What do you think?
Rate this book
Helvetin historia: Pohjalta pohjalle Homeroksesta Manaajaan
Tutkimusmatka helvetin syntyyn, historiaan ja nykypäivään.
Helvetin idea on muovannut länsimaista kulttuuria kautta aikojen. Helvettiuskon juuret ovat antiikin Kreikassa. Raamatusta saatiin ajatus ihmiskunnan jakautumisesta kahtia pelastettuihin ja kadotettuihin. Näistä aineksista luotiin visio helvetistä, jossa syntisiä rangaistaan ikuisessa tulessa.
Keskiajalla helvettiä paettiin kirkon suojiin. Modernilla aikakaudella helvettikuvasto monipuolistui. Perinteisen piinahelvetin ongelmat tiedostettiin ja tilalle etsittiin inhimillisempiä tulkintoja kadotettujen kohtalosta.
Helvetti on ollut myös loputon viihteen aihe jo keskiajalta lähtien. Modernissa maailmassa helvettikuvastoa hyödynnetään kauhuelokuvissa, tietokonepeleissä ja rockmusiikissa.
Teos on kattava esitys länsimaisen helvetin historiasta. Kari Kuula kirjoittaa synkästä aiheesta selkeästi ja yleistajuisesti, huumoria unohtamatta.
Helvetin idea on muovannut länsimaista kulttuuria kautta aikojen. Helvettiuskon juuret ovat antiikin Kreikassa. Raamatusta saatiin ajatus ihmiskunnan jakautumisesta kahtia pelastettuihin ja kadotettuihin. Näistä aineksista luotiin visio helvetistä, jossa syntisiä rangaistaan ikuisessa tulessa.
Keskiajalla helvettiä paettiin kirkon suojiin. Modernilla aikakaudella helvettikuvasto monipuolistui. Perinteisen piinahelvetin ongelmat tiedostettiin ja tilalle etsittiin inhimillisempiä tulkintoja kadotettujen kohtalosta.
Helvetti on ollut myös loputon viihteen aihe jo keskiajalta lähtien. Modernissa maailmassa helvettikuvastoa hyödynnetään kauhuelokuvissa, tietokonepeleissä ja rockmusiikissa.
Teos on kattava esitys länsimaisen helvetin historiasta. Kari Kuula kirjoittaa synkästä aiheesta selkeästi ja yleistajuisesti, huumoria unohtamatta.
323 pages, Hardcover
First published January 1, 2006
5 people are currently reading
39 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
August 11, 2013
Sainpahan luettua! Meinasi usko (!) loppua kesken matkan. Aihe sinällään erittäin mielenkiintoinen, mutta kirja kaatuu liialliseen tietokirjamaisuuteen. Välistä jotkut luvut oli kirjoitettu populistisemmin ja niitä jaksoikin lukea aivan toisella innolla. Liian usein huomasin ajatelleeni sivun verran jotain aivan muuta kuin lukemaani. Tämä on hyvä kirja, mutta kiinnostus aiheeseen tulee olla todella korkealla.
April 10, 2020
Helsingin yliopiston silloinen Uuden testamentin eksegetiikan dosentti kirjoitti Helvetin historiasta, ja kirjan alaotsikossa on mainittu sekä Homeros että Manaaja, jolla viitataan muinaiseen leffaan. Opus on sellainen, mitä saattaa olettaakin, eli tekijä on keskittynyt pitkälti raamatullisiin, siis Uuden testamentin, tulkintoihin paikasta, jossa vallitsi itku ja hammasten kiristys ja johon peloteltiin aikoinaan pahojen ihmisten joutuvan. Tyyli on pitkälti monotonista, puisevaa ja takertuu eri kirkkoisien saivarteluihin (lue määritelmiin).
