What do you think?
Rate this book
Yksinäisen miehen juna
”Miten voisi pysyä paikoillaan, kun aika liukuu niin kuin jää kuumien käsiemme välistä.”
Paul Morand
Yksinäisen miehen juna on kertomus elämyksiä tavoittelevan nuoren miehen matkasta Berliinistä Sofiaan ja Konstantinopoliin sekä sieltä Roomaan ja Pariisiin. Rehellisesti itseäänkin ivaten nuori matkamies paljastaa elämyksensä ja salaisimmat ajatuksensa, suonissaan olevan poltteen, romantiikan kaipuun – ja pettymyksensä. Kaipuu uuteen ja outoon on ikuinen suuri illusioni.
Syyskuun 19. päivänä 2008 tulee kuluneeksi 100 vuotta Mika Waltarin syntymästä. Merkkivuoden kunniaksi WSOY julkaisee Yksinäisen miehen junasta kirjailijan vuonna 1954 tarkistaman laitoksen.
Paul Morand
Yksinäisen miehen juna on kertomus elämyksiä tavoittelevan nuoren miehen matkasta Berliinistä Sofiaan ja Konstantinopoliin sekä sieltä Roomaan ja Pariisiin. Rehellisesti itseäänkin ivaten nuori matkamies paljastaa elämyksensä ja salaisimmat ajatuksensa, suonissaan olevan poltteen, romantiikan kaipuun – ja pettymyksensä. Kaipuu uuteen ja outoon on ikuinen suuri illusioni.
Syyskuun 19. päivänä 2008 tulee kuluneeksi 100 vuotta Mika Waltarin syntymästä. Merkkivuoden kunniaksi WSOY julkaisee Yksinäisen miehen junasta kirjailijan vuonna 1954 tarkistaman laitoksen.
294 pages, Hardcover
First published January 1, 1929
2 people are currently reading
89 people want to read
About the author
Mika Waltari
235 books711 followersMika Toimi Waltari was a Finnish historical novelist, best known for his magnum opus The Egyptian.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 13 of 13 reviews
June 16, 2019
Ano, zapadající slunce je všude červené... netřeba to v každé kapitole opakovat :)
Ale jo, jinak se mi to četlo dobře, i když jde vlastně jen o suchý popis cesty, o navštívených místech se toho zas tolik nedozvíme.
Podle anotace jsem myslela, že půjde o cestopis, ale nakonec souhlasím s tím, že je knížka zařazena do "biografie, memoáry". Je to takový stručný memoár.
Přesto mi připadalo docela zajímavé, alespoň takhle z rychlíku se projet společně s Waltarim.
Ale jo, jinak se mi to četlo dobře, i když jde vlastně jen o suchý popis cesty, o navštívených místech se toho zas tolik nedozvíme.
Podle anotace jsem myslela, že půjde o cestopis, ale nakonec souhlasím s tím, že je knížka zařazena do "biografie, memoáry". Je to takový stručný memoár.
Přesto mi připadalo docela zajímavé, alespoň takhle z rychlíku se projet společně s Waltarim.
September 28, 2021
Melkein sata vuotta vanha matkakuvaus, jota tuskin julkaistaisiin nykypäivänä, sen verran räikeitä ovat kertojan näkemykset esim. naisista ja juutalaisista. Vai miltäs kuulostaa moinen lause: "Kaikki naiset kykenevät lukemaan, mutta suhteellisen harvat todella sulattamaan ja omaksumaan lukemansa ja tekemään johtopäätöksiä siitä."
Ajankuva on osittain ihan mielenkiintoista. Ehkä eniten äimistytti se, että 1920-luvun suomalainen matkaaja on taivastellut Balkanin alueen köyhyyttä ja takapajuisuutta, vaikka tuon ajan Suomikaan ei ole ollut mikään kovin onnistunut tai vauras valtio. Hauskaa on myös, että tuohon aikaan tavallinen reissaajakin on vain voinut kävellä Suomen edustustoon maassa kuin maassa ilman mitään erityistä asiaa ja saada lämpimän vastaanoton. Niin muuttuu maailma!
