Vanhan rouvan lokikirja

by Kyllikki Villa

"Minulla on kaikki nämä ääriviivat, enkä ole suhteessa keneenkään muuhun täällä vaan olen aivan erillisenä, minä olen vain minä. Ja minun pitäisi tulla minun kanssani toimeen."

Vastikään 80 vuotta täyttänyt Kyllikki Villa on matkustanut rahtilaivoissa 35 vuotta käännös- ja kirjoitustyötään tehden. Tämä kirja on 73-vuotiaana tehdyn Etelä-Amerikan-matkan päiväkirja, pohdiskeleva, havainnoiva ja runollis-filosofinen yksinpuhelu.

Kyllikki Villa vie lukijansa rahtilaivan keinuvaan aikaan ja tilaan, jossa viikonpäivät sekoittuvat, lastaamisaikataulut venyvät ja ainoa varma asia on se, että sunnuntaisin on tarjolla kanaa. Neljän kuukauden mittainen merimatka on extreme-elämys, muttei samassa mielessä kuin fyysisiä äärirajoja venyttävät seikkailulajit. Hyvin kaukana se on myös valmiiksi ohjelmoiduista, kohteeseen nopeasti kiidättävistä pakettimatkoista. Merellä on siedettävä yksinoloa ja pysähtyneisyyttä, epävarmuutta ja veden voimien arvaamattomuutta.

Sanelukoneeseen puhuttu matkapäiväkirja täyttyy meren, sään ja laivaelämän havainnoinnista, reitti- ja aikataulusuunnitelmista, kävelyistä satamakaupungeissa, huumorin sävyttämästä itsetutkiskelusta, muistelusta sekä keskusteluista matkatovereiden ja kirjojen kanssa. Lämpimän itseironisesti Villa pohtii vanhenemista, kärsivällisyyden vaikeutta ja autuutta, lähtemisen pelottavaa houkutusta sekä "matkalla asumisen" olemusta.

Genres: Nonfiction, Travel, Finnish Literature, Biography, History

333 pages, Hardcover

First published January 1, 2004

Reviews

[A · Rating 4 out of 5]

Arvioin tässä pikemminkin lukukokemusta kuin neutraalisti kirjaa: ihastuttavan verkkainen ja vähäeleinen lokikirja osui luettavakseni juuri oikeaan aikaan, ja houkutteli entisestään venyttämään hidasta lukukokemusta. Lukupariksi sopi mainiosti Veijolan ja Säynäjäkankaan toimittama Matkasanakirja hiljaisuuteen.

[Suvi · Rating 2 out of 5]

I appreciated Villa's attitude towards travelling and life itself: travelling itself is already important, not so much the destination, and it's wonderful to just try lots of different things while trying to break free from the conventional society. However, the form wasn't appealing at all. Villa transcribed her thoughts from a dictation machine, so the entries are full of tiny unimportant details. I guess it shows realistically the sometimes monotonous environment of a cargo ship, but I was expecting a more descriptive approach to her journey. Villa also seemed quite often to be uninterested and glum, or complained about small things. The thought of an adventurous lady, who travelled around the world well into her seventies, is nice. In practice, though, the book was just too practical for my taste. Not enough descriptions of the actual places she visited.

[Linnea · Rating 4 out of 5]

Mikä haikeus! Aloitin kirjan ensimmäistä kertaa elokuussa 2014, luin hitaasti, aloitin uudelleen tammikuussa 2016 ja nyt toukokuun lopulla, samoihin aikoihin kun Villan matka kirjassa päättyy, pääsin loppuun. Todellisessa maailmassa vuonna 1997 tehty matka vie Etelä-Amerikkaan, mutta paljon aikaa vietetään valtamerten aalloilla miettien omaa jaksamista, yksinäisyyttä, vanhuutta ja matkustamisen riemua. Tätä teosta tulee vähän ikävä.

