Elena

by Joel Haahtela

Genres: Fiction, Finnish Literature, Audiobook, Novella, Romance, Novels

126 pages, Hardcover

First published January 1, 2003

Reviews

[Peony · Rating 2 out of 5]

Ei oikein täysin iskenyt minuun tämä kirja. Ennakko-odotukset oli korkealla ja nautinkin muutamasta ensimmäisestä kappaleesta. Sen jälkeen teksti alkoi vain ikävä kyllä enemmän ja enemmän vaikuttaa laskelmoidulta ja sentimentaaliselta. Semmoiselta stereotyyppiseltä "mieskirjailijalta naislukijafaneille"- tyyppiseltä. Tietoisesti aseteltuja ja koottuja "ihkuja" arjen yksityiskohtia ja herttaisia ajatuksia ja muistoja. Välillä toki ihan tätäkin lukijaa miellyttäviä pätkiä, mutta tuo tunne epäaitoudesta vain pilasi fiiliksen omalta kohdaltani. Onneksi lopussa oli edes vähän käänteen tapaista, mikä yhdessä hyvien pätkien kanssa teki kirjasta ihan ok lukukokemuksen. Olisin ehkä kaivannut tarinaan vielä suurempaa terää..tai olisi paljastunut jotain rosoa. Nyt kaikki oli niin herttaista (ja kohtalaisen kypsymätöntä) alusta loppuun. Luulen, että olisin ihastunut tähän kirjaan ja sen kaupunkiromantiikkaan vielä 10 vuotta sitten. Pitää katsoa mitä Haahtela on sittemmin kirjoittanut, sillä potentiaalia hänessä kirjoittajana on tämänkin perusteella..jos vaikka olisi laskelmoivuus hävinnyt.

[Jenni Riikonen · Rating 3 out of 5]

Nopealukuinen tarina, johon en oikein aluksi syttynyt. Loppuvaiheen paljastus sai kuitenkin kaiken muuttumaan, ja neljä tähteä oli jo hyvin lähellä.

[Akseli Koskela · Rating 3 out of 5]

Aluksi pidin kirjassa kasvavaa tarinaa hieman keinotekoisena, mutta lopuksi siitä kasvoi ihan ok. Muutama irrallinen anekdootti olisi voinut olla parempi sitoa itse tarinaan.

[jennijohanna. · Rating 2 out of 5]

Tää jätti jotenkin sekavat fiilikset, enkä siten oikein osaa arvioida.. Ehkä 2,5 tähteä 🤔

Helmet-lukuhaaste 2020 - tää kirja sopii ainakin kohtiin:
25. Kirjassa ollaan saarella
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

[Lumissa · Rating 3 out of 5]

Katkeransuloisen haikea pienoisromaani, erittäin tunnusomaista Haahtelaa. Olen pitänyt enemmän myöhemmistä kirjoista, mutta kyllä tämäkin pieni tunnelmapala nikottelematta upposi.

Jälleen on mies, yksinäinen sellainen. Myös muistoja on, ja kaupunki ympärillä. Maailma liikkuu (tai on liikkunut), mies ei niinkään. Mies näkee naisen, toki kauniin ja nuoren sellaisen, ja alkaa lievää pakkomielteenomaisuutta osoittaen seurata tämän elämää. Kyllä näillä eväillä tarinan saa 123 sivussa kerrottua.

[Emily-Isabel Nava · Rating 4 out of 5]

huvitav ja lihtne lugemine. kohati lihtsalt tundus, nagu tõlge eesti keelde oleks olnud ligadi-logadi, aga võib-olla oli see autori poolt taotuslik.

[Karoliina Loukari · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja kannattaa lukea/kuunnella loppuun asti (mikä ei kyllä sinällään ole vaikeaa, kun kyseessä on pienoisromaani). Kirjan esittelytekstissä puhutaan yksinäisen miehen pakkomielteestä, mikä jättää kertomatta kuitenkin myös - ehkäpä luonnollisista juonipaljastussyistä - jotain aivan oleellista. Kummallinen stalkkeritarina muuttuu lopulta joksikin riipaisevan koskettavaksi, jonkinlaisesta epätavallisuudestaan huolimatta.
Haahtela kirjoittaa simppelisti ja välttää turhaa melodramaattisuutta, mistä suomalaiselle kirjailijalle plussaa.