Ajankuva on osittain ihan mielenkiintoista. Ehkä eniten äimistytti se, että 1920-luvun suomalainen matkaaja on taivastellut Balkanin alueen köyhyyttä ja takapajuisuutta, vaikka tuon ajan Suomikaan ei ole ollut mikään kovin onnistunut tai vauras valtio. Hauskaa on myös, että tuohon aikaan tavallinen reissaajakin on vain voinut kävellä Suomen edustustoon maassa kuin maassa ilman mitään erityistä asiaa ja saada lämpimän vastaanoton. Niin muuttuu maailma!
May 31, 2022
Pidin paljon! Siitäkin huolimatta, että monta asiaa jotka eivät ole kestäneet aikaa, erityisesti suhtautuminen naisiin ja ulkomaalaisiin. Ja myös tyypillistä eurooppalaista idän mystifiointia. Mutta toisaalta mahtavaa ajankuvaa, innostunutta nuoruuden paloa ja myös huomioita Euroopasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ja myös paljon pysynyt samana: saksalaiset turistit, spritzereitä auringossa, jne. Herättelee matkakuumetta Kreikan ja Istanbulin suuntiin.
Read
February 28, 2025Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika oli kiivasta etsimistä ja löytämistä, hakemista sen itsensä takia. Hirveän verenvuodatuksen jälkeen länsimaat pesivät kasvonsa ja nuorentuivat. Maailma oli uusi ja uudenaikainen, täynnä edistystä ja elämänjanoa. Nuori Mika Waltari hyppäsi mukaan juopumaan kaikesta siitä, mitä vastasyntynyt nykyaika saattoi tarjota. Laivalla Saksaan ja sitten pikajunilla, noilla modernin maailman symboleilla, aina Konstantinopoliin asti. Vaikka Waltari kirjoitti Yksinäisen miehen junansa melkein sata vuotta sitten, se on merkillisen tutunoloinen, täynnä nuoren ihmisen innostusta ja uteliaisuutta, kokemusten nälkää ja tarvetta pysyä liikkeessä, nähdä aina se seuraava kadunkulma, kaupunki, valtio, kahvila, ravintola tai nainen. Perunoilla ja oluella itsensä lihottaneita saitoja saksalaisia Waltari sättii aina, kun saa tilaisuuden, eivätkä italialaisetkaan säästy hänen terävältä kynältään. Kunhan italialainen mies saa viinilasinsa trattoriassa, voi huitoa käsiään ja huutaa eläköötä, saman tekevää mille asialle, kunhan vain saa huutaa, silloin ei häneltä puutu mitään. Suurin moraalinen pohdiskelun aihe on, mennäkö bordelliin tänään vain vasta huomenna. Suurimmalta osaltaan nuori Waltari suhtautui paikallisiin kuitenkin myönteisesti ja vaikka tuli Turkissa huumatuksi ja ryöstetyksi, saivat herrasmiesmäisesti toimineet rikolliset uhriltaan jonkinlaista arvostusta. Yksinäisen miehen juna on suuria matkakirjoja, hyvin kirjoitettu ja sujuva, ja oli hyvä ratkaisu aloittaa tarina kuvaamalla yliopistoelämää Helsingissä, lopputenttejä ja ystäväporukkaa. Niistä maisemista se matka alkoi ja sinne palasi.
September 7, 2022
20-vuotias Mika Waltari reilaa ympäriinsä matkalta ostamansa pehmokoira Rax mukanaan (sic). Vähän väliä yksinäisyys saa yksinmatkustajan kiinni, jolloin hän alkaa angstata ja nauttii viinaa lääkkeeksi ja bromipulveria nukkuakseen. Naisia tavataan, mutta keneenkään ei romantikko kuitenkaan voi kiintyä.
