Filippiinien hallituksen joukkojen luodit pirstoivat majan seiniä ja panttivangit makasivat rähjäisellä lattialla kauhusta lamaantuneina. Sissit vastasivat tuleen ja koettivat samalla rauhoittaa arvokasta kaupppatavaraansa. No panic, just relax!
Kymmenen länsimaalaisen unelmaloma malesialaisella paratiisisaarella muuttui kuukausien piinaksi, kun Abu Sayyaf -sissit kaappasivat turistit Jolon viidakkosaarelle Filippiineille.
Jolon suomalaiset panttivangit Risto Vahanen ja Seppo Fränti kertovat tässä heti vankeuden jälkeen kirjoitetussa kirjassa kohtalostaan sissien, maailman hallitusten ja median panttivankeina. Vahasen ja Fräntin 140 päivää Jolon saarella olivat seikkailu, jota kukaan ei haluaisi vapaaehtoisesti kokea. Se on tarina pelosta, lamaannuksesta ja selviämisestä, josta ei puutu irvokkaita eikä huvittaviakaan yksityiskohtia. Ennen kaikkea se on kuitenkin kertomus toisilleen tuntemattomien ihmisten ryhmästä, joka joutuu kuolemanvaaraan. Kuinka ryhmä kasvaa yhteen, kuinka roolit muotoutuvat ja kuinka ihmisten parhaimmat ja pahimmat luonteenpiirteet nousevat pinnalle paineen alla? Kirja on myös ainutlaatuinen dokumentti selviämmisen psykologiasta ja todellisen johtajuuden anatomiasta.
Hutaisten ja kiireessä koostettu. Aikajana on vähintään sekava, on kirjoitusvirheitä ja samoja lauseita peräkkäin.
Tavoitteena lienee ollut saada kirja mahdollisimman nopeasti kauppoihin, jotta tapahtumat ovat vielä tuoreesti ihmisten mielissä ja ostointoa riittää. Olisi kuitenkin ollut arvokkaampaa, jos jokin ansioitunut kustannustoimittaja ja taustatiimi olisi ollut mukana kirjaa koostaamassa ja varmistanut kerronnan loogisen etenemisen ja ujuttanut mukaan myös enemmän faktatietoa esim. Filippiinien yhteiskunnallisesta tilasta ja kulttuurista.
I recently become interested on living on Philippines. I came full circle back into a book that I never imagined needing any information from. Now I know that there are some places on Philippines that aren't safe and so on.