Asfaltblomman

by Antti Jalava

Swedish

Genres: Finnish Literature, Fiction

183 pages, Hardcover

First published January 1, 1980

Reviews

[Rhuddem Gwelin · Rating 4 out of 5]

Stark när jag läste den på 80-talet, stark när jag läste den nu. Rotlöshet, identitetssökande, depression, internaliserat förakt. Allt detta gäller många av oss.

[Kristin Malmqvist · Rating 4 out of 5]

Starkt och mörkt om identitet, rotlöshet, skam, värdighet, trauma, kamp och språklöshet som Jalava beskriver mycket bra och levande på bästa arbetarlitteraturmanér - han fick mig också att längta efter att utforska den finska som jag själv aldrig har behärskat, och som saknas mig. Väldigt inspirerande! Är så glad över att denna bok äntligen ges ut i nytryck.

[Kat Z · Rating 3 out of 5]

*some spoilers

While reading Asfaltblomman I considered what I would write here. Feeling both disgust and empathy, nausea and care, part of me wishes I had never read this "masterpiece"!

As a ruotsinsuomalainen, a Swedenfinn... or finnjävel, there were parts I recognized, like the schoolyard fights. Yet, my experience as a elementary aged kid in the 80s, was not a lonely one, it was a collective one.

The schoolyard brawls where between us (the Finns) and the Swedes... and everyone else, including the other immigrants. The ones who's parents with weird names also spoke in embarrassing accents joined the Swedes in their hurls towards "finnarna".

While finding childhood similarities, including parents in factory and cleaning jobs, being told to speak Swedish in Sweden, our stories divert. My soul had peace, as in my early years we started going to church, and the destructive, stereotypical Finnish drinking patterns where left behind.

Throughout the book, I felt anxiety for Sirkka, felt disgusted by the graphic sexual encounters she has selling herself and those between her and Erkki, feeling hope when Erkki is writing his stories, helpless when the "couple" does not find a new way of life - possibly one of faith like so many other Finns in the 70s and 80s.

Getting this "classic", I was hoping to be able to let my family read it yet at this point I will most likely just tell my own stories.

I wanted to give the book 4 stars, yet due to the graphic nature I just can not! While many Sweden Finns stories include violence, generational trauma, and drinking, our stories also encompass SISU, an almost supernatural tenacity and grit.

[Jan Matilainen · Rating 4 out of 5]

Ei ehkä ihan niin hyvä kuin olisi voinut olettaa. JOhtuen toki siitä, että tämä on vanha kirja. Käännös saattoi olla hyvä, kieli oli toimivaa, mutta en ole lukenut alkuperäistä (pitää tehdä se) ja vaikka bongasinkin Saarikoskelta pienen ajatusvirheen; sjö kääntyy sekä mereksi että järveksi. Ja vaikka olemme Tukholmassa meren rannalla, niin Årsta ei ole meren, vaan Mälarenin (järven) rannalla :D

[Maja Hulden · Rating 3 out of 5]

En sorglig bok om invandring och rotlöshet

[sislasus · Rating 2 out of 5]

Förmodligen den mest deprimerande bok jag läst ut.

[Mika Auramo · Rating 3 out of 5]

Antti Jalavan romaanin aiheena on siirtolaisuus, ja hän pohtii romaanissaan ulkopuolisuutta ja äidinkielensä menettämistä ja sitä kautta ruotsinsuomalaisten identiteettiongelmaa. Käännös on Pentti Saarikosken tekemä, ja suomennos on vieläkin hyvin kuosissaan ja lisää hahmojen uskottavuutta.

Samaa aihepiiriä Jalava käsittelee muissakin romaaneissaan, sekä ennen että tämän jälkeen ilmestyneissä. Keskushenkilö eli parikymppinen Erkki Kataja tekee hanttihommia, asustelee surkeissa luukuissa, haaveilee romaanin kirjoittamisesta ja etsii välillä suomalaisia juuriaan.

Tässäkin Jalavan teoksessa Erkki on kirjailijan alter ego, ja romaanihenkilö taltioi muistiin romaaniaan, jossa päähenkilönä on Hannu, joka muistuttaa niin Erkkiä kuin kirjailijaakin. Asfalttikukan edetessä Hannusta hakataan suomalaisuus, ja hän joutuu antamaan periksi ja sopeutumaan kansankodin normeihin. Vanhemmat hävettävät, mutta kestettävä vain on.

Huonommin ovat asiat Erkin tuttaville, siskoksilla Juha ja Sirkka. Ensin mainitun puoliso saa tarpeekseen ruotsalaisuudestaan ja lähtee takaisin Suomeen. Romaani alkaakin hänen hyytävällä erokirjeellään. Sirkka puolestaan on kaksikymmenvuotias vihainen nuori nainen, joka kiskoo alkoholia ja lääkkeitä pahaan oloonsa sen minkä kerkiää. Työnteko ei kiinnosta sen paremmin kuin almujenkaan noukkiminen eli sosiaaliturva. Sen sijaan rahaa viinaa irtoaa huoraamisesta.

Syksystä joulukuun loppuun kestävän ajanjakson aikana seurataan Sirkan alamäkeä, ja lukijalle annetaan vihjeitä hänen itsetuhoisuuteensa. Järkyttynyt äitikin äimistelee, miksi tytöstä on tullut tuommoinen riekkuja, vaikka on saanut vapaan kasvatuksen ja kaikki on hänen eteensä kannettu. Katkeruus näiden ”suomipaskojen” keskuudessa on tavanomaista, ja huonolla menestyksellä yhteisasumista kokeilevat kielipuolet sortuvat tuon tuostakin päihteisiin.

Kommunismia ihannoivan Erkin romaanihenkilö seuraa hänen jalanjälkiään, ja tarina etenee jouhevasti. Erkillä on ihanteita ja horjuvia tavoitteita, mutta siirtolaiskavereilla ei tunnu olevan muuta kuin päivittäistä taistelua ja selviytymistä. Samantapainen katkeruus tuntuu nousevat ainoasta ruotsalaisesta ystävästä Arnesta, jonka viha yhteiskuntaa kohtaan saa jopa absurdeja piirteitä.

Rosoinen ihmissuhdetragedia saa yllätyksettömän lopun, sillä nämä masennuksensa kanssa painiskelevat Ruotsiin ”tunkeutujat” eivät osaa olla eivätkä elää toistensa eivätkä itsensä kanssa.

[Kirsikka71 · Rating 2 out of 5]

På ett sätt en viktig generationsskildring, men så grabbigt manlig så att man stör sig på den. Trots den nattsvarta realismen så säger den något om finnhatet i Sverige och om vad den rotlösheten leder till i form av internaliserat självförakt. Det som Said kallar "weak orientalism" där man i stället för att förbjuda språk och kulturella yttringar skapar skamkänslor hos minoriteten och säljer in majoritetskulturen som normen, som något attraktivt, som det korrekta sättet att vara.

[Karsten Karpius · Rating 3 out of 5]

Stökigt i den finska subkulturen i och kring Stockholm i slutet av sjuttiotalet. En identitetsroman som ekar av trettiotalets arbetarlitteratur. Att hitta sig själv, börja läsa, bilda sig, ta tag i sitt liv men med tröskeln språket som en ytterligare faktor. I en nutida kontext rykande aktuell trots fyrtio år på nacken. Alltså intressant inte enbart ur en historisk kontext. Nå!