Aitta

by Antti Hyry

Mies saa kuulla että tutut myyvät aittaa Iissä. Aitta on hyväkuntoinen, kertaalleen käännetty. Hän ostaa aitan. Hirret pitää numeroida, aitta purkaa ja siirtää kotiin."Pois otetaan vuoliaiset ja orret ja hirret yksitellen, täällä joen törmällä. Kaikki kootaan yksitellen siellä meren rannalla. Sama hämärä täällä, samat hirret, sisäpuoli aikoinaan ollut ulospäin ja harmaantunut. Tämä hämärä häviää, kun katto puretaan ja syntyy siellä, kun kootaan ja katetaan. Tämä häviää, kun tästä puretaan, kun siellä kotona pystytetään, syntyy toinen, erilainen, vaikka samannäköinen."Näin tapahtuu muun lomassa: lohenpyynnin, marjanpoiminnan, tulevien ja menevien ihmisten, vuodenkierron, sen mitä oleminen on.

Genres: Finnish Literature, Novels

189 pages, Hardcover

First published January 1, 1999

Reviews

[Aimi Tedresalu · Rating 4 out of 5]

Soome modernistiks peetava autori teos, kus ühest küljest nagu ei toimugi suurt midagi, teisest küljest aga avanevad selle mittetoimumise kaudu inimelu ja maailma erinevad tahud. Nagu enamikus oma teostest, on autor ka siia sisse kirjutanud oma elu. Peategelane kulgeb Soome põhjaosas looduse rüpes elades, kuni ostab ühel päeval vana aida ja hakkab seda kokku panema. Kui nüüdisaja põnevuse ja puäntidega ära hellitatud lugeja loos ootamatut pööret ootab, siis see ootus jääb küll täitumata. Endalegi tundus, kui tegelane autokäruga tagurdama hakkas, kitsale teele pööras või mööda aidakarkassi turnis, et äkki nüüd tagurdab kuskile vastu või kukub alla või muud sarnast, kuid ei. Lugu kulgeb rahulikult voolavas tempos, päike tõuseb ja loojub, inimesed peavad soomlaslikult ja maamehelikult nappe ja konkreetseid vestlusi. Oli lihtne sisse elada ja end kujutatud miljöösse kujutleda. Ja kui üllatusi tahta, siis tegelikult võib-olla lõpus veidi midagi sellist ka ikka tuleb.

[Anu Valli · Rating 4 out of 5]

Antti Hyryn teos edustaa hyryläistä linjaa keskittyen elämään, menneisiin, arkisiin huomioihin, ajatusten juonteisiin ja vanhan aitan uudelleen rakentamiaeen rakentajan sisäisenä ajatteluna.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1997: 112/112)
(1998: 3/6)
1999: 2/6
1984-2023: 117/268

4+/5. Antti Hyryn toinen Finlandia-ehdokkuus. Ensimmäinen tuli novellikokoelmalla Kertomus (1986) – teos, joka ei itseeni ainakaan tehnyt vielä niin kovin suurta vaikutusta. Mutta tämä Aitta rupesi jo tekemään. Ikääntynyt (ehkä kirjailijan itsensä oloinen?) mies purkaa vanhan aitan yhdessä paikassa ja pystyttää sen toiseen. Siinä ohessa kuvataan kalastusta ja muita niin kovin arkisia tapahtumia. Periaatteessa tässä ei pitäisi olla mitään, mutta siinä onkin paljon. On Antti Hyryn taito sanoa paljon sanomalla hyvin vähän ja näennäisellä tapahtumattomuudella. Aitta ikään kuin ennakoi jo Finlandia-voittaja Uunia (2009). Näitä voisi melkeinpä pitää sisarteoksina.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Uunin myötä alkoi kiinnostaa Hyryn muukin tuotanto. Aitta menee samoja latuja ja kertoo saman miehen rakennuspuuhista. Tässä mies on nimetön, Uunissa nimetty, Hyry itse se taitaa yhtä kaikki olla, jollakin tasolla ainakin.

Tämä oli selvästi kompaktimpi kirja kuin Uuni, vähemmän sivupolkuja (vaikka kyllä minä siitä Uunin urkureissusta Ruotsiin pidin). Hieno kirja.

[Anniliina · Rating 3 out of 5]

Lempeä romaani, jota lukiessa lopulta lakkasi odottamasta, että mitään tapahtuisi. Romaanin ehdottomasti parasta antia olivat päähenkilön pienet huomiot luonnon muutoksista ja kanssakäymisistä muiden ihmisten kanssa. Rakennustöiden kuvaus kävi itselleni ainakin tällä lukukerralla pitkäveteiseksi - luulen, että romaanissa on silti aineksia jäädä mietityttämään.

[Jarkko · Rating 4 out of 5]

"On syyskuu, kello on yksi." Hyvän mielen kirja, jossa ei tapahdu oikein mitään. Vähäpuheiset ihmiset kalastavat, käyvät marjassa, tekevät talkoohommia ja syövät leipää. Arkisen elämän kuvailua parhaimmillaan. Ensimmäinen lukemani Hyryn kirja, ja viimeiseksi tuskin jää.