[Reetta Saine · Rating 4 out of 5]

Äänikirjana ihanan hidas fiilistely matkaamisesta, erillisyydestä, vanhenemisesta. Itse matkakuvaus jäi itselläni sivuosaan, enemmän nautin samanlaisina toistuvista päivistä, ajatuksista ja siitä, kuinka aika on pitkää.

[Eeva · Rating 3 out of 5]

Iäkäs kääntäjärouva matkustaa yksin rahtilaivalla Etelä-Amerikkaan edestakaisin. Iän puolesta kaikki, on hankalaa ja matka vaikutti aika tylsältä ja hankalalta kaiken kaikkiaan. Satamissa käytiin lastaamassa, mutta vain pariin otteeseen rouva itse kävi maissa. Ennakko-odotukseni olivat jotain muuta, enkä oikein saanut kiinni miksi rouva halusi puoliväkisin tehdä tämän matkan, joka kesti neljä kuukautta. Ehkä kyse oli virhearviosta - ikä tuli vastaan monessa asiassa. Rahtilaivoilla voi tavata mielenkiintoisia ja sympaattisia ihmisiä jos matkalaista onnistaa - aika yksinäistä hommaa tuo tuntui olevan, vaikka mukavaa seuraa tällä kertaa löytyikin. Päällimäiseksi jäi kysymys: miksi?

[Niko · Rating 4 out of 5]

Kirjan alaotsikko voisi olla "vanha nainen valittaa". Kirja on alunperin saneltu sanelukoneeseen, ja koostuu lähes yksinomaan arkisista valituksista ja kaikenlaisista muisteloista, pohdinnoista ja tapahtumaselostuksista, joissa kaikissa on vähintäänkin valittava pohjavire. Rahtilaivan virikkeiden puute käy selväksi, ja sanelukoneeseen purnatessa ei ole edes kirjoittamisen vaiva merkintöjen tekoa hidastamassa tai ajatuksia suodattamassa. Usein toistuvia valituksen aiheita ovat mm. puolalaisten rahtilaivojen likaisuus suomalaisiin verrattuna, se miten ei ole tullut opiskeltua espanjaa matkan aikana vaikka oli ollut tarkoitus, ja kaikenlaiset iän mukanaan tuomat voimattomuudet. Toistoa on paljon, kuten kenen tahansa pään sisäisessä monologissa. Lukija saattaa pohtia, miksi Kyllikki on matkalle edes lähtenyt. En tiedä, miksi ihmiset nyt ylipäänsä tekevät mitään. Ehkä Kyllikin vain oli pakko tehdä tämä matka pystyäkseen ajattelemaan ja valittamaan, elämään. Minä samaistuin valittamiseen, se nauratti. Pidin kirjasta.

[E.E. Leivo · Rating 2 out of 5]

Kärttyinen, hytissään päivittäin konjakkia siemaileva ja unilääkkeitä napsiva rouva matkaa, tekee töitä ja valittaa oikeastaan suurimman osan ajasta, vaikka asiat ovatkin ihan ok. Ainakin tämänkaltainen kärttyisän rouvan kuva syntyy näyttelijä Marja-Liisa Martonin äänikirjatulkinnasta. Voi olla, että painettu kirja olisi ollut sympaattisempi. Villa on umpirehellinen, eikä päästä itseäänkään helpolla, mutta koska itse olen päinvastainen matkailija (silloin harvoin kun matkaan pääsen, jos pääsen), alkoi tuntikausia kestävä valitusvirsi jäytää. Kirja ruoti hyväosaisten ensimmäisen maailman ongelmia. Kirjailijan rehellisyys toki teki vaikutuksen, koska harva sellaiseen rehellisyyteen pystyy. Välillä Villan ajatukset kulkivat samoja ratoja kuin joskus omanikin. Silti kokonaisuus ärsytti, koska jos näin erikoisille matkoille on ylipäätään mahdollisuus päästä, ja vielä useaan kertaan, etuoikeutetusta asemasta valittaminen lyö kirjoittajaan elitistisen ja itsekkään leiman. Olisin myös mieluusti kuullut enemmän itse matkakohteista, mutta niistä kirjoittajalla ei ollut paljoa sanottavaa.

