Kikka Lahti jää kotiin, kun muu perhe lähtee syyslomalla mummolaan. Hän ei mielestään ole mikään arkajalka eikä ensimmäistä kertaa yksin kotonakaan, mutta nyt hänellä on ilkeä tunne, että joku pitää häntä silmällä. Kun Kikka alkaa saada merkillisiä puhelinsoittoja ja viestejä, tallikaverit kiusoittelevat innokkaasta ihailijasta. Sitten Pena Nummela ehdottaa viikonloppuratsastusta Ystävyyden majataloon, ja Kikka on heti valmis matkaan - pääsisipä hän samalla eroon vainoojastaan. Mutta retki alkaakin tuntua suurelta erehdykseltä.
Tämäpäs oli yllättävän jännärimäinen osa tästä sarjasta. Jalon tyylille uskollisesti juonessa ei liiemmälti aikailla, vaan asioita alkaa tapahtumaan heti kirjan ensimmäisessä kappaleessa ja juoni onkin varsin tiivis paketti. Kevyttä huumoria ja hupailua Nummela-tyyliin toki on, mutta pääasiassa tämä osa on monia aikaisempia kirjoja synkempi teemaltaan, mikä ei ole huono asia - tykkäsin nuorempana paljon siitä, että kirjojen välillä oli tällaista vaihtelua. Ainoan miinuksen annan siitä, että hevostelu jäi tällä kertaa hyvin pieneen sivuosaan.