Perusongelmana on koko Helvetti-käsitteen kapea tulkinta, eli tässä keskitytään lähinnä länsimaiseen ja kristilliseen paradigmaan, ja yritetään sitä tuonpuoleista määritellä myös helvetiksi, eikä se monin paikoin onnistu ollenkaan. Mukaan toki otetaan niin manalat kuin Kalevalan tuonelatkin, mutta siinä ensin mainitussa lähinnä Tartaros oli jonkinlainen esikuva, jossa muun muassa titaanit saivat ansionsa mukaan, kun lähtivät hippasille Olympoksen jumalten kanssa. Valhallaa sen paremmin kuin eri pakanauskontojen kuolemanjälkeisiä rangaistusmestoja käsitellään perin niukasti.
Kirja on jaettu kuuteen eri lukuun, ja alkuun lähdetään johdannon jälkeen sinne antiikkiin ja Platonin ideaoppiin. Sieltä hypätään ensin Vanhaan testamenttiin ja sen jälkeen uudempaan, jossa ”helvetin siemenet” kylvetään. Kolmas luku olikin puuduttavin, kun skolastiikan kautta lähdettiin opillisiin kristillisiin kiistoihin kadotuksesta. Neljänneksi painutaan metaforien pariin eli siihen Dantesta, Bunyanista ja Blakesta Manaajaan ja ihan AC/DC:n saakka ja yritellään tulkita helvetin metaforista luonnetta fiktiossa. Siitä jatketaan kirkkohistoriasta scifikirjallisuuteen. Kuudennessa luvussa paasataan modernin maailman kadotuksesta ja siitä, kuinka se metaforinen helvetti onkin maailmantuskaa, onpa ”tieteenala” infernologia mainittu moneen otteeseen niin kuin pedagogis-medikaalinenkin helvetti.
Kirja oli sillä tavoin osin mukavaa luettavaa, että antiikin tarinoista Danteen palautui jälleen mieleen, mutta suurin osa kirjasta oli kuitenkin lähteiden referoimista – oli sitten kyse Odysseuksen matkoista, Danten Helvetistä tai Blaken näyistä. Kirja varmaankin pohjautuu pitkälti luentomateriaaleihin, kun kerrotaan mm. niistä myyttisistä tarinoista tuonpuoleisesta. Antiikin kreikkalaisistahan eliitillä oli mahdollisuus joutaa onnellisten saarille Elysioiniin, kun muu porukka sai tyytyä Asfodeluksen niityille, ja onpa Orfeus ja Eurydikekin mainittu. Ihmisen sieluhan pyrki sinne taivaalliseen kotiinsa jo tuolloin eli siihen ideoiden maailmaan maan päältä erkaannuttuaan.
Kun päästään Raamattuun, lukijaa valistetaan gehenna-sanan etymologiasta, ja siitähän tuli ikään kuin kuolemanjälkeisen rankaisemisen paikka, kun aikoinaan Molok-jumalan kitaan heitettiin eläviä ihmisiä. Ennen pitkää vakiintuikin käsitys sielun kuolemattomuudesta, ja siihen tarvittiin tietysti se vastapooli, ja Jobin kirjassa debyyttinsä tehnyt Saatana, eli langennut enkeli, kelpasi siihen rooliin enemmän kuin paremmin. Nykylukijan ja infernologiaan perehtymättömän onkin hyvä tietää, ettei Vanhassa testamentissa helvettiä vielä ollut keksittykään, ja siitä saamme kiittää Matteusta kavereineen. Toki niistä Johannes väitti pahisten vain haihtuvan olemattomiin kuolemansa jälkeen. Augustinus saa totta kai suuren osuuden, ja häntä saamme kiittää perisynnin soveltamisesta ja kasteen sakramentista uusien jäsenten agitoimiseen kristillisiin yhteisöihin: ei kai kukaan vanhempi voinut jättää lapsiaan kastamatta, kun kerran heitä helvetin lieskat jo vaanivat kätkyiden tuolla puolen. Kiirastulioppikin hyväksyttiin sitten Trentossa pitkällisen väännön jälkeen vuosina 1545–1563. Sellainen ei kuitenkaan kaikille sopinut, ja muuan saksalainen augustinolaismunkki väitti kiirastulta hölynpölyksi. Sitä ennen Erasmus Rotterdamilainen pilkkasi skolastikkojen älynväläyksiä purgatoriumista teoksessaan Tyhmyyden ylistys. Kirkollisilta poluilta poukkoillaan filosofian puolelle, kun päästään Hobbesiin, Lockeen ja Newtoniin, ja oikeastaan Schopenhauer lanseerasi metaforisen helvetin maan päälle pessimismissään.
