Hamsterit

by Veikko Huovinen

Librarian's this is an alternate cover edition - ISBN 10: 9516431356

Hamsterit on huovismaista huumoria lämmin ja sydämellinen tarina, josta ei hirtehistä satiiriakaan puutu.

Jo luonnontalouden ajoilta lienee suomalaisten veriin jäänyt veto talvivarastojen kokoamiseen, mutta kirjan päähenkilössä Hamsterissa tämä taipumus ylittää kaikki tavalliset mitat. Lisäksi hän rakastaa kirjoja, joissa kerrotaan varastojen keruusta. Robinson Crusoe on poikavuosista lähtien ollut hänen elämänsä valovoimaisin johtotähti. Robinsonin tavoin hän tuntee kuvaamatonta tyydytystä löytäessään erinomaisia liinaisia merimiespaitoja, sokeroituja hedelmiä, musketinluoteja ja kokonaisia ruutitynnyreitä, puhumattakaan jamaikalaisesta rommista...

Kun sitten naapurustoon muuttaa Hamsterin hengenheimolainen Rurik, alkaa perusteellinen kirjallisten esikuvien ohjailema hamstrauskampanja talven varalle. Hankitaan turkisliivejä, honkapuita, savustettuja lampaita, sianruhoja, sokerisäkkejä, säilykkepurkkeja. Poimitaan ja hillotaan marjoja ämpärikaupalla... Kun talvi sitten koittaa, otetaan oppia kirjasta Kaksi talvea napajäillä oman onnensa nojassa - eikä elämästä puutu jännitystä. Ja lukijalla on näiden vilpittömän lapsenmielisten hamstereiden seurassa rajattoman hauskaa.

Genres: Fiction, Humor, Classics, Audiobook, Finnish Literature, Novels

191 pages, Hardcover

First published January 1, 1957

About the author

Veikko Huovinen was a Finnish novelist known for his realism, pacifism, sharp intellect, and peculiar humor. He wrote 37 books.

Reviews

[Anna · Rating 3 out of 5]

Hjoo. Mitähän tästä nyt sanoisi.

Ymmärrän miten tämä on varmasti monelle huikea kokemus, mutta itse en jotenkin nyt ihan ehkä päässyt oikeaan tunnelmaan. Ellei se oikea tunnelma ollut lähinnä paikoittainen myötähäpeä päähenkilöiden lapsellista innostusta kohtaan. Nimenomaan lapsellista, ei lapsekasta, koska lapsekkuus ei aiheuta myötähäpeää vaan iloista virnuilua. Tosin olen suhteellisen tunnettu siitä, että koen myötähäpeää kovin helposti enkä kestä sitä tunnetta yhtään niin hyvin kuin useimmat muut...

Huovisen tyyli on sellainen, etten oikein ehkä tykännyt siitä. Mutta samalla siitä on kuitenkin jotenkin vaikea olla tykkäämättä. Näinkin lyhyeen kirjaan saatiin ihan suhteettoman paljon jaarittelua ja hieman asian vierestä olevaa kuvailua, mutta kyllähän ne kuvailut usein saivat osakseen enemmän hymistelyä kuin kirjan muut osat, joten en oikeastaan voi edes valittaa. Erityisesti pidin suomalaisuuden kuvauksista, koska tämän opuksen ylenmääräinen maalaisromantiikka on jo niin ihastuttavan överiä, että pakkohan sille on hymyillä ymmärtäväisesti. (Aika velikulta tuo Huovinen.)

Ymmärrän tämän jonkinmoisen klassikkoaseman, mutten ehkä osaisi sanoa kuka tästä pitäisi erityisesti tai millä perusteella. Itsehän luin tämän pääasiassa nimen takia, koska olen itsekin jonkinmoinen hamsteri. Myös ehkä salaa vähän tuon ruoan keräämisen suhteen, kuten olen tässä kaappeja epätoivoisesti tyhjentäessäni tajunnut...

Pääasiallinen ajatus tämän kirjan jälkeen on se, että mistähän sitä saisi savustettua kuivalihaa, koska perhana kun tekeekin mieli.

