Miten varoittaa ystäviä, jotka pitävät kamalaa meteliä?
Hiljaisella ketulla on ongelma. Ketun kovaääniset kaverit eivät malta kuunnella sitä - eivät edes silloin, kun se äkkää talviuniltaan heränneen karhun.
Lähde mukaan riehakkaaseen menoon, jonka keskellä arka kettukin oppii käyttämään ääntään!
Tämän kuvitus iski jotenkin hurjan hienosti sydämeen. Metsän hiljaisin kettu ei oikein saa otetta rymyäviin kavereihinsa, vaikka ketulla olisi oikeasti tärkeääkin asiaa: metsässä on joku iso peto ja kaikkien pitäisi olla hiljempaa. Vaikka pedoksi osoittautuukin väärin ymmärretty karhu, päättyy tarina lopussa onnellisesti ja hiljainen kettukin saa äänensä kuuluviin. Itse persoonana olisi varmaan joku ketun kovaäänisistä, rymyävistä kavereista ja tarina antoikin ovelasti näkökulmaa hiljaisempien kuunteluun: myös heillä voi olla tärkeää sanottavaa.
Tässä kuvakirjassa näytetään konkreettisesti se, kuinka haastavaa voi olla leikkiä yhdessä eri voluumitason omaavien kavereiden kanssa. Toiset eivät kuuntele ollenkaan hiljaa puhuvaa ja hiljaa puhuva ei tule kuulluksi. Varsin kinkkistä, eikö?
Nicola Kinnearin upea kuvitus ja hauska tarina tempaisee mukaansa.
»»» A compra: Vi o livro português nos escaparates de uma Bertrand e fiquei encantada. Não tão encantada com o preço e por isso é que a versão que comprei foi a inglesa de capa mole e cujo preço foi praticamente metade do livro (de capa dura é certo) português, na saudosa Book Depository, agora engolida e extinta pela Amazon. Adoraria apoiar a excelente escolha e aposta da editora portuguesa, mas vida de pobre é assim, feita de escolhas limitadas.
»»» A aventura: Uma pequena raposa gosta do silêncio porque isso lhe permite dar conta de todas as pequenas coisas que vão acontecendo na floresta. O problema é que todos os seus amigos adoram brincadeiras que fazem barulho… até ao dia em que só ela dá pelo urso…
»»» Sentimento final: Fantástico. Excelente retrato de amizades entre personagens que têm gostos diferentes e de como todos se podem divertir juntos. A fantástica história é servida por uma ilustração encantadora.
»»» Nota final (capa e outras considerações): --- [Capa] – Muito boa, com a nossa personagem central em foco e com as cores e traços fofos da ilustração que nos é servida. --- [Ilustração] – Um traço quase infantil, mas muito bem conseguido, que confere a adequada fofura e graça a todos os personagens, coroado por uma excelente seleção de cores.
Kirjan kuvitus on söpöä, värikästä ja helposti seurattavaa. Hiljainen ja herkkä kettu ahdistuu ystäviensä kovaäänisestä leikistä ja kokee etteivät nämä kuuntele häntä. Kettu on kuitenkin myös tarkka havainnoimaan ympäristöään ja huomaa kesken leikin jotain mitä muut eivät. Piileekö lähistöllä ihan oikea karhu? Kuinka kettu saisi äänensä kuuluviin ja onnistuisi varoittaa ystäviään? Kirjassa on mielestäni hyvin kuvattu ystävysten erilaisia temperamenttejä ja sitä miten hiljaisellakin on omat vahvuutensa.
4,5⭐️/5 Taketo ilustracie zvieratiek priam milujem a taktiez bol krasny jednoduchy pribeh, ktory mal svoju pointu. Je to dokonala knizka pre hlucne deti, no jeden obrazok, na ktorom je znázornená líška ktora kričí ma trochu znepokojil a tiez velkymi pîsmenami “BUĎTE TICHO!!!” .... pre niektore det je to idealna kniha, no ine by si to mohli vyložiť inak a na kazdeho by mohli začať vrieskat “budte ticho”😅 ale inak ako velmi pekna kniha a ja som si to krátke čítanie ( asi 10-15min) uzila
Hiljainen kettu ei tahdo saada suunvuoroa, joten ratkaisu on...huutaa kurkku suorana kovempaa kuin muut? Ihan sinänsä symppis tarina siitä, että joskus kannattaisi pitää pää kiinni ja kuunnella, mutta ehkä hiljaiselle ketulle olisi löytynyt joku muu tapa tulla kuulluksi?
Vosjes helemaal geweldig. Mijn zoontje is er weg van. Vos wilt graag een verhaaltje vertellen, maar zijn vriendjes maken giga lawaai. Vos blijft hen waarschuwen voor een gevaar, maar luisteren ze? daarvoor moet je zelf gaan lezen.
Ihana persoonallinen kuvitus! Ihan pätevä tarina siitä, kuinka joskus kannattaisi lopettaa ölinä sekä riehunta ja kuunnella maan hiljaisia, joista yksi myös löytää äänensä tiukassa paikassa.
A book about finding your voice when you need to. This book also is set in the woods and could be a good stem for an adventure story or learning about woodland animals.
Sympaattinen satu ketusta joka haluaisi ottaa vähän rauhallisemmin, mutta kun kukaan ei kuuntele. Kukaan ei kuuntele silloinkaan kun olisi oikeasti tärkeää asiaa.
This book is ideal for children who need little extra help in being quiet and understand why or understanding how their actions can affect others. With beautiful illustrations of the wildlife animals and the forest they live in, making the book have a warm fuzzy feeling about it. Which makes the book ideal for a bed time story or to be read for calming down time.
Įdomi, reta tema - apie jautriuosius. Bendrai pasakos idėja man labai patiko. Jautrūs - kūrybiški, pastabūs, mėgstantys ramybę, tik dažnai nesuprantami, neišgirstami, nepastebimi, tačiau prireikus, esant būtinybei, gali ypatingomis pastangomis atkreipti kitų dėmesį. Istorija graži, man tik labai keista buvo tai, kad tas baisusis lokys, kurio visi veikėjai savaime saugojosi ir bijojo (akivaizdu, kad jie turėjo tokias žinias apie lokius iš kažkur anksčiau), vėliau pasirodo liūdnas, reikalaujantis užuojautos ir tuoj pat ją gauna. Lokys ne tik paguodžiamas ir nuraminamas - veikėjai, kurie ką tik žinojo, kad lokys yra baisus, dabar kartu su juo apsikabinę užmiega... Suabejojau – gal vis tik nėra gerai taip lengvia paimti ir atmesti kažkokią visiems gerai žinomą taisyklę (na, kad lokių reikia saugotis), vien dėl to, kad taip tuo metu atrodo? Gal tos taisyklės ne be reikalo? :)
Een geinig boek maar ik vond Vos haar vriendjes gewoon niet echt leuk. Ik bedoel ze luisteren totaal niet naar Vosje. Op een gegeven moment dacht ik dat ze het misschien gingen doen omdat een van hen eindelijk door had dat Vosje zich rot voelde, maar binnen een paar minuten negeerden ze haar en gingen ze gewoon jolig verder. Lekker stel hoor. Ik wilde Vosje al te graag een grote knuffel geven. Dat had ze wel nodig. En dan komt er het stuk met de beer en hallo, luister eens jongens. Het einde vond ik gelukkig wel weer zoet en ik hoop ook zeker dat de diertjes wat hebben geleerd. Minder schreeuwen, meer luisteren naar vriendjes. De art was echt mijn favoriete deel en daarom krijgt het boek ook nog steeds 2 sterren.