[Spidermonkey · Rating 4 out of 5]

Olen tähän asti ajatellut, että Joel Haahtelan kirjat ovat jotenkin vaikeaselkoisia ja niin taiteellisia, ettei niistä saa mitään selkoa. Olen muutenkin enemmän juonivetoinen lukija ja turhaudun, jos en ymmärrä tai jos jokin kirja on liian monitulkintainen. Ja no, onhan Elena tavallaan monitulkintainen ja kieleltään runollinen, mutta en kokenut kirjaa vaikeaksi. Itse asiassa olen aika vaikuttunut ja varma siitä, että nyt ollaan jonkin erikoislaatuisen äärellä. Joel Haahtela pääsee varmasti lukulistalleni toistekin, sen verran mielenkiintoinen kotimainen kirjailijatapaus on kyseessä. Eli kirjasomen hehkutukset eivät ole turhia.

Kirjan loppu pääsi yllättämään, vaikka viitteitä loppuratkaisusta oli jo vähän aistittavissa. Usein en pidä tällaisista kirjoista, joiden alku on maalaileva ja hidas, mutta Elenan kohdalla se ei haitannut ollenkaan. Siksi loppu olikin positiivinen yllätys ja juonenkäänne tuntui pienen hetken lähes fyysisenä vihlaisuna rinnassa, itkemään en sentään alkanut. Kirja on lyhyt ja siinä on vähän tekstiä sekä lyhyet luvut, mutta muuta ei tarvita. Joskus vähemmän on todellakin enemmän. Kirja on hyvä juuri näin.

Luin tämän ns. välipalana kuun lopuksi, kun halusin saada vielä jotain luettua sekä vaihtelua parin halloween-teemaan sopivan kirjan jälkeen. Mutta nytpä taidankin tarvita ainakin yhden illan tämän lukukokemuksen miettimiselle ja purkamiselle, makustelulle.

En ole aivan varma, mikä arvosana olisi kirjalle paras - jotain 4 ja 5 tähden väliltä. Ehkä kuitenkin lähempänä 4 tähteä, koska kirja ei ollut ihan täydellinen tai ainakaan sen tyyppistä kirjallisuutta, jota yleensä luen. Mutta kuten jo mainitsinkin, niin aion todellakin lukea Haahtelan kirjoja jatkossakin! Hieman vetää jopa sanattomaksi.

[Marge · Rating 5 out of 5]

Kerge, õhuline, üllatav, justnagu ühe hingetümbega kirja pandud, kuid samal ajal ikkagi alguse ja lõpuga lugu.
Poole raamatu pealt hakkas hinges kraapima, jätsin pooleli ja lugesin nädala pärast edasi.
Puudutas. Sügavalt puudutas. Sageli ei ole nii.

[Susa · Rating 5 out of 5]

Aivan uskomattoman kaunis kuvaus miehestä, joka kohtaa naisen. Hiljainen tarina, joka ei sorru kliseisiin vaan niiden sijaan kääntyy niin yllätykselliseksi ja riipiväksi, että tekee kipeää.

[Linnea · Rating 5 out of 5]

Tässä ollaan lähes täydellisen kirjan äärellä. 123 sivua joiden aikana sanotaan kaikki, mutta rauhallisesti, kuunnellen. Olisin voinut lukea heti uudelleen.

[MARgOT · Rating 2 out of 5]

Mielenkiinto tarinaan alkoi hiipua jo ennen puoltaväliä. Harmi, että näin kävi, mutta hiottu täydellisyys on yksinkertaisesti pitkästyttävää.

[Jenna Suomi · Rating 5 out of 5]

Kaunis ja jotenkin surumielinen. Koskettava. Pitkään kesti ennen kuin ymmärsin mikä idea tässä oli, mutta se ei ollut ollenkaan huono asia.

[Anne Dahl · Rating 5 out of 5]

Joel Haahtelan neljäs proosateos on tiivis, äärettömän kaunis, haikea ja melankolinen, alakuloinekin tiivis pienoisromaani. Henkilögalleria on myös tiivis. On kertoja, mies, on nainen, jota mies ei tunne, johon tämä yksinäinen mies rakastuu. Päähenkilö on nimeämätön, samoin kaupunki, jossa mies asuu, jossa Elena asuu.
Teos jakautuu neljään osaan ja alkaa sanoilla Kuka tietää hänestä mitään?