[Anu Eerola · Rating 3 out of 5]

73-vuotis Kyllikki Villa on tehnyt lukuisia matkoja rahtilaivoilla, koska haluaa asuaa matkalla. Tämä matka, jolla Villa pitää päiväkirjaa sanelimelle, on enimmäkseen pitkästyttävä - satamissa odotellaan, ja epätietoisuus kalvaa. Villa tekee hiljakseen käännöstöitä, lukee ja keskustelee eri kielillä, käy välillä maissa jos jaksaa, kärsii kello viiden kriiseistä ja ottaa iltaisin konjakkinaukun.

Valitsin tämän Helmet-haasteen kohtaan 32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet. Rauhallinen matkustaminen, jolla on paljon joutilasta aikaa, vetoaa minuun tällä hetkellä kovasti. Toisaalta ainakaan Villa ei tuntunut pääsevän huolehtimisesta matkallakaan: kun tavalliset arjen huolet eivät paina, täyttyy mieli sen miettimisestä, ehtiikö seuraavaan laivaan, miten tavarat saa siirrettyä ja mistä saa lähetettyä postikortit. Ja miksi tytär ei ole ilmoittanut lähteneensä Pariisiin? Iäkkään rouvan rohkeus kuitenkin herättää ihailua.

[Leena · Rating 5 out of 5]

Tässä kirjassa ei tapahdu oikein mitään. Alussa Kyllikki Villa lähinnä marisee ja suree silmätulehdustaan. Toistoa ja sekalaista valitusta ja ihmettelyä on kautta kirjan riittävästi.
Kirjan jälkipuolella pääsin kuitenkin hyvään kuuntelufiilikseen. Kysehän onkin matkasta omaan itseen. Ryhdyin pohtimaan, millaista olisi olla kuukausitolkulla "irti kaikesta", laivalla jonka reitistä ja aikataulustakaan ei koskaan voi olla täysin varma.

Kirjana tämä on ehkä kolmen tähden arvoinen. Annoin viisi tähteä siis lähinnä ajatuksista, jotka kirja synnytti. Arvaisiko joskus eläkkeellä lähteä rahtilaivalla maailman ääriin?

Painetun kirjan lopussa on Kyllikki Villan rahtilaivamatkat lueteltuna, aika huikeaa! Äänikirjasta ne puuttuvat.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Merkillinen kirja: valitusta ja tuskailua ja kyllästymistä, ja siitä huolimatta luin sen tyytyväisenä loppuun - toki ihmetellen, miksi hän matkustaa kun lähtö ja paluu hermostuttavat ja koko ajan on ikävä läheisiä ja rasittaa puhua vieraita kieliä, on kuuma tai kylmä ja liian suuret pakaasit. Vaikka kirja on puhuttu nauhurille, kaipa kyse on kuitenkin siitä, että asialla on osaava ja itselleenkin rehellinen kirjoittaja. Luin kirjaa illalla sängyssä ennen nukahtamista, mihin tarkoitukseen se sopi vallan hyvin.

[Hilkka · Rating 4 out of 5]

Viehdyin Villan matkakertomuksesta, jossa pääosissa ovat meri, laivat, omat ajatukset ja - luopuminen. Kyllilkki Villa on monet meret seilannut 73v tätä kirjoittaessaan (2006) ja edelleen nautti (työ)matkastaan. Paljon pohdintaa ja arjen sattumuksia, joita matkalla voi kohdata.
Ennen kaikkean, tavoitin tässä kirjassa luopumisen merkityksen monella tasolla. Työstä, elämästä, maailmasta luopumisen ja miten väistämätöntä se on ja tulee aikanaan olemaan meille kaikille.