Vuosisadat vaihtuvat, ja lopulta helvetti kesyyntyy Lordi-yhtyeen euroviisuvoittoon Kreikassa vuonna 2006, jossa voittajabiisissä käytiin infernoterminologiaa ja pönkitettiin pyrotekniikalla antaen vaikutelma niistä ikuisen kadotuksen liekeistä.
Perusongelmana on koko Helvetti-käsitteen kapea tulkinta, eli tässä keskitytään lähinnä länsimaiseen ja kristilliseen paradigmaan, ja yritetään sitä tuonpuoleista määritellä myös helvetiksi, eikä se monin paikoin onnistu ollenkaan. Mukaan toki otetaan niin manalat kuin Kalevalan tuonelatkin, mutta siinä ensin mainitussa lähinnä Tartaros oli jonkinlainen esikuva, jossa muun muassa titaanit saivat ansionsa mukaan, kun lähtivät hippasille Olympoksen jumalten kanssa. Valhallaa sen paremmin kuin eri pakanauskontojen kuolemanjälkeisiä rangaistusmestoja käsitellään perin niukasti.
Kirja on jaettu kuuteen eri lukuun, ja alkuun lähdetään johdannon jälkeen sinne antiikkiin ja Platonin ideaoppiin. Sieltä hypätään ensin Vanhaan testamenttiin ja sen jälkeen uudempaan, jossa ”helvetin siemenet” kylvetään. Kolmas luku olikin puuduttavin, kun skolastiikan kautta lähdettiin opillisiin kristillisiin kiistoihin kadotuksesta. Neljänneksi painutaan metaforien pariin eli siihen Dantesta, Bunyanista ja Blakesta Manaajaan ja ihan AC/DC:n saakka ja yritellään tulkita helvetin metaforista luonnetta fiktiossa. Siitä jatketaan kirkkohistoriasta scifikirjallisuuteen. Kuudennessa luvussa paasataan modernin maailman kadotuksesta ja siitä, kuinka se metaforinen helvetti onkin maailmantuskaa, onpa ”tieteenala” infernologia mainittu moneen otteeseen niin kuin pedagogis-medikaalinenkin helvetti.
Kirja oli sillä tavoin osin mukavaa luettavaa, että antiikin tarinoista Danteen palautui jälleen mieleen, mutta suurin osa kirjasta oli kuitenkin lähteiden referoimista – oli sitten kyse Odysseuksen matkoista, Danten Helvetistä tai Blaken näyistä. Kirja varmaankin pohjautuu pitkälti luentomateriaaleihin, kun kerrotaan mm. niistä myyttisistä tarinoista tuonpuoleisesta. Antiikin kreikkalaisistahan eliitillä oli mahdollisuus joutaa onnellisten saarille Elysioiniin, kun muu porukka sai tyytyä Asfodeluksen niityille, ja onpa Orfeus ja Eurydikekin mainittu. Ihmisen sieluhan pyrki sinne taivaalliseen kotiinsa jo tuolloin eli siihen ideoiden maailmaan maan päältä erkaannuttuaan.
