Dopo Nietzsche

by Giorgio Colli

Giorgio Colli è stato un filosofo di radicale ‘inattualità’, uno dei rarissimi che abbiano avuto la capacità, eminentemente nietzscheana, di parlare al presente «con vera durezza»: in questo libro egli risolleva, in tutto il loro peso, molte delle domande che Nietzsche aveva posto, e a cui spesso aveva risposto solo per enigmi, inclusa quella sul significato dell’enigma, decisiva per avvicinarsi a qualsiasi questione filosofica e, in particolare, al modo che Nietzsche aveva di vivere il pensiero. Sono problemi che, almeno nella loro originaria e vitale immediatezza, negli ultimi cento anni ci si è preoccupati per lo più di eludere, sia non percependoli sia sottoponendoli al mortale filtraggio della ‘prospettiva storica’. Per Colli, invece, il presupposto è che Nietzsche sia stato l’ultima grande figura del pensiero occidentale, e che perciò la filosofia non abbia altra scelta se non quella di porsi le stesse questioni che Nietzsche individuò e sulle quali, alla fine, il suo destino si infranse. Ciò lo costringe a una sorta di guerra su due fronti: da una parte, la ripresa e reinterpretazione di tutti i temi greci di Nietzsche (dalla sapienza misterica a Socrate, dal significato di Apollo al nesso fra dialettica e violenza, alle origini e alle peripezie del logos), qui illuminati con sovrana lucidità, tale da delineare tutta una nuova visione, compatta e sorprendente, delle origini del pensiero occidentale; dall’altra, una sorta di analisi serrata delle conquiste del pensiero di Nietzsche, ma anche delle sue grandiose sconfitte, che pure Colli esamina con quella peculiare ‘mancanza di riguardi’ che – come Nietzsche stesso ha insegnato – è l’unico modo ammesso dall’etichetta del pensiero se si vuole avvicinare un grande filosofo. E ognuno di questi due fronti nutre direttamente un terzo tema del libro, cioè l’attacco devastante a molti idoli del pensiero moderno: dalla storia giustificatrice di ciò che comunque le sfugge, alla ragione ormai scissa dal logos da cui è nata, al superstizioso attaccamento alla scienza, ai fatti, all’azione. Il risultato è un libro singolarissimo, articolato in brevi sezioni aforistiche, continuamente appuntito e provocante, duro ed esigente nelle sue tesi, felicemente distaccato nella maniera, un libro dove in ogni parola si sente presente, e come ripercosso direttamente dalle sue origini greche, il rischio mortale che il pensiero accetta, a ogni suo passo, di fronte alla Sfinge.

Genres: Philosophy

201 pages, Paperback

First published January 1, 1974

Reviews

[Minäpäminä · Rating 3 out of 5]

Nietzschemäisin kaikista lukemistani kirjoista, joita ei ole kirjoittanut Nietzsche. Aforistista sivallusta, joka kuitenkin kärsii enemmän kuin kasvaa assosiaatiostaan Nietzscheen. Colli ei ole yhtä loistava kuin Nietzsche - ei kirjailijana eikä filosofina. Vertailu on Collille tappiollinen. Hänen on kyllä täytynyt tiedostaa tämä, joten nostan hattua väistämättömästä huolimatta toteutetulle teokselle.

Aiheet ovat mielenkiintoisia: esisokraatikot, Apollon ja Dionysos, Schopenhauer, Goethe ja tietysti Nietzsche. Kaikki muu on kuitenkin alisteista Nietzschelle, kieppuu kurimuksessa, jonka keskellä aukenee tuon pienen teutonisen jättiläisen syöveri. Colli liikkuu hermeneuttisessa kehässä kuin rapu (kuin Derrida) sivuttain, kierrellen saalistaan, laukoen huomautuksen siellä ja oivalluksen täällä, käymättä kertaakaan suoraan taisteluun, paljastamatta korttejaan. Hän onkin itsetunnustuksellinen esoteerikko (laajassa merkityksessä) ja mystikko (jälleen tavanomaista laajemmassa merkityksessä). Colli tosin vaikuttaa mystikolta myös kapeammassa mielessä, vaikka hän arkaileekin sen suhteen. Teoksesta löytyy kyllä uhoa mystikkouden puolesta, mutta se on ujon ihmisen arkailevaa, tietyistä asioista vaikenevaa uhoa, joka ei uskalla mennä päätyyn saakka. (Tässäkin hän seuraa Nietzscheä.) Colli muistuttaa Joseph Campbellia, joka käsittelee transsendenttia näennäisen tieteellisesti, mutta rivien välistä paljastaa, jopa vihjaa uskovansa siihen itsekin, näin jääväten itsensä. (Tapahtuisiko samaa jääväystä, jos hän paljastaisi uskomattomuutensa? Joudun myöntämään: ei. Jonkinlaista kuitenkin, sillä tekijän oma asenteellisuus ei voi olla vaikuttamatta teokseen. Tietysti nykyään tätä osaa silloin tällöin jopa arvostaa: ihmisen rehellisyyttä omasta epärehellisyydestään.)

Nietzsche on esikuva kaikessa; häntä kohdellaan samoin kuin hän kohteli muita: asiattomasti ja mauttomasti. Nietzschellä tuon kaiken tosin antoi auliisti anteeksi, olihan hän tuhoamassa maailmoja. Colli ei tuhoa mitään, mutta katsoo silti oikeudekseen kritisoida Nietzscheä mauttomuudesta. Kyllä hänellä siihen oikeus on, totta kai, mutta se vain osoittaa paljon suurempaa mauttomuutta kuin Nietzsche ikinä, sillä Colli ei ole ansainnut "oikeutta" olla mauton; ei ole mitään syytä "antaa" sitä "anteeksi" hänelle.

Lopuksi une citation opaque, joka on Collia parhaimmillaan, kiilaskatseisena:

"Aikakautemme ei ole menneitä huonompi (vaikkei parempikaan). Ikävä kyllä joudumme kuuntelemaan liian monia korviahuumaavia ääniä, joita olisi parempi olla kuulematta. Kaikkialla kaikuvat niiden ihmisten mielipiteet, jotka pyytämättä ottavat puheenvuoron itselleen. Joka tapauksessa Nietzschen tarmokkaiden nihilismiä koskevien puheiden jälkeen pitäisi pidättäytyä varsinkin puhumasta kuvottavalla tavalla "rappiomme" aiheuttamasta epätoivosta. Kaikki palaa, ja rappio edeltää huipentumaa."

[Marco Svevo · Rating 5 out of 5]

"mettendo a nudo se stesso N. si espone alle interpretazioni piu' volgari. è facile prendersi delle confidenze con chi lascia aperta la porta di casa"

[Roberto Macias · Rating 5 out of 5]

A finales del siglo XIX nietzsche presentó la idea de una revalorización de todos los valores, cuyo resultado final, es la muerte de la filosofía (según Colli). Después de Nietzsche, todo filosofo serio, deberá plantearse las mismas preguntas, y la filosofía constituye una repetición.

Este libro presenta los problemas del postmodernismo, y el existencialismo a la luz de los escritos de Nietzsche, un libro que debería leer cualquiera que desee comprender a fondo todo el trabajo del controvertido filósofo.

[Antti Sorri · Rating 5 out of 5]

Kuvitettu arvostelu luettavissa allekirjoittaneen blogista: https://anttisorri.wordpress.com/2016...