[Hanna Morre · Rating 4 out of 5]

Taattua hilpeää Huovista. Kuuntelin äänikirjana Book Beatista. Lukijana Risto Mäkelä – aivan ylivertainen!

[Janne Vasarainen · Rating 4 out of 5]

Maestro Huovinen. Kaverit ei tee kirjassa muuta ku kerää talvivarastoja ennen talvea 180 sivun ajan ja nautin joka hetkestä. Luontokuvaukset vailla vertaa kans! Ja just oikeeseen vuodenaikaan satuin lukemaan heh.

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja pääsi heti mun lohtulukemislistalle - aivan ihana kirja! Eritoten syksyyn varmasti sopiva. On lohdullista ajatella että kun ulkona tuiskuaa niin kotona on kaapit täynnä ruokaa ja varusteita ja voi vain käpertyä tulen ääreen villasukat jalassa lukemaan. Kirjan Hamsteri myy tämän mielikuvan mökkinaapurilleen Ruurikille ja näin he yhdessä alkavat hamstrata Ruukikin perheelle talvivarastoa.

[Eino Rissanen · Rating 4 out of 5]

Juoneltaan hyvin yksinkertainen ja siksi jotenkin ihana poikkeus. Lämminhenkinen ja hellyttävä klassikko, joka saa nykylukijan miettimään suomalaista kansanluonnetta, Huoltovarmuuskeskusta, ilmastokriisin ajan epävakaita talvia, neurokirjavuutta, lihansyönnin hekumaa ja kadonnutta yhtenäiskulttuuria. Maanisuus ja toisteisuus huvittavat, luontokuvaukset miellyttävät. Nopeasti haltuun otettava, sopii luettavaksi syksyllä tai joulun alla.

[Anni Piirto · Rating 3 out of 5]

Hassu kirja:)

[Nim · Rating 3 out of 5]

Nappasin sokkona pokkarin leffa-kuvituksella, enkä kansien vuoksi tajunnutkaan ensimmäiseen muutamaan lukuun, miten vanha kirja oli - ensimmäinen painos vuodelta 1957. Yllättävän pitkään oletin sen vain matkivan vanhanaikaista kerrontaa tyylivalintana.

Myös miljöön aikajana oli alkuun aika sumea. Tietokoneet ja kännykät loistivat poissaolollaan päähenkilöiden arjessa, ja tietyt ilmaisut esimerkiksi maalatuista suista ja portoista saivat kyllä veikkaamaan sen sijoittuvan menneeseen aikaan, mutta tarkka arvio nytkähti joitain vuosia eteenpäin vuosisadan vaihteessa vasta muovipussien maininnan kohdalla. On muuten jännä, että lähes poikkeuksetta nimenomaan se, miten kirjan naisia kuvataan muistutti tekstin iästä. Tellu oli lopulta hahmona ihan yhtä hyvä kuin esimerkiksi Rurik, sillä kumpikin on versio omista tunitettavista stereotyypeistaan. Ja Vilhelmiina-muori on verrattavissa joihinkin muihin naapureihin, joiden ovella hamsterit käyväg hieromassa kauppoja, vaikka ei voitakaan useimpia sivumäärissä tai mielenkiintoisuudessa. Silti jokainen nainen, myös nimettömät ja melko irrelevantit, on pakko arvostella kauneuden perusteella johonkin kategoriaan - "kaunis", "oli varmasti kauniimpi nuorempana", "olisi kaunis jos", "ei kaunis". Se jotenkin pistää silmään lähinnä, koska en millään usko Hamsterin edes olevan naisista niin kiinnostunut, että huomaisi.