Kun päästään Raamattuun, lukijaa valistetaan gehenna-sanan etymologiasta, ja siitähän tuli ikään kuin kuolemanjälkeisen rankaisemisen paikka, kun aikoinaan Molok-jumalan kitaan heitettiin eläviä ihmisiä. Ennen pitkää vakiintuikin käsitys sielun kuolemattomuudesta, ja siihen tarvittiin tietysti se vastapooli, ja Jobin kirjassa debyyttinsä tehnyt Saatana, eli langennut enkeli, kelpasi siihen rooliin enemmän kuin paremmin. Nykylukijan ja infernologiaan perehtymättömän onkin hyvä tietää, ettei Vanhassa testamentissa helvettiä vielä ollut keksittykään, ja siitä saamme kiittää Matteusta kavereineen. Toki niistä Johannes väitti pahisten vain haihtuvan olemattomiin kuolemansa jälkeen. Augustinus saa totta kai suuren osuuden, ja häntä saamme kiittää perisynnin soveltamisesta ja kasteen sakramentista uusien jäsenten agitoimiseen kristillisiin yhteisöihin: ei kai kukaan vanhempi voinut jättää lapsiaan kastamatta, kun kerran heitä helvetin lieskat jo vaanivat kätkyiden tuolla puolen. Kiirastulioppikin hyväksyttiin sitten Trentossa pitkällisen väännön jälkeen vuosina 1545–1563. Sellainen ei kuitenkaan kaikille sopinut, ja muuan saksalainen augustinolaismunkki väitti kiirastulta hölynpölyksi. Sitä ennen Erasmus Rotterdamilainen pilkkasi skolastikkojen älynväläyksiä purgatoriumista teoksessaan Tyhmyyden ylistys. Kirkollisilta poluilta poukkoillaan filosofian puolelle, kun päästään Hobbesiin, Lockeen ja Newtoniin, ja oikeastaan Schopenhauer lanseerasi metaforisen helvetin maan päälle pessimismissään.
Vuosisadat vaihtuvat, ja lopulta helvetti kesyyntyy Lordi-yhtyeen euroviisuvoittoon Kreikassa vuonna 2006, jossa voittajabiisissä käytiin infernoterminologiaa ja pönkitettiin pyrotekniikalla antaen vaikutelma niistä ikuisen kadotuksen liekeistä.
March 7, 2011
Ristiriitainen kirja: tietosisältö on erittäin mielenkiintoista ja melko kattavaa; valitettavasti teos on kirjallisilta ja varsinkin kielellisiltä arvoiltaan kehno, kuivasti kirjoitettu ja pahasti itseään toistava. Jos aihe lähtökohtaisestikin kiinnostaa, kirjan jaksanee lukea melko nautittavasti läpi, muille en osaa kirjaa suositella.
July 28, 2011
Kuulan kirjaa lukiessa tuli hetkittäin mieleen, että miten kukaan on voinut joskus selvitä kristinuskosta täysissä järjissään, mutta loppua kohden negatiivisuus muuttui toivoksi. Aihepiiristä kiinnostuneille varmasti kiintoisaa luettavaa.
August 10, 2011
Kattava.
Mielenkiintoisinta olivat kirkkoisien kirjoitukset helvetistä, sekä mitä Paavali todella sanoi.
Jäin tässä pohtimaan, onko helvetti-oppi tosiaan ”kulmakivi” jota ilman kirkko romahtaa, vai onko moderni teologia jo hylkäämässä sen?
Mielenkiintoisinta olivat kirkkoisien kirjoitukset helvetistä, sekä mitä Paavali todella sanoi.
Jäin tässä pohtimaan, onko helvetti-oppi tosiaan ”kulmakivi” jota ilman kirkko romahtaa, vai onko moderni teologia jo hylkäämässä sen?
January 22, 2011
A thorough look through the history of Christian hell. At times a bit long-winded and repetitive, yet extremely interesting.
Want to read
February 11, 2011"The History of Hell"
Displaying 1 - 7 of 7 reviews