Kiinnostavimmillaan matkakertomus on, kun Waltari käy itselle tutuissa paikoissa. Ja miten samanlaista elämä onkaan ollut sata vuotta sitten, miten tuhmaa elämää, laiskottelua, hyvää elämää ja byrokratiaa on samoissa paikoissa kuin nykyäänkin. Sen sijaan Waltarin kakaramainen introspektio ei jaksa kiinnostaa kyllä yhtään ja hirvittää, miten paljon toisten rahoja käytetään. Onneksi Waltaristakin tuli ihan kunnollinen aikuinen!
Kiinnostavimmillaan matkakertomus on, kun Waltari käy itselle tutuissa paikoissa. Ja miten samanlaista elämä onkaan ollut sata vuotta sitten, miten tuhmaa elämää, laiskottelua, hyvää elämää ja byrokratiaa on samoissa paikoissa kuin nykyäänkin. Sen sijaan Waltarin kakaramainen introspektio ei jaksa kiinnostaa kyllä yhtään ja hirvittää, miten paljon toisten rahoja käytetään. Onneksi Waltaristakin tuli ihan kunnollinen aikuinen!
September 14, 2022
Pidin tästä hirmuisen paljon, ja Waltari olisi varmasti vihannut sanaa hirmuisen. Teos ei varsinaisesti ole matkakirja, mutta se ei haittaa ideaa. Waltarilla on kirjassa kauniita, kuvailevia ja yksityiskohtaisia lauseita siitä, mitä hän koki. Jouduin lukiessa pitkästä aikaa hidastamaan lukemista, jotta huomaisin kaikki yksityiskohtaisten lauseiden pienet nyanssit.
Toki kirja on aikansa tuote ja tämä saattaa häiritä suurta osaa lukijoista, mutta kuvittelin mielessäni itseni 1930-luvulle lukemaan teosta, joka taituroivin sanankääntein, ilman valokuvia, kertoo minulle paikasta jonne en koskaan kenties olosi päässyt, saati nähnyt värikuvia.
Toki kirja on aikansa tuote ja tämä saattaa häiritä suurta osaa lukijoista, mutta kuvittelin mielessäni itseni 1930-luvulle lukemaan teosta, joka taituroivin sanankääntein, ilman valokuvia, kertoo minulle paikasta jonne en koskaan kenties olosi päässyt, saati nähnyt värikuvia.
December 18, 2023
Waltarin Mika kaksikymppisenä täynnä intoa menossa junalla kohti uutta Kemal Atatürkin perustamaa demokraattista Turkkia ja sitten hieman pettyneenä takaisin. Maailmantuska riepottelee ja lukijaa välillä epäusko, vaikka kyseessä on matkakirja. Nyrkkitappelut ja muutama muu kohtaus varsinkin vaikuttivat seikkailukirjojen sankaritouhulta tai Gonzo-journalismin esiasteelta.
November 30, 2017
Tämän kirjan luin vasta 2016 ja nautin tästä kovasti. Kuvauksia tutuista paikoista, tunnelmat tuttuja 1980-luvun interrailreissuista ja tuli mieliteko maailmalle. Ällistyttävän hyvin tarina soljuu melkein sata vuotta myöhemmin.
September 9, 2021
Matkakertomus Waltarin junamatkasta. Ihan mielenkiintoinen.
April 17, 2022
"Yeah well the thing about the old days. They the old days.” -Slim Charles
February 8, 2025
Úžasný, čtivý vhled do deníku cesty jednoho mládence po Evropě počátku 20. století.
September 9, 2025
Moneen kertaan Euroopan junalla kiertäneenä löysin kirjasta todella monta ajatonta yhtymäkohtaa, joista tajuaa että ihminen on ihminen, erheineen ja virheineen, niin vuotena 1929 kuin vuotena 2025.
July 31, 2013
Vähän vanhoillinen tyyliltään, mutta tunnelmaltaan hyvä. Parani vielä loppua kohti.
Displaying 1 - 13 of 13 reviews