Juoni, kuten myös teos sivumäärältään ainakin on tiivis.
Mies erehtyy raitiovaunureitiltään, jää pois itselleen tuntemattomalla pysäkillä ja päätyy puistoon, jossa hän istuu kastanjapuun alle, näkee naisen, johon kehittää naisen nähtyään miltei pakonomaisen pakkomielteisen, yksipuolisen, suhteen.
Mies istuu kastanjapuun alla päivittän. Joka päivä mies tulee, istuu, odottaa naista, kuullostelee naisen askelia ja nainen ehkä tulee, ehkä ei.
Myöhemmin mies etsii naisen puhelinnumeron ja osoitteen ja päivä toisensa jälkeen seisoo naisen ikkunan takana, puun varjossa, illan varjoissa ja myöhemmin matkustaa naisen kesätyöpaikalle saareen. Lopulta mies törmää naiseen saaressa. Nainen on hotellissa siivoojana ja mies kuvittelee naisen läsnäolon huoneessaan, naisen kosketuksen, kuin melkein omalla ihollaan.

Kesän loputtua, tultuaaan takaisin ystäväpariskunnan talolta luota maalta alkusyksyiseen kaupunkiin mies jatkaa Elenan ikkunan alla seisomista, nykyisin ehkä sanottaisin naisen stalkkaamista.
Syksy alkaa, nainen palaa kävelyreittiinsä ja mies näkee taas naisen, paheksuu naisen uutta kampausta, lyhyttä, mutta edelleen mies on rakastunut tähän naiseen, jota ei tunne, jolle on kuvitellut elämän vähäisten tietojen ympärille, jota rakastaa, niin hän luulee, ainakin ihastelee, vaikkei koskaan ole puhunut naisen kanssa, jota nainen ei ole todella koskaan huomannut, nähnyt
Unenomainen tapahtumaton liikkumaton luonnon mukaisesti hengittävä kaunos melankolinen alakuloinen paikallaanpysyvä teos ja hyvin tunnusomainen Joel Haahtelan romaaniksi vaikkakin tässä liikutaan uudempia romaaneitaan vähemmän. Mutta tunnusomaista on edelleen voimakas salaperäisyyden tunnelma, unenomaisuus, vähäliikkeisyys, vähäeleisyys, sanojen kauneus, tekstin kaunis vähäeleinen liike, luonnonliikkeet yhteydessä ihmisen mielialaan, mielentilaan. Edelleen nainen on mysteeri, on mysteeri, jota täydennetään paljastetaan kehitetään pullistetaan täytetään tiedoilla kuvitelmilla haaveilla totuudella.
Teoksen lopussa on Haahtelan kirjoittama hieno yllätys, selitys, joka yhtäkkisesti asettaa lukijalle tekstin uuteen asentoon.
Ihana ihana lempeä kaunis haikea teos, sieltä toiselta äärilaidalta, jonka toisella laidalla juuri lukemani Statovcin Lehmä synnyttää yöllä.

[Ville Verkkapuro]

Oh Joel Haahtela. How pleasurable it is to read what you have read. Thank you for the contribution and thank you for subtle, easy and bold true writing and storytelling. Every day, yet spiritual. So effortless, such mastery. I loved the rhythm of this, the thinness yet its depth. Makes me tingly inside, gets me going, makes me inspired. It's a mini-symphony. So simple, yet so big. Just longing, wandering, wondering. Highly romantic with lots of lovable characters – even if they only get one line. Somehow my favourite part of this whole thing was the frankfurter stand that is too far from the city and that nobody visits anymore as the city has changed. And then when the main character suggests moving, the clerk replies: "Where? After we've been here for 40 years?"

[Nanna · Rating 4 out of 5]

Vuoden ensimmäiseksi luetuksi kirjaksi valikoitui Joel Haahtelan Elena.

Alussa on mies, puisto ja puistossa kaunis nainen. Nainen tuskin huomaa koko miestä, mutta tuo satunnainen kohtaaminen muuttaa miehen elämän.

”Näin naisen aamun valossa. Kuulin askeleet kivetyksellä. Minusta tuntui, että olin tuntenut hänet jo kauan, koko elämäni. Vaikka se oli tietysti liioittelua.”

Kohtaamisen jälkeen mies tulee puistoon aina vain uudelleen nähdäkseen ohikulkevan naisen. Mies alkaa muutenkin selvittää tämän liikkeitä ja rakentaa päässään naisesta mieleisensä henkilön.

Erilaiset vihjeet, kuten naisen torin laidalle unohtama Dostojevskin Idiootti ja opiskelu yliopistolla, ruokkivat mielikuvaa kiehtovasta henkilöstä. Lopulta mies saa selville naisen nimen, se on Elena. Kesällä mies lähtee vanhan ystävänsä Janin luo rannikolle, tai oikeastaan senkin matkan syy on Elena.