Mistä päästäänkin Hamsteriin itse. Viime vuosina netissä on paljon spekulointia siitä, kuka fiktiivinen hahmo on ja ei ole neuroepätyypillinen. En olekaan vielä oma-aloitteisesti esittänyt väitteitä hahmoista, joista en ole niitä jo kuullut, mutta villi veikkaus että numeroista ja mittayksiköistä lumoutunut, arktisesta selviytymisestä ja talvivarastojen kokoamisesta hyperkiinnostunut, kanssaihmisiltään saamasta huvittuneisuudesta epätietoinen lukutoukka Hamsteri voisi olla autismin kirjolla. Se miten Hamsteri kuvailee lukemiaan kirjoja muistuttaa elävästi keskustelusta jonka kävin erään diagnoosin saaneen kanssa. Hän ei kuulemma lue montaa genreä, koska eläytyy liikaa. Hamsteri tuntuu itsekin eläytyvän melko täysillä.

Kirjassa yllättävintä on, mihin se ei mene. Pidin alun leppoisasta tunnelmasta, mutta olin varma että hamsterien hamstraus johtaa Rurikin varojen menoon ja totaaliseen perikatoon, tai että Hamsteri jää kiinni naapuriensa manipuloinnista oman etunsa eteen. Tai ehkä vain siitä, että on itse köyhä - parissa kohtaa mainitaan, kuinka hänellä ei ole varaa syödä saati varastoida itse. Varmasti sekin olisi iso häpeä ja draaman juuri. Tai ehkä varattomuudesta paljastuminen olisi alku koskettavalle hetkelle, jossa kaikki ne naapurit ja paikalliset joiden kanssa Hamsteri on hyvissä väleissä ja joille Hamsteri on tuonut asiakkaita auttaisivat häntä. Mutta ei. Tellun ja Rurikin riidat taputellaan pois muutamissa riveissä, kukaan ei jää pahasti kiinni petkutuksesta tai edes asioiden piilottelusta. Paikalliset eivät tule ovelle henkihievereissä kerjäämään ruokaa huvilan väeltä lumimyrskyn ansiosta. Edes Rurikin paljon jännittämä paloviinan korkkaus ei aiheuta seurauksia. Oikeastaan yhtään mikään ei mene vikaan.

Oli muuten aika kotoisaa ja yllättävän samaistuttavaa lukea Hamsterin ja Rurikin ostovimmasta keskellä omaa uuteen kotiin muuttoani ja kodin rakennusta, pari kuukautta sen jälkeen kun edellisessä liian kylmässä asunnossani googlailin palelusta epätoivoisesena eri kankaiden lämmöneristysominaisuuksia ja hengittävyyttä ja tilasin pitkän villakangas-talvihameen ensi talvea varten testiksi - kuulemma hameen alla oleva ilma on hyvä eriste meille, jotka eivät kestä kaksien housujen pitämistä päällekkäin. Samaistun siis talven kanssa kamppailuun, lämmöstä ja ruuasta iloitsemiseen ja kirjoihin liikaa samaistumiseen paljon. Itsekin ilahduin aina, kun satuin lukemaan kirjaa kahvikuppi kädessä juuri, kun hahmotkin päättivät kahvitella. Mukavaa olla niin mukana elämyksessä.

[Anu Korpinen · Rating 4 out of 5]

Yksinäisessä mökissään asusteleva Hamsteri lukee seikkailukertomuksia hylkeenpyytäjistä ja tutkimusmatkailijoista. Hän kuvittelee itsensä ankarissa, karuissa ja villeissä maisemissa. Kun naapuriin muuttaa kaupunkilaisperhe, Hamsteri saa hyvän tekosyyn toteuttaa talvimieltään. Hän alkaa opastaa näitä tuntemattomia ihmisiä varustatutumaan ankaran talven varalle, ja maalailee kuvia pakkasöistä ja hyytävistä myrskyistä. Poikamainen into tarttuu Hamsterista perheen isäänkin, joka muuttuu hiljalleen toiseksi, iloisemmaksi ihmiseksi, sitä mukaa kun varastot täydentyvät ja talvi lähenee.