[Anna · Rating 4 out of 5]

Kesti aika kauan tämän kirjan kanssa, mutta se ei ollut kirjan syy, vaan koska elämä. Oli ihana lukea verkkaista matkantekoa hektisen elämän pyörteissä. Pidin myös pohdinnasta mikä on "oikeanlaista" matkustamista ja mitä matkalla pitäisi tehdä. Ja siitä että kuinka vanhana voi matkustaa ja minkälaisia lisähaasteita ikä tuo matkaan.

Nautin kovasti ja nyt tekisi mieli lähteä rahtilaivalla matkalle!!

[Sirpa Rauhaniemi-viitanen · Rating 4 out of 5]

Nyt oli hämmentävä kuuntelukokemus! Kirja, jonka ensimmäinen puolisko on lähinnä täynnä valitusta ja jossa päivät etupäässä toistuvat toisensa kaltaisina ja jonka kertoja on itsekeskeinen ja ärsyttäväkin, hurmaa tunnelmallaan. Harva kirja, edes päiväkirjamainen, on näin toimittamaton, toisteinen ja tylsä - ja osittain juuri siksi niin aito ja kiehtova. Ihanaa kuunneltavaa sairaspäiviin. Erityiskiitos upealle lukijalle Marja-Liisa Martonille, joka ikäänkuin todella oli Kyllikki Villa.

[Paula]

Note to self: Lue tämä joskus uudestaan, kaikessa rauhassa, ja ehdottomasti fyysisenä kirjana!

Pidin monista Villan ajatuksista ja antimaterialistisesta elämänasenteesta. Rahtilaivalla maailman merillä yksin matkustava nainen (kääntäjä!) on asetelmana hurjan kiinnostava. Tällainen hitaan matkustamisen lokikirja vaatisi kuitenkin aikaa ja tilaa ympärilleen. Jouduin loppua kohti ahmimaan tätä joka välissä, koska lukuaikapalvelun ilmaiskuukausi oli loppumassa…

[Hanna Huhdanmäki · Rating 2 out of 5]

Kyllikki on sataprosenttisen ässä matami, sitä ei ole kenenkään kieltäminen, mutta tässä kirjassa meri oli silkka tylsyyden meri. Ehkä siinä sitten piili joku syvempi metafora, mutta jos kaipaan toistuvia detaljeja yön yli nukkumisista ja ilmaston vaatimista vaatemääristä niin pirautan mielummin omalle vanhenevalle suvulleni kuin tartun kirjaan.

[Willow · Rating 3 out of 5]

Aihepiiristä täydet 5 tähteä, tekstistä 1 tähti. Jos aihe ei olisi ollut valtavan kiehtova, en olisi jaksanut vanhan rouvan loputtomia jahkailuja ja valituksia. Editoimalla tästäkin olisi saanut timantin.

[Johanna · Rating 5 out of 5]

Tätä kirjaa lukiessa tuli kaipuu matkalle. Ajatus yksinäisistä viikoista rahtilaivoissa jotenkin kiehtoo. Kirjassa pohdittiin matkantekoa ja vanhenemista mielenkiintoisella tavalla ja päällimmäiseksi jäi ajatus, että paljon voi elämässään tehdä ja kokea, kun vain uskaltaa.

[Joha · Rating 4 out of 5]

I enjoyed the swaying, comfortably mundane and thus extraordinary rhytm of travelling with Kyllikki. Will read again.

[Kaisa · Rating 3 out of 5]

Matkakertomus, jossa matkataan ikääntyvän naisen kanssa matkalla laivassa ja hänen elämässään.
Ei kirjoiteta päiväkirjaa vaan äänitetään ja myöhemmin kirjoitetaan
1,4,34,37

[Outi]

Kirjasauna 12.4.2005

[Hilla · Rating 4 out of 5]

Täydellinen kesäkirja, ehkä hitauden ylistys.

