Lapsi on kuin pasta. Terhakkaasta tapista tulee nopeasti keitettyä spagettia muistuttava pitkulainen, matomainen olio. Murkku tarvitsee tukea ja asian kanssa täytyy oppia olemaan, kunnes oma elämä lopulta kutsuu – sekä jälkeläisiä että vanhempia.
Murkun voimantunnetta voi horjuttaa vain itseään mahtavampi opiskelija-isoveli. Teini-ikäisen sanavarastoon ei kuulu keski-ikäisyys. On vain nuoria, vielä nuorempia ja – auttamattomasti vanhoja. Rakkauskin roihuaisi, mutta kun se samalla luokalla oleva Saara vain nauraa. Lukijana nauruun voi peittelemättä yhtyä.