Kirja on niitä, joita lukiessa ei saa olla nälkä. Ylitsepursuavia talvivarastoja kuvaileva Hamsteri saattaa sytyttää lukijassakin innon ruoka-aittansa varustamiseen. Tarvitaan riveittäin hillopurkkeja, laareittain lanttua ja porkkanaa, säilykehedelmiä jotka tuovat mukanaan trooppisten rantojen tuulahduksen, sokeritoppia, tynnyreittäin suolakalaa, häränpuolikkaita katosta roikkumaan, sekä nassakoittain paloviinaa torjumaan jäsenistä ankaraa kylmyyttä! Tosin ilmastonmuutos saattaa riistää nykyajan hamstraajalta arktisen talven riemut.

Tämä kirja on aidosti hyväntuulinen tarina, täynnä nostalgiaa sekä kaukokaipuuta. Yksi Huovisen parhaita.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Aloitin Huovisen Hamsterin (1957) äänikirjana Kirsi Pihan suositeltua sitä Levoton lukija -kirjassaan. Risto Mäkelän luenta on veikeän vanhanaikaista, ja vanhat suomileffat tulevat hakematta mieleen. Viimeiset luvut menivät sitten lukemalla, kun kuunteluaika loppui kesken. Hyvin tuokin sujui, mutta kuuntelu tuntui silti rattoisammalta. Kummin vain tarinaa seurailee, Hamsteri on silti kunnon hyvän mielen romaani ja nostalgiatrippi siihen Suomeen, jossa lähes kaikki tehtiin joko itse tai naapurin avustuksella.

Hamsteri on tarinan päähenkilön erikoinen mutta osuva nimi, sillä hänen hartain harrastuksensa on talvioloihin keskittynyt survivalismi. Tähän asti hänellä ei ole ollut varaa toteuttaa unelmiaan mittavista talvivarastoista, joiden turvin voisi elellä mukavasti mökkinsä lämmössä kovimpienkin talvipakkasten keskellä. Kun sitten naapuritaloon muuttaa lottovoittajia kaupungista, muuan Rurik perheineen, löytää Hamsteri vihdoin ihmisen, jolla on niin intoa kuin varoja toteuttaa Hamsterin unelmat. Alkaa mieltä lämmittävä ystävyys, jonka pontimena on loputon ruoan, polttopuiden ja lämpimien vaatteiden haaliminen Hamsterin huolellisten laskelmien pohjalta. Vaimo katselee miesten touhuja hiukan huvittuneena, mutta osallistuu silti mielellään hilloamis- ja säilöntätalkoisiin.

Harkitsin Hamsteria vinkkauskirjaksi kotimaista klassikkoa etsiville 9-luokkalaisille. Vaikka kirja on lyhyt ja tarina yksinkertainen, Huovisen maalaileva ja vanhahtavan ilkikurinen teksti ei ole kovin helppoa nuorelle lukijalle ymmärtää. Pitänee siis vielä katsastaa kirjasta tehty selkoversio, mutta harmi kyllä, sillä Huovisen kieli on tarinan suurin riemun aihe..

[Paula Lukkariniemi · Rating 5 out of 5]

Perjantaina 31.10.2025 sain loppuun kirjan nimeltä Hamsterit. Hamsterit oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, vauhdikas, innostava, koskettava, kaunis, mukava, mukaansa tempaava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Hamsterit oli selkokielinen kirja. Luin Hamsterit selkokielellä ensimmäisen kerran vuonna 2019 ja nyt sitten luin sen toisen kerran. Mielestäni toinen lukukerta oli parempi kuin ensimmäinen lukukerta. Lukiessani kirjaa nimeltä Hamsterit minulle tuli sellainen tunne että Hamsteri on Nipsu. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli.
Nipsu on kultainen
Kultainen on Nipsu, otus herttainen
Malttamaton, hyvä tuttu kaikkien
Livohkaan päätä pahkaa painaltaa,
jos häntä kammottaa
Nipsusta pitää varmaan jokainen
On kultaisen saanut Nipsu sydämen
Laskuista ei voi jättää Nipsulla on ruokahalu pohjaton
Se harmittaa, massua jos kouristaa
Ummistaa silmät muina miehinä
Harventaa, haluaa ahmintaa
Nipsusta pitää varmaan jokainen
On kultaisen saanut Nipsu sydämen
Laskuista ei voi jättää milloinkaan,
kun muumeista kerrotaan
Ei Nipsua näy. Synkän vuoren onkaloon
etsimään käy joka iikka luolastoon
Pikku Myy väittää Nipsun huvikseen
leikin uuden vain keksineen
Nipsusta pitää varmaan jokainen
On kultaisen saanut Nipsu sydämen
Laskuista ei voi jättää milloinkaan,
kun muumeista kerrotaan,
kun muumeista kerrotaan
https://youtu.be/9BNxkmT2QvA?si=QATzM...
😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄��🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Luettu syksyllä fermentoinnin, pikkelöinnin ja hilloamisen lomassa. Sopi tunnelmaan oikein hyvin, ja ehkä jopa lisäsi motivaatiota; huomasi, että puolukat on vielä keräämättä ja ehkä omenoita voisi vielä vähän kuivata.