Nainen on miehelle arvoitus mutta niin on myös mies lukijalle. Miksi mies seuraa naista pakkomielteisesti? Mitä stalkkeri aikoo: rakentuuko tästä jotakin uhkaavaa vai millä odotus palkitaan? Kaikki ratkeaa lopulta – mutta miten, sen jätän jokaisen lukijan itsensä selvitettäväksi.

Haahtela kirjoittaa niukkoja lauseita ja lukuja. Ihailen hänen taitoaan sanoa vähällä paljon ja sitä, miten kokonaisen maailman voi rakentaa muutamilla lauseilla.

Nuhraantunut kirjaston kirjan kansi kertoo, että Elena on kulunut jo monissa käsissä. Onneksi kirja on sen verran hyvässä kunnossa, että se tulee kestämään vielä monet lukijat, koska aion suositella tätäkin Haahtelaa asiakkaille lämpimästi.

Ihana kirja, mahtava lukuvuoden aloitus!

[Sari Laiho · Rating 3 out of 5]

Luettuani Mistä maailmat alkavat odotukseni olivat Haahtelan suhteen korkealla. Petyin hieman, mikä saattaa johtua siitä että kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja se ei välttämättä tehnyt kirjalle täyttä oikeutta. Päähenkilö vaikuttaa aluksi jopa vastenmieliseltä stalkkaajalta, mutta tarinan edetessä loppupuolelle totuus selviää ja tarina muuttuu kiehtovammaksi. Kirjan luvut ovat lyhyitä, runonomaisia, ja Haahtelan kieli aina yhtä herkkää ja kaunista.

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

En tiedä oliko vika lukutilanteissa vai kirjassa, mutta en oikein päässyt tähän sisään. Haahtelan toinen ”pienoisromaani” tai ”pitkä novelli” Adelen kysymys iski paljon lujempaa. Tarina tavallisuudessaan tuntui nyt vähän etäiseltä ja toisaalta sen jotkut oudon poikkeukselliset kohdat päälleliimatuilta. Ei silti missään nimessä huono, mutta ei kyllä ikimuistoinenkaan.

[Waltteri · Rating 3 out of 5]

Taattua Haahtelaa. Tällä kertaa tuli mieleen kuin romaanin pakkopaitaan vangittu runo. Tästä varhaisemmasta tuotannosta myös näkee, että on hän kirjoittajana kehittynytkin. Tässä pohdiskelut tuntuivat jäävän vähän erillisemmiksi, yksittäisiksi hahtuviksi. Myöhemmissä teoksissa ajatukset, kieli ja muoto ovat kristallisoituneet, harmonisoituneet ja tiivistyneet entisestään.

[Annika · Rating 5 out of 5]

Luigesin peatüki, lugesin kaks... kolm. Tunne oli pisut kõhe. Aga kindlasti peab tähelepanelikult lõpuni lugema. Ja rohkem ei tohikski selle raamatu sisust rääkida, tuleb ise lugeda.

Lühikesed, seeest poeetiliselt kõikehõlmavad kirjeldused, miniatuuri lummus, milles kumab igatsus ja juhusliku kohtumise tähtsus.

[Bluecoloredlines · Rating 3 out of 5]

Hieman veretön ja halvaantunut realismin perinnettä uskollisesti seuraava pienoisromaani. Kerrontaa halvauttavat merkityksettömät ja kuluneet kuvailupätkät, eikä asiaan oikein päästä kun luvut ovat niin tynkiä. Muodollinen valinta, kyllä, mutta ehkä vähän keskeneräinen.

[Pia Miettunen · Rating 3 out of 5]

Finlandia ehdokas 2003

[Aino · Rating 3 out of 5]

Haahtelan teoksissa pidän vähäeleisyydestä.

[Jarkko Vuoriluoto · Rating 4 out of 5]

Sata sivua kertomusta avautui viimeisten parinkymmenen sivun kautta. Ja loppujen lopuksi pidin tarinasta.

[Tuya · Rating 4 out of 5]

4/5

[Indigoaalane · Rating 3 out of 5]

Ilus armas lugu igatsusest ja armastusest.
Ma lihtsalt polnud õiges meeleolus.