[Anna · Rating 3 out of 5]

Tama on Kyllikki Villan matkakirja Etela-Amerikan reissulta matkustaessaan rahtilaivoilla 74-vuotiaana.
Villa matkusteli ympari maailman useampana vuosikymmenena rahtilaivoilla. Miksipa ei, erittain karsivallisyytta antava matkustusmuoto. Aina ei maaranpaa ole paaasia vaan matkalla olo itsessaan.
Villa kaansi kirjallisuutta, ja tamahan onnistui melkein mista tahansa. Tama matka tapahtui 1997 alkupuoliskolla, ja uskomatonta nyt miettia imten netiton han matkallaan oli... kirjeita ja fakseja. No, karsivallisyytta tuossakin. (Onkohan nykyisissa rahtilaivoissa sitten netti matkustajien kaytossa?)

Kirja ei sinansa ole ns omaan makuuni, mutta kavi katevasti parin ison thrillerin valissa launtai-illaksi luettavaksi. Pakkohan tuo oli lukaista, kun kaveri oli sen Detroitista tanne etelaan lahettanyt ja viela mainitsi etta mina kuulemma tulin tuosta kirjasta mieleen. Ja koska tama on matkakirja/kertomus/logi, ei oikein normaalin kirjallisuuden saantoja voi lukea. Eli kirjassa ei sinansa tapahdu kauheasti, vaikka mielenkiintoista pohdintaa paljon onkin. Mutta eihan toki kaikilla matkoilla tai aina elamassakaan tapahdu niin kauhean dramaattisesti mitaan jonain tiettyna ajankohtana tai reissuna. Mielellaan tallaisiin Kyllikin tapaan ajatteleviin vanhempiin ihmisiin tormailisi maailmalla enemmankin.

Minulle tuli lukiessa mieleen isani tati, jolle taisi myos menna matkakuume paalle 51-vuotiaana. Kun tadin hautajaiset sitten olivat (85-v:na ehka?), eipa ollutkaan taynna vanhoja ihmisia vaan 20-30-vuotiaita, niita jotka olivat aina samoilla matkoilla tadin kanssa. Tai sitten vaikkapa eras 93-vuotias herrasmies Corkista johon tormasimme kevaalla eraassa Corkin saariston B&B:ssa.

Samoin taisi tulla mieleen oma painajainen - se etta kuolisi vanhana tv:n kaukosaadin kadessa, miettien etta olisi pitanyt kayda jossain tai muuttaa nuorena jonnekin. Elama on liian lyhyt siihen etta sen kokonaan kayttaisi muiden miellyttamiseen, eli matkaan vain. Ainahan sielta maailmalta paasee takas jos tarvii.

[Aapo · Rating 2 out of 5]

Viimein sain loppuun tämän lukupiirimme kirjan nro 2, vajaa neljä viikkoa lukupiirikokoontumisen jälkeen. Jostain syystä tämän kirjan lukeminen ei vain meinannut edetä. Odotin kirjalta enemmänkin pohdintaa vanhenemisesta ja matkustamisen syvimmästä olemuksesta, niin kuin takakansitekstissä lupaillaan. Suurin osa kirjasta kuitenkin tuntui olevan käytännön asioiden kirjaamista: paljonko kello, missä mennään, miten työ etenee, onpa kuuma. Vasta kirjan lopulla tulee enemmän pohdintaa eri aiheista, mikä toisaalta antaa kirjalle mukavaa draamallista kaarta: matka lähestyy loppuaan ja asiat saavat päätepisteensä.

Minua häiritsi myös toisto, jota kirjassa oli aika paljon. Toisaalta, tämä on matkapäiväkirja. Yksi sen vahvuus on autenttisuus ja editoimattomuus. Minua se ei kuitenkaan tällä kertaa puhutellut. Kirjan loppuosan takia olen kuitenkin tyytyväinen, että luin kirjan loppuun asti.

