Missään ei ole yhtä hyvä leikkiä piilosta kuin Sonian kotitilalla. Ei hän tosin ole käynyt kaukana kotoa, niin ettei voi olla aivan varma. Mutta piiloon on mentävä, kun äiti, isä ja setä venyttävät ilmaa ohueksi. Onneksi Topias ei ole tavallinen sammakonkutua tyynyn alle piilottava isoveli vaan nyppii heinät Sonian hiuksista, kun on hypätty ladon ylisiltä heiniin ja nostatettu pölyä taivaaseen saakka. Siitä pölystä Sonian yskäkin varmaan johtuu, tai kertotauluista, ei ainakaan siitä, että hän olisi kipeä.
Mutta Sonian huoneen nurkassa odottaa hiljaa vieras, jonka läpi äiti vahingossa kävelee, vieras joka toisinaan kohentaa valtavia siipiä selässään, vieras joka ei nuku ja jota Sonia ei näe ennen kuin on aika.
Nukkuu lapsi viallinen on sotien jälkeiseen Suomeen sijoittuva kertomus elämästä ja kuolemasta ja siitä mitä jää niiden väliin. 10-vuotias Sonia sairastuu tuberkuloosiin ja enkeli saapuu noutamaan häntä, mutta enkeli on vanha ja väsynyt ja kadottamassa otteensa työhön, jota on tehnyt jo päällekkäisiä vuosituhansia.
Sonja ja isoveli-Topias ovat parhaimmat kaverukset. Koulussa Topias on enemmän luokan poikien kanssa mutta kotimatkalla pikkusiskon kanssa on hauskaa keksiä kaikenlaista tekemistä.
Sonja tykkää koulusta mutta kertolasku ei oikein suju. Koko kesän Topias kannustaa ja yrittää opettaa siskoaan mutta Sonja mieluummin ui ja leikkii. Matikankirja jää saunan portaille ja sateeseen mutta leikki jatkukoon!
Sonjan perheessä on sisäisiä jännitteitä jotka myrkyttävät ilmaa, Sonja ei ymmärrä miksi isä on aina vihainen ja puhumaton eikä sitä miksi äiti on etäinen ja itkeskelee. Isän veli on Sonjalle kaiken rakkain ihminen ja hänen rikkonaisessa kuormurissa on mukava unelmoida.
Sonjalla on ollut sitkeä yskä jota hän salailee ettei vanhemmat huolestu. Kun yskä pahenee muu perhe tajuaa tilanteen vakavuuden. Siitä Sonjan elämä muuttuu. Jatkosta ei voi kertoa spoilaamatta mutta yllätyin tästä osuudesta ja alun hämmennyksen jälkeen luin kiinnostuneena kirjan loppuun.
Valtavan kaunista sananlausuntaa ja sellaista tarinointia, joka saa unohtamaan tulevaisuuteen tähyämisen. Huomasin seuraavani tapahtumien kulkua pohtimatta liiemmin sitä, miten kaikki tulee tapahtumaan. Hyvä niin, sillä harvoissa hetkissä olin usein väärässä.
Pidin myös siitä, miten syviä kohtaloita oli sivuttu sillä tavoin esiintuodun alleviivailematta. Kirjan hahmoja käy analysoiminen, sillä tietoa on annettu, mutta selityksiä toimilleen on vain avainkohdissa ratkottu ääneen. Kaikki käyttäytyvät luontevasti ja ymmärrettävästi silloinkin, kun käytöksensä on inhottavaa. Eikä kirjailijan tarvitse tätä perustella, niin vain tajuaa olevan.
Siiri Enorannan Nukkuu lapsi viallinen oli yhden illan nopea lukupala eskapismin tarpeeseen. Ei parasta Enorantaa, mutta tarinana kaunis ja jopa hieman Astrid Lindgren -henkinen. Enoranta ei turhaan pura lukijalle auki aivan kaikkea, vaan pyrkii lähinnä vihjaamaan ja ohjaamaan katsetta oikeaan suuntaan, minkä takia pidän paljon hänen kirjoitustyylistänsä. Sotien jälkeisen Suomen perhejännitteitä, lapsikuolleisuutta ja toimeentulon kamppailuja kudottu kivasti oheen lapsikertojan näkökulmasta. 3,5/5
Inhimillinen enkeli ja kuolemansairas, mutta tiukasti elämäänsä tarrautuva lapsi kohtaavat. Enkeli luulee jo täyttäneensä tehtävänsä ja saattaneensa tytön manan maille, mutta tämä kulkeutuukin enkelin perässä tarkastelemassa muiden lasten kuolemia. Tässä tarinassa lapsi on pelastaja. Sonia piti perheensä pitkään ehjänä ja tyytyväisenä, tai ainakin tutulla tavalla jännitteisenä ja tuttuudensa takia normaalina, oikeana, ja auttaa vielä enkelinkin irti tehtävästään ja pääsemään sen sijaan lepoon. Nuori tyttö kuluneessa yöpaidassaan haluaa vielä juosta pellonlaitaa veljensä kanssa, haluaa olla olemassa merkkinä äitinsä ja isänsä onnistumisesta, haluaa istua setänsä pakettiauton kyydissä. Leikkiä vielä sittenkin kun leikki on jo loppu.
Tämä jäi vielä vähän hämäräksi, tuntui kuin aineksia ei olisi ollut riittävästi, vaikka kuolema ja lapsen kuolema nyt tietysti ovat jo itsessään isoja aiheita. Hienon vivahteen tuo tieto, että historiassa, kun lapsikuolleisuus vielä oli yleistä ja jopa todennäköistä heikkojen elinolojen ja toistaiseksi melkein olemattoman sairaanhoitojärjestelmän takia, kuolleiden lasten ajateltiin muuttuvan enkeleiksi. Enkelin ja lapsen suhde näyttäytyy heti uudessa valossa.
Alussa oli turhan paljon pohjustusta maalaiselämään, mutta kun sen yli päästiin varsinaiseen osuuteen, jossa enkeli tuli mukaan, oli kirja sen jälkeen kiinnostava kuvaus kuolemisesta kieltäytymisestä ja mitä elämän ja lopun välissä on.