Erinäisiä dystopioita lukeneelle varsin mukava lukukokemus kun henkisesti oli varautunut siihen, että Hamsteri murtautuu Rurikin kellariin ja tyhjentää sen ennen pahimpia pakkaspäiviä. Että sitten tällaista mukavaakin toistensa auttamista vielä löytyi. Preppaustarina, jossa annetaan uskoa ihmisiin ja siihen, että asiat järjestyvät. Aikamoisia sankareita, ja vielä bonuksena Rurikin ymmärtäväinen vaimo.

[Uuttu · Rating 4 out of 5]

Piristävä tarina siitä, miten paikkakuntalainen saa houkuteltua uusmuuttajan mukaan omaan harrastukseensa: tarvikkeiden hamstraamiseen talven varalle. Kirja oli tosi herttainen ja kiva lukea, päähenkilöt olivat sopivan hölömöjä kumpikin. Teos nappaa hyvin esiin juuri sen, että tällainen varastojen kerääminen ja siististi järjestäminen on tosi mukavaa puuhaa ja monesti omiakin suosikkiasioitani selviytymistarinoissa. Tässä tuli myös jännitettyä, tulisiko Hamsterin lupailema talvi ollenkaan...

[Anneli Renfors · Rating 3 out of 5]

Talven ja säilönnän ylistystä on tämä kirja kokonaisuudessaan. Talvi-ihmisenä löysin kirjasta itseni. Hyvää mieltä ja lämpöä pakkasen keskelle. Tyylilajina ei kuitenkaan sellaista kirjallisuutta, jota jaksaisin kirjakaupalla. Kuuntelin tämän Risto Mäkelän lukemana, joten tallenne lienee vanhahko, mutta Mäkelän ääni sopii kirjan lämpimään tunnelmaan täydellisesti.

[Emmi Lehkonen · Rating 4 out of 5]

Riemukasta ja rikasta kerrontaa, kivaa luonnonkuvausta esim. lakkaretken kuvaus. Kiva poljento kielessä. Mukavaa kuvausta Hamsterin puuhista lasten kanssa, miten osaa olla heidän kanssaan niin luontevasti. Kirja on myös kuvaus mielikuvituksen ja innostuksen voimasta, kun Hamsteri ja Rurik lietsovat toisiaan hamstraamiseen ja kuvitelmiin naparetkistä ja tulevasta talvesta. Kiva kuvaus myös menneestä ajasta, tykkäsin! Lainaus: Mutta mitä huolimme maailman tuiskuista. Tuttahan tämä sitä paitsi on. Ei metsäsuomalaisen tukka kauan kammattuna pysy.

[Lotta · Rating 2 out of 5]

Oli aika ärsyttävä kirja ja inhottavia slurreja. Kuuntelin tätä välillä inhoten kaikkea kuvailua eläinten ruhoista ja lihoista yms. Ei ollu mun tyylinen kirja. Välillä kuitenki ihan hauska ja aion kyllä kattoa tästä tehdyn elokuvan vielä.