[Saara · Rating 4 out of 5]

Muistan yläaste- ja lukioikäisenä pohtineeni, kuinka vähän minulla on aikaa toteuttaa matkustukseen liittyviä haaveitani. Oletin, ettei se varmaan yli 25-vuotiaana olisi edes mahdollista. Olisi pitänyt tutustua Kyllikki Villaan.
Nyt kun olen kotona pienen lapsen kanssa ja edelleen haaveilen maailman näkemisestä Villan kirja oli ihana tuulahdus. Se toi mieleen ajatuksen, että kaikki on mahdollista, jos vain haluaa.
Kirjassa ei oikeastaan tapahtunut mitään, vaikka Kyllikki Villa seilasikin Atlantin toiselle puolelle. Pääasiassa päiväkirjamerkintöjä hän nimittäin keskittyy tuskailemaan jotain: vanhuutta, epäsosiaalisuutta ja pitäisi -juttuja. Silti, uskomattoman viihdyttävää luettavaa.
Kyllikki Villan asenne toimikoon tästä eteenpäin innoittajanani.

[Minnik · Rating 2 out of 5]

Yllättävän angstinen, kuvittelin pääseväni Kyllikki Villan mukana mielenkiintoisiin meriseikkailuihin, mutta pääsinkin tutustumaan introvertin matkaajan turinoihin. Surkuttelevan vanhan rouvan lokikirja. Toisaalta pääsi myös sisälle vanhan naisen mielenmaisemaan, ja ajatuksiin omasta fyysisestä rajallisuudestaan ja luopumisesta. Teki kuitenkin mieli ravistella päähenkilöä tekemään muutakin kuin vain valittamaan elämästään. Puuduttavahko.

[Satu · Rating 3 out of 5]

Valitettavan harvakseltaan kirjasta lopulta löytyi eri tahoilla lupailtuja pohdintoja. Teos on todella päiväkirja: luetellaan päivittäisiä tekemisiä ja oloja, jotka ovat varsin itseään toistavia. Satunnaisia laajemman pohdinnan pätkiä löytyy, mutta hyvin satunnaisia. Omaan tiettyä viehtymystä sekä matkakuvauksiin että mereen ja niiden ansiosta tämä oli lopulta kohtuumiellyttävä lukukokemus. Ja onpa tässä sellaista "ollapa tuollainen vanhana" -vibaa jossain määrin myöskin.

[Heidi · Rating 2 out of 5]

Vanhan naisen lokikirja kuulosti täydelliseltä äänikirjavalinnalta; matkailua, maisemia, kultturellin seniorin näkemyksiä elämästä ja reissun mukanaantuomista kohtauksista. Vaan totuudenmukaisempi nimi olisi ollut Vanhan naisen matkaväsymyspäiväkirja. Kirja oli varmasti realistinen kuvaus vanhan ihmisen kolotuksista, väsymyksestä, peloista ja matkanteosta, mutta se realismi ei aina ole kiinnostavaa. Ei iskenyt matkakuume, pikemminkin vanhuudenpelko.

[Suvi · Rating 3 out of 5]

Villa seikkailee rahtilaivoilla ympäri meriä samalla käännöstöitä tehden. Äänikirjana meni ihan mukavasti, mutta en oikein tiedä olisinko kirjana jaksanut lukea. Ajoittain toi mieleen anoppini niin hyvässä kuin pahassa.

Otan seniorivinkkaukseen mukaan.

[Virve · Rating 5 out of 5]

A realistic travel diary filled with practical matters, longing, expectance, worry, boredom and thoughts and realizations from along the way: about loneliness, getting older, insecurities, vanity among other things. I really liked the book.

[Jo · Rating 3 out of 5]

An honest account of what travelling alone can sometimes be like. Even if you love it, you can sometimes get bored or wonder what the heck you're doing. I hope I'm still as adventurous at her age.