"Maailma muuttuu, kun täytät kolmetoista. Sinut karkotetaan lapsuuden maasta niin kuin ensimmäiset ihmiset karkotettiin paratiisista."
Usvaa kutsutaan Pilvenpiirtäjäksi. Eräänä kesänä hän vain venähti kasaksi sääriä ja käsivarsia, pitkäraajaiseksi kummajaiseksi. Taakse jäivät barbileikit ja paras ystävä Kamilla, josta on tullut Usvan pahin vihollinen.
Kaupungin keskellä kohoaa kultaa ja eksoottisia tuoksuja sykkivä Tavaratalo, jonka houkuttelevassa tavaramaailmassa pidetään Kamillan 13-vuotissynttärit. Usva huomaa muuttuneensa juhlien vieraasta ohjelmanumeroksi, ja piiloutuessaan juhlavierailta hän tapaa kalpean Puuma-nimisen pojan, joka etsii salaperäistä Parantajaa. Kaduilla päivystävät ikuisesti kolmetoistavuotiaat sotilaat tietävät, mistä Parantajan löytää.
Hämmentävä lukukokemus. Jos en olisi lukenut tätä koulua varten, olisi tämä todennäköisesti jäänyt kesken. Ei siksi, että tämä olisi ollut huonosti kirjoitettu, tylsä tai epäuskottava millään tavalla. Ongelmana oli kirjan synkkyys ja ahdistavuus. En odottanut sellaista nuortenkirjalta, joka kertoo 13-vuotiaista. Tuntui että kirjaan oli mahdutettu niin paljon pahuutta ja synkkiä teemoja, että ne tekivät ihan pahaa. On kulutushysteriaa, köyhyyttä, asunnottomuutta, yksinäisyyttä, aikuisten hylkäämiä lapsia, rahanahneutta, väkivaltaa, lapsisotilaita ja eläinrääkkäystä. Hämmennyin viimeistään kirjan lopussa ihan täysin. En saanut tarpeeksi vastauksia tai selitystä kaikelle sille pahuudelle. Mitä tällä haluttiin sanoa? Kenelle tämä oli suunnattu? Kirjan maailma tuntui yksinkertaisesti liian ahdistavalta paikalta, enkä tiedä, miten 13-vuotias lukija siihen osaa suhtautua, kun aikuinenkin kokee sen näin vahvasti. Tarvitsen vielä vähän aikaa tämän sulatteluun.
13-vuotias Usva on Pilvenpiirtäjä, koska on muita paljon pidempi. Äiti on urheilullinen ja ostaa Usvalle vain hienoja ja muka-kivoja urheiluvaatteita, joita Usva inhoaa. Joten hän teippaa tennarinsa ties monettako kertaa. 13-vuotiaana mikään ei ole helppoa. Lapsuus on jäänyt taakse ja entinen paras kaveri Kamilla on nyt Kamala ja pahin vastustaja. Kaupungin keskellä sijaitsee paratiisi, ostoskeskus, jossa Kamala haluaa viettää ihanat 13-vuotisjuhlat. Jostain syystä Usva huomaa menevänsä sinne myös, mutta huomaa pian, että hänet on kutsuttu, jotta muilla olisi hauskaa. Usva piiloutuu synttäriporukalta ja törmää poikaan nimeltä Puuma, joka väittää, ettei voi poistua tavaratalosta ja tarvitsee Parantajan apua. Usva huomaa lupaavansa, että löytää Puumalle Parantajan, vaikkei tiedä oikeesti yhtään mistä on kyse. Usvan tie vie juopporemmeihin ja Usva tutustuu myös Kodakiin, poikaan joka piiloutuu Usvan kerrostalon ullakolle, koska vanhemmat juhlii. Usva huomaa pian, että 13-vuotiaalla on paljon vihollisia, mutta pahin on Kamala. Seita Parkkolan kirjassa voi tapahtua mitä vain. Niin tässäkin. Se niissä on just niin hienoa.
Hmm... Kokonaisuutena kirja oli ihan ok, mut ei yhtään sen enempää, ei yhtään sen parempi. Ekat noin 170 sivua antoi suuria odotuksia ja nosti riman korkealle, mut valitettavasti juurikin siinä noin puolen välin kohdalla alkoi tarina lässähtämään. Noin puolesta välistä lähtien alkoi kirjoitustyyli tuntua kiirehdityltä. Loppu oli myös lievästi lässähtänyt. Mut pakko sanoa, et vaikka puolivälistä eteenpäin olikin enimmäkseen lättänä olo tarinan suhteen, seassa oli kuitenkin juonen kannalta hyviä yllätyksiä, jotka nostivatkin kirjan tälle "ihan ok" -tasolle.
Mitä tulee kirjan tunnelmaan ja teemoihin... Kyllä, kirjassa käsiteltiin melko raskaita asioita (köyhyyttä, kodittomuutta, väkivaltaa), mut tunnelma ja tyyli eivät olleet niin raskaat kuin olin kuullut. Toki tää on vaan mun mielipide, ja se riippuu niin paljon ihmisestä, et minkä kokee raskaaksi.
this was like a fever dream, in a good way. I started to like it more and more as the story unfolded, even when i had no idea what was going on, and i realised maybe i don't need to understand everything. I feel so nostalgic now... If this is really what being 13 felt like, then i want to go back and stay 13 forever.
Kirja oli tyyliltään oudon sekava. Oletin sen olevan nuortenkirja, ehkä 13-14-vuotiaille, mutta teksti tuntuu paikoin puuduttavalta ja teemat ovat synkkiä. Aikuisena en kokenut kirjaa kuitenkaan tälle ikäluokallekaan suunnatuksi.
Kirja ei antanut tunnetta siitä, että juoni oli jotenkin mennyt eteenpäin ja tyydyttävällä tavalla saanut loppunsa. Aika lattea lukukokemus.
Liian pitkä. Vuorela on loistava kirjailija, ihan uskomaton. Mutta tämä ei todellakaan ole mikään 13-vuotiaille suositeltava kirja. Ehkä joku todella suuri lukutoukka tämän jaksaisi lukea, mutta muuten kyllä täysin aikuisille tehty lastenkirja.
I love magical realism but there aren't that many Finnish authors who write it. Thank God Parkkola is one of them.
I liked this book: liked Usva and Kodak, felt like I was living in their town, breathing the same air as them, wandering around in the hypermarket. I was genuinely afraid of Kamala's gang; I was a little spooked by Intia. Even though the language was not the most original, I think the plot was.
After all the good work Parkkola did with the atmosphere, I kind of think the ending was not climactic enough, it was a little flat. I would have wanted to learn more about Kamala and her motives for starters! Also some additional information about Puuma and his mother would have been nice. Still, I liked the epilogue and the very last lines a lot, and I liked the mysterious air the plot had. I did think it was a shame that I didn't remember anything about Intia from Parkkola's other book, Viima.
All in all this was an interesting book that I could not stop reading. I can definitely recommend it to everyone who enjoys magical realism!