"Kolme vuotta sitten istuin terassilla ja tunnustelin lasin kylmiä hikihelmiä. Mekko takertui ihooni kuumudessa. Iho värisi kuin lakanakangas pyykkinarulla ilman omaa tahtoa tai tuntoa. Kankeasti autot ruhisivat ohitseni, farmari, bemari, kupari. Aurinko taittoi valokukkia säärilleni, se maalasi tukan räikeillä säikeillä.
Silloin auringosta astui ilmestys. Hetken luulin, että se oli nainen eikä aurinko, joka hohkasi tuota sienaavaa valoa. Naisen amorinkaarelta valahti pisara muovipöydän hietahunnulle, kun hän kumartui valosta puoleeni.
Ilmestys."
Ilmestys on rakkaustarina, kertomus nuoresta naisesta, joka rakastuu tanssijaan ja tanssijasta, jolle on vain yksi jumala – oma ruumis. Säkenöivällä kielellä kirjoitettu romaani yllättää lukijan kerran toisensa jälkeen riisuessaan tarinaa huntu hunnulta.
Uskomattoman kaunista proosaa wau... Jotenkin niin sulavaa, mutta samalla pureskeltavaa. Suomalainen wlw aina koskettaa ja Ilmestys jotenkin erityisen paljon!! Tekisi melkein mieli lukea heti uudestaaaan 😽