[Heli · Rating 4 out of 5]

Viipyilevä, hidasrytminwn, rauhoittava

[Isabelle · Rating 5 out of 5]

Sehnsucht nach Elena von Joel Haahtela *Rezension* aus dem Finnischen von Sandra Doyen

„Wie oft gehen Menschen aneinander vorbei und lassen nur einen Traum davon zurück, wie alles hätte sein können; […] Doch hin und wieder geschieht etwas Unfassbares, Unerklärliches, etwas, das in den Lauf unseres Lebens eingreift und die Frage nach seiner Bedeutung stellt. Eigentlich ist dies nicht meine, sondern Elenas Geschichte über das, was am Rande ihres Lebens geschieht, an der Grenze der wahrnehmbaren Welt, in der ich nur eine flüchtige Erscheinung bin, und in der unsere Wege sich für einen kurzen Augenblick kreuzten.“

Ich staune immer wieder, wie es oft gerade diese kleinen leisen Bücher sind, die mich besonders bewegen. Die mich in ihrer Klarheit und Einfachheit beglücken und mit Staunen erfüllen. „Sehnsucht nach Elena“ ist so ein kleines Juwel. Schon „Der Schmetterlingssammler“ des finnischen Psychiaters und Autors Joel Haahtela habe ich sehr gerne gelesen. „Sehnsucht nach Elena“ ist noch ein wenig schlichter und komprimierter. Die Handlung könnte man einfach in einem oder vielleicht zwei Sätzen zusammenfassen. Ich will hier aber nicht viel mehr als den Anfang verraten: Ein Mann sitzt Morgen für Morgen in einem Park und wartet, bis Elena vorbei geht. Diese schon fast grenzüberschreitende Handlung hat mich irritiert und ich habe mich auch im weiteren Verlauf der Geschichte immer wieder gefragt, wie sehr man Nähe zu jemandem Fremden erzwingen darf, wann die Grenze zu Stalking überschritten ist.

Obwohl nicht viel geschieht in dem Buch, hat mich die Geschichte von Anfang an in ihren Bann gezogen. Wer ist Elena? Werden sich die beiden noch näher kennenlernen? Und wieso stellt dieser Mann der jungen Studentin nach? Nur so viel: Das Ende des Buches lässt keine Fragen offen und ist verblüffend und berührend. Ein rundes, ruhiges, melancholisches aber auch warmes Buch, das ich sehr mochte!

[Iiris]

Kaunis kieli ja tunnelma. Aion palata vielä joihinkin kohtiin uudestaan. Olisin toivonut tähän Elenan tarinan ja näkökulman mukaan. Hän jäi hyvin pinnalliseksi, sellaiseksi miten vanhan miehen voisi kuvitella näkevän nuoren opiskelijanaisen, eikä siinä ollut oikeastaan paljoakaan uutta. Tulee mieleen Sirkku Peltolan uusi näytelmä Koiran morsiamet aiheeltaan ja asetelmaltaan. Siinä asetelma vain on paljon tuoreempi. Tykkään tämän kannen kuvasta ja tykkäsin kuvitella tätä erilaisiin kaupunkeihin ja tuli mieleen Lou Reedin kappale Perfect day. Se olisi sopinut soimaan kirjan loppuun. Tuli myös mieleen monia näkemiäni ihmisiä kaupungilta, joten tämä tarina siten on hyvin todellisen tuntuinen.

[niina · Rating 2 out of 5]

This book didn't quite manage to convince me. It was overall good, but the text dragged a bit and for some reason I couldn't catch the feeling of the story at any point, so it ended up sounding plain and sleek on my head. Were I a minimalist, this ought to have worked better to me, that is how stripped it was.

As I started reading this, I was expecting a rather traditional love story about a man and a woman who have their differences and details that they find attractive. I soon found out it was going to be quite one-sided. As the story proceed, I was wondering whether there would be change at all, if I was reading a story about yearning. The twist was quite a strong one as we finally got to it, carried itself elegantly and the changes it caused to the whole of the story fit to the picture better than well, but without it this would have been boring to read, which I often find a very weak feature with a book. I'm not going to tell you what that twist was, otherwise you'd have to find out a whole new set of motives to read this. The author didn't take too long after that to unveil bits of pieces of the fact this book was actually about longing. Longing as a way of surviving.

What made me fall in love with this book a little, was the way other characters, beside the protagonist and Elena so to say, were handled. They seemed to exist, coming and going somewhere, some things might be read from the outside, from the way they walk and dress, but the author dealt with them like icebergs; as it's commonly known, what shows is just the tip, the rest being buried under, out of sight, unknown. Occasionally the protagonist's and others' lives touch each other lightly, they might get a scratch on their fine surface, but they mostly manage not to crash, scared of what might be the consequences.