Texas, sakset

by Harry Salmenniemi

Nuoren runoilijan mestarinäyte kyseenalaistaa runoilmaisun rajat.

Avantgardistisen ilotulituksen lähtökohtana on flarf-runous, jossa runoja koostetaan internetin hallitsemattomasta tekstiromusta sekä lehtien ja tv-ohjelmien materiaalista. Sadat riitasointuiset äänet risteytyvät arvaamattomin tavoin tekijän omien kirjoittajanäänien kanssa. Vuoroin lyyrisen kaunis, vuoroin karmaiseva runoteos sisältää fantasiaproosaa, lääkereseptejä, poliittista retoriikkaa, rukouksia ja pikku-uutisia. Valtava runoelma vuorottelee minimalismin ja lumivyörymäisen runsauden välillä.

Genres: Poetry, Finnish Literature, Contemporary

224 pages, Hardcover

First published February 1, 2010

About the author

Harry Salmenniemi is a Finnish author and poet.

Reviews

[Mela Kanootti · Rating 4 out of 5]

tää on niiiiin hieno ja hyytävä! 4,5?? 5? tuntuu että kaikki on jo vrm sanottu mutta tuntuu rehellisesti nokkelalta ja sivaltavalta, aiheet on raskaita mutta käsitelty hyvin? yhteiskuntakritiikki menee perille?

visuaalisesti niin hieno!!! Tää on Sitä Kokeellista Runoutta :-) ..

jotenki hirvee kontrasti tohon Mannisen Lohikäärmeen poikaan siinä miten flarf tuntuu tässä suhteellisen ajattomalta

luettiin koulussa Anna Helteen artikkeli: ”’On olemassa kivun alue minne vitsi ei yllä’: Harry Salmenniemen Texas, sakset ja väkivaltaiset affektit” tutkimusantologiasta Tunteita ja tuntemuksia suomalaisessa kirjallisuudessa (toim. Anna Helle ja Anna Hollsten, SKS 2016) <3 joka oli mieleenpainuva tutkimus siitä, miten lukijalle voidaan affekteilla vaivihkaa synnyttää kokemus väkivallasta, ns. ”aistimusten väkivalta” vs. väkivallan suora esittäminen... Siitä jäi myös mieleen ajatus siitä, että katharsiksen välttäminen tai epäkatharttisuus vahvistaa yhteiskunnallisuutta! Vau

kaikenlaisia sv: sota, perheväkivalta, itsetuhoisuus, seksuaalinen väkivalta, mielenterveysongelmat, holokausti, sarjamurhaajat.....

[Heli · Rating 4 out of 5]

Kanttaan myöten aivan hirmuisen ja yksinkertaisen kaunis, sarjallinen, moneen suuntaan viittaava, sangen omaperäinen runokirja. Vaikea kuitenkaan sanoa Texas, saksista mitään, mitä ei olisi jo moneen kertaan sanottu. Ei tästä kertalukemalla selviä. Ehdottomasti pitäisi olla omassa kirjahyllyssä.

Mieleen jäi nyt pyörimään erityisesti tämä kohta:

Olisipa mielessäni muistitikku jonka voisin poistaa ja ajatella että laitteiston poistaminen on nyt turvallista.

[Akseli Koskela · Rating 3 out of 5]

Sanataidetta, paino sanalla taide.

Harry Salmenniemi on omaääninen ja raikas runoudessaan, mutta osin teksteistä tulee vähän sellainen ”pannaan helpon kautta” olo. Sellaisia riimejä ja sanaleikkejä on paljon, joita itsekin on pyöritelty vihkojen reunoihin.

[V · Rating 2 out of 5]

En päässyt tähän jotenkin kiinni. Ehkä lähdin lukemaan tätä väärällä asenteella ja yritin ymmärtää liikaa, enkä vain kellunut runouden virrassa tai jotain sinne päin. Jotkin yksittäiset säkeet olivat kuitenkin loistavia ja nautin kokoelman kiihkosta, joka sekin on jo saavutus, sillä lukijana on vannoutunut runojen vastustaja. Erityisesti lukijalahja saa minulta 5/5. Kokonaisuus 2,50 tähteä.

[Emilia Hämäläinen · Rating 4 out of 5]

Ei kaunis vaan vähän syrjäytynyt ja minuuden kadottanut kaaos, tälle pitää antaa aikaa

[Mikko Saari · Rating 5 out of 5]

Harry Salmenniemen toinen runokokoelma Texas, sakset on runokokoelmaksi poikkeuksellinen. Kirjastosta lainaamani kappale on teoksen kolmatta painosta! Se ei ole aivan tavanomaista. Teos voitti Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2011.

Tyyliltään Texas, sakset on avantgardistinen; se edustaa ainakin jossain määrin internetin syövereistä kaivettua flarf-runoutta, jossa yhdistellään kaikenlaista sekalaista materiaalia välittämättä liiemmin hyvän maun tai totutun estetiikan kaltaisista pikkuseikoista. Texas, sakset on syönyt sisäänsä ainakin uutisia, internet-hakuja, Beowulfia, mielialalääkkeitä ja kirjallisuustiedettä.

