailut. Arthur Conan Doyle on tainnut lukea Poensa! Joukkoon kuitenkin mahtuu myös erittäinkin tylsiä pätkiä ja yhtenä lukukokemuksena koko novellikokoelma on jopa liiankin tuhti.

[Noora · Rating 3 out of 5]

Hyvä kirja. Olen joskus aiemmin lukenut Poelta yhden teoksen ja tämän takia muutama novelli tuntuikin tutulta, mutta suurin osa oli ennalta lukemattomia. Alkupään tarinoista muutamat saivat mielenkiinnon herpaantumaan, mutta suurin osa tarinoista piti tehokkaasti otteessaan. Varsinaisia kauhutarinoita tarinat eivät ainakaan nykyajan mittapuulla ole, mutta jännitystarinoita joka tapauksessa. Kirjan lukemiseen meni pitkä aika, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.

[Eve Kay · Rating 5 out of 5]

Tää on sellainen raamattu etten ala tätä sen enempää yksityiskohtaisesti arvioimaan saatika että jokaisen tarinan erikseen arvioisin. Hmm. Josta kyllä heräsi ajatus että voisin arvioida jokaisen tarinan erikseen! Mahtipontinen ja päätä huimaava ajatus joka olisi just jotain mitä mä tekisin. Sanotaan nyt vaikka näin että tämän teoksen kansien sisään sopii useampi maailma ja tarina, joten tämän teoksen arvioiminen kokonaisuutena on mahdottomuus. Ainakin meikäläiselle.