[Katariina · Rating 4 out of 5]

3.5-4 ⭐

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Humoristinen ja hurmaava, mutta yksi vitsi ei ihan kantanut koko kirjaa.

[Kirjasieppo · Rating 3 out of 5]

Liekö sukupolvikysymys vai mikä, mutta tämä ei oikein uponnut minuun. Hauskaksi on kehuttu ja arvostettuhan Huovinen on, mutta minä en vain oikein saanut tästä maailmasta kiinni.

[Tommi Kortesniemi · Rating 4 out of 5]

Hienoa kerrontaa suomalaisesta yhteiskunnasta ja meistä.

[Juuso · Rating 3 out of 5]

Veikko Huovisen romaani Hamsterit 🐹🐹 (WSOY, 1957) kertoo miehestä nimeltä Hamsteri. Hamsteri on noin neljäkymmentävuotias mies, jolla on lihavat kasvot. Hamsterilla täytyy olla todella pulleat posket. Hamsteri elää pienehkössä mökissä ja työkseen hän kirjoittaa silloin tällöin kertomuksia lehtiin. Hamsterin mielipuuhaa on vetäytyä rajuina myrskyiltoina mökkinsä uumeniin, lämmitellä takkatulen loimussa, syödä säilykelihaa ja lueskella seikkailuaiheista kirjallisuutta. Erityisesti häneen vetoaa pohjoisista metsästäjistä kertova kirjallisuus. Mikäs siinä fiilistellä, lämpimässä mökissä, ulkona lumipyryn tuiskutessa. Saattaapa hän ottaa hörpyn paloviinaakin, jos sille päälle sattuu. Voi miten romanttinen heppu!

Kirjalle eteenpäin vievän sysäyksen aiheuttaa Hamsterin uudet naapurit. Viereiseen huvilaan muuttaa kaupunkilaispariskunta kolmen lapsensa kanssa. Hamsteri ryhtyy tekemään perheeseen pikku hiljaa tuttavuutta. Lopulta kirjan pääfunktioksi muodostuu se, kuinka Hamsteri konsultoi perhettä (Rurik = isä, Tellu = vaimo, Niku = poika, Naku = poika ja Raisa = tytär) hankkimaan tulevaa talvea varten riittävät varastot. Koko perhe (etupäässä isä Rurik) hurahtavat varastoimisharrastukseen, ja yhdessä Hamsterin kanssa he ryhtyvät mittaviin osto- ja varastoimispuuhiin. Hillopurnukoita, erilaisia säilykkeitä, riistaa, jauhoja, honkapuuta ja lämpimiä tekstiilejä täytyy olla monen mittayksikön edestä. Kellari ja aitta ovat täydelliset paikat varastoimiseen.

Annan romaanille ⭐⭐⭐.
+ Se oli aiempaan lukemaani Huovisen tuotantoon nähden pienoinen pettymys. Välillä tuntui, että kirjassa ei tapahtunut oikein mitään eikä toisaalta kerrottu mitään kiinnostavaa. Alkuasetelma oli tosin erittäin mielenkiintoinen. Lukunautinto himmeni loppua kohden.
+ Suomalaisten miesten hullutuksista on aina mielenkiintoista lukea. Rurikin ja hänen vaimonsa Tellun suhde oli kuvattu hienosti. Kuinka mies innostuu uudesta harrastuksesta, ja kuinka nainen toimii järjen äänenä ja jarruna, ettei homma lähde liikaa laukalle. Himohamstraus lienee yleinen piirre tänäkin päivänä.

[Hanna · Rating 2 out of 5]

Tämän kirjan luin Kirjallisuuden genret -kurssin lukupiiriä varten jossa genrenä oli eräkirjallisuus.

Tämä kirja herätti ristiriitaisia tunteita. Toisaalta se oli tylsä, toisaalta mielenkiintoinen. Kirjassa ei sinänsä tapahdu mitään, mutta silti sitä on omalla tavallaan ihan mukava lukea. En nyt kyllä missään kohtaan varsinaisesti naureskellut, mutta olihan idea aika humoristinen. Komiikka tulee hamstrauksen ylilyönnistä.

