What do you think?
Rate this book
Oofirin kultaa
Oofirin kultaa on fantasiaromaani, kaleidoskooppimainen kuvien jatkumo, joka heijastelee Kullanhuuhtojien elämää Tabernaakkelin talossa, Kultaisen ruo'on kaupungissa. Eri aikakaudet ja maailmankaudet kohtaavat siellä toisensa sekä arkisissa että myyttisissä ihmis- ja eläinhahmoissa: torsossa ja tuatarassa, Pyövelin puukuvissa, orpanassa tai Edomin tuonenkurjissa.
Pontanuksen, nykyajan alkemistin, unelma kertautuu toisten alkuasukkaiden uskossa omaan työhönsä ja parempaan elämään. Väriensä voiman – ehkä vain kuvitellun mutta sitä hehkuvamman – Tabernaakkelin maailma imee Kullanhuuhtojien unelmien ja pettymysten, avuttomuuden ja väistämättömän rappion varjoista.
Pontanuksen, nykyajan alkemistin, unelma kertautuu toisten alkuasukkaiden uskossa omaan työhönsä ja parempaan elämään. Väriensä voiman – ehkä vain kuvitellun mutta sitä hehkuvamman – Tabernaakkelin maailma imee Kullanhuuhtojien unelmien ja pettymysten, avuttomuuden ja väistämättömän rappion varjoista.
198 pages, Hardcover
First published January 1, 1987
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 4 of 4 reviews
January 5, 2026
Kummallinen ja hankala. Tosi hyviä lauseita. Luin hitaasti, piti jäädä miettimään asioita.
September 10, 2012
Leena Krohnin arvoituksellinen fantasiaromaani “Oofirin kultaa” seurasi kirjailijan vuonna 1985 julkaisemaa teosta “Tainaron,” joka lienee yhä edelleen tämän rakastetuin ja arvostetuin teos. ”Tainaron” onkin täydellinen fantasiaromaani; unenomainen, vieras, sadunhohtoinen mutta merkityksillä ladattu, uskaltaisin jopa sanoa viisas.
”Oofirin kultaa” on ”Tainaronin” tapaan minäkertojan kautta lukijalle tuotu tarina hyvin erilaisesta maailmasta. Tällä kertaa maailma ei ole hyönteisten valtakunta vaan kaupunki ajan ulkopuolella, maailma, jossa eri aikakaudet ovat läsnä samanaikaisesti. Kirjan voi nähdä jopa hyvin kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvaksi tieteisfilosofoinniksi, koska näennäisen epäjohdonmukaisesti toimiva ja tietävä maailma asukkeineen jätetään epäkonkreettiseksi, lyyristen kielikuvien verhon taakse kätkeytyväksi.
Romaanin minäkertoja on epätarkentunut, tällä kertaa itse fantasiatodellisuuden sisällä elävä henkilö, joka ei selitä lukijalle hämärän peittoon jääviä tilanteita ja ajatuksia. Teksti koostuu hyvin lyhyistä erillisistä kertomuksenpätkistä, jotka yhdessä ehkä juuri ja juuri saavuttavat jonkinlaisen romaanin muodon. Tapahtumapaikkana on koko ajan tämä muista maailmoista erillään oleva kaupunki ja sen keskellä sijaitseva valtava rakennus, Tabernaakkeli.
Tabernaakkelin sisällä kaikki on mahdollista, luonnonlait joustavia ja aika seisahtunutta. Rakennusta asuttavat kullanhuuhtojat, joukko ihmisiä ja muita olentoja, jotka haluavat ymmärtää ympäröivää todellisuutta monin eri keinoin. Tiedon etsintä ja nöyrä henkinen rikastuminen nousevat kerronnan filosofisista kuohuista selkeimpinä teemoina. Toisaalta tiedon määritelmällä leikitellään, metafyysinen nostetaan fyysistä todellisemmaksi. Eletään käsitteiden juurilla ideamaailmassa.
”Oofirin kultaa” ei ole Krohnin selkeimpiä teoksia. Kirjailija luo aina teksteihinsä taikaa ja unenomaisuutta, mutta Tabernakkelin sokkeloisiin filosofian ja estetiikan käytäviin pelkää ajoittain eksyvänsä. Romaani on äärettömän kaunis, muttei järin helppo. Tarinan kieli ja pienet mutta iskevät havainnot tekevät siitä kuitenkin kiehtovan ja erityisen kokemuksen. Krohn tuntuu haastavan spekuloivaan analyysiin pilke silmäkulmassaan, mutta kutsuu myös nauttimaan kummasta sen kummallisuuden tähden. Arvoitus on voimakas vain siihen asti kun se ratkaistaan.
