Näyttämö on huvilan sali, perällä kuisti ja näköala järvelle. Ovi oikealla, toinen vasemmalla. Esiripun noustessa istuu Stormfelt sohvassa käsivarsi Murun ympärillä ja lukee runoja. STORMFELT (Pysähtyy ja katsoo Muruun). Muru taitaa olla pieni kiihkoinen tytön tynkä. Tuolla ijällä eivät tytöt keskellä kesää istu päiväkausia huoneessa runoja lukemassa. MURU. Niin, en minä tiedä. Mutta se on niin hauskaa. STORMFELT. Sinä olet hyvin pikkuvanha, Muru. MURU. Niin, minä en tiedä, mutta niinhän ne kaikki sanovat. STORMFELT. Ja siinä he ovat oikeassa. MURU (Viisastelevasti). Mitä se sitten on, se pikkuvanha? STORMFELT. Hm näetkös Muru, kun joku kuvittelee olevansa vanhempi kuin onkaan silloin on pikkuvanha. MURU. Se on sitte sama kuin näsäviisas? STORMFELT. Niin melkein sama. MURU. Mutta minä en ole näsäviisas. STORMFELT. Etkö? Kuinkas sinä sitte voit jutella tuolla lailla?