Kirja on täynnä kuvailuja, mutta se onkin kirjan yksi jutuista ja juuri varmaankin tuo kuvailu tekee kirjasta periaatteessa eräkirjan, vaikkei se täysivaltainen eräkirja ehkä olekaan.

Kirja tosin loppuu tyhmästi. Kesken kaiken. Aivan kuin kirjailija olisi kyllästynyt ja päättänyt vain lopettaa. Talvi tuli vihdoin. Mutta mitä sitten tapahtui? Riittikö varasto (ei varmaan epäillystäkään :D)? Entäs sitten, mitä tapahtuu keväällä? Toki, kirja keskittyy vain juurikin siihen varaston keruuseen ja kun talvi tulee niin varastointi loppuu ja sitä aletaan käyttämään. Joten onhan loppu periaatteessa selitettävissä. Mutta minua se ärsytti.

Kirjan koirasta pidin. Luppakorva oli erittäin sympaattinen ja hahmosta olikin tehty hieman ihmismäinen. Kirjan parasta antia!

Kirjan idylli myös tavallaan kiehtoo minua. Minäkin haluaisin valmistautua talventuloon keräilemällä ja varastoimalla ruokaa, sekä teettämällä lämpimäisiä vaatteita. Talven voikin sitten istua tuvassa lämpimässä takkatulen äärellä, syödä ja lukea hyviä kirjoja. Kelpaisi minullekin!

[Mikael Kuoppala · Rating 3 out of 5]

“Hamsterit” on toinen lukemani romaani Veikko Huoviselta. Ensimmäisenä tutustuin kulttiklassikkoon ”Havukka-ahon ajattelija,” joka tuntui luonnonläheisyydestään ja sympaattisuudestaan huolimatta jo haikeasti vanhentuneelta teokselta. Myös ”Hamsterit” on omalla tavallaan vanhahtava, mutta sen viesti on silti ajankohtainen. Lämminhenkinen kuvaus pesänrakennusvietistä on myös satiiri ahneudesta ja pakkomielteisyydestä. Teemojensa pohjalta romaani märittelee nykyaikaa omaakin aikaansa selkeämmin.

”Hamsterit” parodioi ja ironisoi, mutta ei tuomitse. Kirja on lähtökohtaisesti humaani ja myötätuntoinen. Keräämisvimmaan hukkuvat päähenkilöt ovat sympaattisia; naurunalaisia eivät ole henkilöhahmot itse, vaan ahneus ilmiönä. Kun tämä naseva kannaotto yhdistyy Huovisen rennon rauhalliseen tyyliin ja anteeksiantavaan sydämellisyyteen, on tuloksena hyvin yksinkertainen, mutta viehättävä romaani.

[Koivula]

Vajaan puolen vuoden sisällä toiseen kertaan luettu. Lähinnä mysteerin ratkomista varten piti lukea uudestaan. Siinä ja siinä, pysyikö hauskan puolella vai siirtyikö ahdistuksen puolelle ("täytyy hommata sitä ja sitä niin ja niin paljon...")
Helmet: 32 (ainakin kovasta talvisesta myrskystä haaveillaan...) :)

[Peony · Rating 4 out of 5]

Kolmas kerta kun luen kirjan, lisäksi on joinakin syksyinä tullut luettua puolet tai pätkiä sieltä täältä. Virittää innokkaalle säilöntämielelle :D Syksy ja lähestyvä talvi tuntuvat jännittävämmiltä ja tunnelmallisemmilta tämän tarinan kanssa, vaikka ei enää 50-luvulla eletäkään! ;)

[Matti · Rating 3 out of 5]

Hauska kirja. Huvittavaa kerrontaa suomalaisesta luonteesta, varsinkin sen kohdatessa talven. Eloisaa kieltä, joutuisaa luettavaa.

[Mirjami]

ehkä maailman paras talvikirja <3 viisas, herkullinen.

[P. A. Keranen · Rating 4 out of 5]

Hauskin mitä olen Huovista lukenut.