”Oofirin kultaa” on ”Tainaronin” tapaan minäkertojan kautta lukijalle tuotu tarina hyvin erilaisesta maailmasta. Tällä kertaa maailma ei ole hyönteisten valtakunta vaan kaupunki ajan ulkopuolella, maailma, jossa eri aikakaudet ovat läsnä samanaikaisesti. Kirjan voi nähdä jopa hyvin kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvaksi tieteisfilosofoinniksi, koska näennäisen epäjohdonmukaisesti toimiva ja tietävä maailma asukkeineen jätetään epäkonkreettiseksi, lyyristen kielikuvien verhon taakse kätkeytyväksi.
Romaanin minäkertoja on epätarkentunut, tällä kertaa itse fantasiatodellisuuden sisällä elävä henkilö, joka ei selitä lukijalle hämärän peittoon jääviä tilanteita ja ajatuksia. Teksti koostuu hyvin lyhyistä erillisistä kertomuksenpätkistä, jotka yhdessä ehkä juuri ja juuri saavuttavat jonkinlaisen romaanin muodon. Tapahtumapaikkana on koko ajan tämä muista maailmoista erillään oleva kaupunki ja sen keskellä sijaitseva valtava rakennus, Tabernaakkeli.
Tabernaakkelin sisällä kaikki on mahdollista, luonnonlait joustavia ja aika seisahtunutta. Rakennusta asuttavat kullanhuuhtojat, joukko ihmisiä ja muita olentoja, jotka haluavat ymmärtää ympäröivää todellisuutta monin eri keinoin. Tiedon etsintä ja nöyrä henkinen rikastuminen nousevat kerronnan filosofisista kuohuista selkeimpinä teemoina. Toisaalta tiedon määritelmällä leikitellään, metafyysinen nostetaan fyysistä todellisemmaksi. Eletään käsitteiden juurilla ideamaailmassa.
”Oofirin kultaa” ei ole Krohnin selkeimpiä teoksia. Kirjailija luo aina teksteihinsä taikaa ja unenomaisuutta, mutta Tabernakkelin sokkeloisiin filosofian ja estetiikan käytäviin pelkää ajoittain eksyvänsä. Romaani on äärettömän kaunis, muttei järin helppo. Tarinan kieli ja pienet mutta iskevät havainnot tekevät siitä kuitenkin kiehtovan ja erityisen kokemuksen. Krohn tuntuu haastavan spekuloivaan analyysiin pilke silmäkulmassaan, mutta kutsuu myös nauttimaan kummasta sen kummallisuuden tähden. Arvoitus on voimakas vain siihen asti kun se ratkaistaan.
June 14, 2012
Oofirin kultaa on erikoinen kirja, kuten kaikki Leena Krohnin kirjat. Kirja vaatii lukijaltaan paljon, eikä lukija siitä huolimatta ymmärrä kirjaa. Tämä ei kuitenkaan lainkaan vähennä kirjan kiinnostavuutta, päinvastoin. Krohnin kirjoja lukiessa joutuu pohtimaan syvällisiäkin asioita ja juuri se tekee lukemisesta haastavaa. Oofirin kultaa on siinä mielessä erilainen kuin Krohnin muut kirjat, koska se on jatkuvajuoninen. Vaikka Oofirin kultaa koostuu erilaisista pienemmistä pätkistä, on taustalla kuitenkin juoni, tarina. ollaan Tabernaakkelissa ja siellä asuu mm. kullanhuuhtojia, tuatara, Orpana, Lasityttö, Pontanus ja Aavejäytäjäisiä. Kirja on kiehtova ja paras luku oli ehdottomasti Yökirjeitä. Kirjan juonesta on vaikeampi sanoa yhtään mitään, niin paljon viittauksia siinä on muuhun kirjallisuuteen, varsinkin Raamattuun.
March 12, 2013
Mitä enemmän mä luen näitä Krohnin kirjoja, sitä enemmän mä oon alkanut pitää niistä semmoisella vaikeastiselitettävällä tavalla, että en koe ymmärtäväni ihan kaikkea, mutta silti tuntuu, että oli tässä nyt jotain pointtia, itse asiassa aika paljonkin. :D idk. Tekis mieli antaa 4/5, mutta ehkä mun pitää vähän sulatella ennen kuin teen lopullisen päätöksen, voihan näitä käydä muuttelemassa.
Displaying 1 - 4 of 4 reviews