Kokonaisuus on myös tavallista runokokoelmaa laajempi: kirjassa on päälle 200 sivua. Luettavaa riittää, tämä vuoristorata-ajelu ei pääty ihan heti. Matkan varrella on onneksi runsaasti vaihtelua, kokoelmassa on erilaisia osioita, eikä kaikki ole samaa tasaista massaa.

Teos on myös visuaalisesti hyvin kiinnostava. Sen ulkoasu on Markus Pyörälän käsialaa. Kirjasta voi avata minkä tahansa aukeaman ja löytää ilahduttavan sekamelskan säkeitä aseteltuna sivulle näennäistä miten sattuu. Erilaisten kirjasintyyppien ja asetteluiden merkityksiä voi lukiessaan pohtia, tulematta niistä välttämättä sen viisaammaksi.

Avantgarde jakaa luonnollisesti mielipiteitä, mutta Texas, sakset on palkittu ja esimerkiksi GoodReadsissa kaikki kirjoitetut arviot ovat myönteisiä. Ehkäpä siinä näkyy valikoituminen; harva, jolle avantgarde on täysin vierasta viitsii tätä kovin pitkälle lukea, saati sitten vaivautuu GoodReadsiin arvioimaan.

Itse nautin tästä siinä määrin, että pitääpä vallan harkita, josko etsisi jostain kappaleen omaankin hyllyyn. Tähän sekametelisoppaan voisi nimittäin palata uudemmankin kerran, näin runsasta kokoelmaa ei mitenkään ammenna tyhjiin yhdellä lukukerralla. Tässä on nokkeluutta, oivallusta, kantaaottavuutta ja hauskuutta; Texas, sakset herättää uteliaasti pohtimaan, mistä kaikkialta sen aines on haalittu. Näiden tunteiden äärellä on mukava olla.

[Alina Saari · Rating 4 out of 5]

Brutaali. Teos herätti paljon negatiivisia tunteita, sillä se näyttää internetin ja ihmismielen karuimpia paikkoja — vaiettuja fantasioita väkivallasta, misogyniaa, rasismia, syrjäytyneen miehen kyynisyyttä, turhautumista ihmiskuntaan… vain muutama mainitakseni.

Luennolla meillä oli kiinnostava keskustelu siitä, kuinka tärkeää on erottaa taiteilija teoksestaan. Käsittääkseni tämän teoksen kirjoittaja on saanut kokea olevansa mieleltään sairas tai rasistinen tms ihminen, sillä hänen runokokoelmansa ääni on samaistettu kirjoittajan ääneen. Taiteessa ei kuitenkaan ole kyse vain taiteilijan omien poliittisten agendojen ajamisesta tai tietyn sanoman toitottamisesta — ja vaikka olisikin, ei sitä kaunokirjallisuudessa tai lyriikassa kovin usein tehdä näkyvästi. Salmenniemi kuvaa polarisoivaa ja toisaalta muutoin ääneen pääsemätöntä materiaalia internetin syövereissä. Ja ehkä pahaa oloa yleisesti.

Toinen keskustelu on se, onko tällaisen materiaalin tuottaminen järkevää tai tarpeellista. Mielestäni on, sillä internetin myötä jokainen meistä varmasti tällaiseen materiaaliin törmää joka tapauksessa. Teoksensa myötä tuli pohdittua esimerkiksi internetin vaikutuksia hyvässä ja pahassa, sekä synkimpiä ajatuksia ja asioita, joita ihmismielessä voi olla. Myös erityisesti nuorten miesten radikalisoituminen pohditutti.

Runouden ei tarvitse olla kaunista tai romantisoivaa ollakseen runoutta. Sen Salmenniemi teoksellaan osoittaa. Kirjailija on avatgardiudessaan rohkea ja edistyksellinen.

[Ville · Rating 4 out of 5]

Pidän edelleen ehkä eniten Salmenniemen novellikokoelmista, mutta tässäkin oli upea tunnelma. Haastava arvioitava, visuaalista ja intensiivistä sanailoittelua koko matkalta missä mikään ei oikeastaan tuntunut turhalta vaan tunnelma ja ajatukset saatiin rakennettua juuri vaaditulla sanamäärällä. Kaoottista ja brutaalia, mutta kaunistakin.

[Mira Kreivilä · Rating 4 out of 5]

Pysäyttävä.

[Outi · Rating 4 out of 5]

Olihan tämä. Ahdisti, itketti, hymyilytti, huokailutti, kaikkee sellasta.

[Linda W.]

Kertakaikkisen kummallinen ja siksi niin loistava teos. Runot kiehtoi, kaihersi ja hymähdytti.

[Henri · Rating 5 out of 5]

Supreme modern classic!

[Henri Lepola · Rating 5 out of 5]

Hämmentävän sivaltavaa ja ajan hengelle ominaista tykitystä.