Sulavoi: runoja

by Heli Laaksonen

Heli Laaksonen kirjoittaa jälleen elämän ja arjen hyvistä sekä ikävistä, isoista ja pienistä asioista, ihmissuhteista, unelmista, mummoista, kaipuusta. Runot on kirjoitettu edellisistä runokokoelmista tutulla lounaismurteella. Vaikka Laaksosen runot uppoavat kansaan kuin voinokare puuroon, niin näissä runoissa on kyllä paikoitellen purtavaa sekä haastetta murretta taitamattomalle.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)

Genres: Poetry, Finnish Literature, Fiction

87 pages, Hardcover

First published January 1, 2006

Reviews

[Elina Mäkitalo]

Oikeastaan ainoita runoja, joista olen ikinä pitänyt on juuri tältä kirjailijalta. Hänen runonsa ovat hauskoja ja murre on tuttuakin tutumpi. Kuuntelin tämän äänikirjana ja suosittelen tekemään sen. Laaksonen lukee äänikirjan itse ja hänen äänensä on hyvin rauhoittava. Myös siksi kannattaa kuunnella, että kuulee miten Rauman murretta lausutaan. Se on oikeastaan aika yksinkertaista kuultuna. Kirjoitettuna ehkä vaikeampi lukea, jos ei ole entuudestaan tuttu Rauman giäl.

[MarjaHannele]

Rauman murre hieman hämäsi. Äkkiseltään runot tuntuvat hauskoilta murre-runoilta, mutta niissä on surullinen ja haikea pohjaväre. Joukossa on jonkin verran kikkailua, mutta mukaan mahtuu muutama helmi. Ei ollenkaan hassumpi runoteos!

[Kirja Vieköön!]

Vaikka murre oli haasteellista, olin myty!

[Sisuhukka]

En saanut kiinni kokonaisuudesta, mutta muutamat runoista upposivat todella hyvin. Vaatii varmaankin useampia lukukertoja.

[Veera-Kristiina Pirilä]

Olen aina pitänyt Heli Laaksosen runoista. Niiden tyyli ja tunteet sopii minulle tosi hyvin.

Sulavoi on todella hyvä runokokoelma, jossa on monia runoja, joihin samastuin ja ihastuin. Kaikista runoista pidin kovasti, mutta päällimmäisenä mieleen jäi kirjan ensimmäinen runo Mää ja mää, koska sitä lukiessa alkaa tuntea, ettei saa unohtaa itseään.

"Ja mää pyysin anteeks, et olin munt sil taval unhottanu/ ja mää kyl hyvi ymmärsin, nii vaan joskus käy..."

[Taija]

Hauskoja murrerunoja Heli Laaksoselta. Jotkut olivat oivaltavia, sain niistä tarttumapintaa. Osa jäi enemmän käsittämättömiksi mysteereiksi. Luin joitain runoja miehelle ääneen (oman Turun murteen pohjalta), sillä tavalla ne avautuivat vielä ihan eri tavalla. Hienoa, että länsimurteita pidetään elossa tässä globalistuvassa maailmassa!

[Annukka]

Jollain tavoin vaikeaselkoisempi runokirja Laaksoselta kuin ne, jotka olen aiemmin lukenut. Ehkä yhdistelmä itselle vieras murre ja väliin synkän surulliset runot ei vain tällä kertaa toiminut.

Nämä runot, niin kuin muutkin Laaksosen tekstit, toimivat parhaiten ääneen luettuina.

[minnajee]

Eipä olleet nää murrerunot mun makuun. En saanut lukukokemuksesta juuri mitään irti, mut ihan hauska kai sinänsä, jos tekijä tällä keinoin elantoaan tienaa.

[Koivula]

Surullisempaa kuin Raparperisyrän. Ei paha.
Mysteeriin.

[Heidi]

Kokoelma Heli Laaksosen murrerunoja. Miellyttävä, positiivinen lukukokemus, josta jää hyvä mieli.

[Emilia]

Tämä toimi hienosti äänikirjana kirjailijan itsensä lukemana.

[Kirjasieppo]

Tähän ei voi olla rakastumatta. Elämänmakuisia runoja.