Mies tekee rikoksen, joka saa hänet liikkeelle. Pienestä rannikkokaupungista hän löytää auton ja naisen. Ensimmäinen yhteinen etappi on yksiö, jonka vuokra on maksettava hämärillä kuljetuskeikoilla Iso-nimiselle rikolliselle. Sitten mies ja nainen tekevät virheen ja edessä on pakomatka halki Etelä-Suomen ikävimpien kolkkien, varjoissa asuvien ihmisten ja elämän sairaimpien leikkien.
Eksyneet on romaani väkivallasta ja toivottomuudesta, mutta myös – ja ennen kaikkea – rakkaudesta.
Asko Sahlberg, born 1964, has acquired a fame in Finland that has yet to be replicated in the English speaking world. He published his first novel in 2000 and has written steadily since then, completing his ninth work, The Brothers, in 2010.
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: (1984-1999: 124/124) (2000: 1/6) 2001: 4/6 1984-2023: 129/268
4/5. Oli varmaan erinomainen tämäkin teos, mutta olihan tämä kuitenkin jonkinlainen pettymys Pilatukseen verrattuna – joka ainakin äänikirjana kuunneltuna vaikutti lähes täydelliseltä (ja joka ennen tätä Eksyneitä oli ainoa Asko Sahlbergin teos, jonka olen nauttinut missään formaatissa). Lukiessa merkitsin ylös monia sivunumeroita sopivista sitaateista, mutten sitten kuitenkaan laiskuuttani viitsi kirjata niitä ylös tänne. Joissakin oli kuitenkin erityisen hienoa kieltä. Ja joissakin sitten taas saattoi paljastua romaanin vähän oikeaoppiseltakin kalskahtava pohjavire, eli sellainen, missä yhteiskunnan huono-osaisen vastuu omista teoistaan (vaikkapa taposta) häivytetään pois ja nämä teot tapahtuvat ikään kuin itsestään tuon huono-osaisuuden selittäminä... Väkivaltaa ja sen uhkaa oli kirjassa kiitettävästi. Välillä eksyttiin jopa jonkun – mahdollisesti Moottorisahamurhaajasta vaikutteita saaneen – perheen huomaankin.
Tarina on väkivaltainen ja ankea, mutta Sahlbergin tapa kertoa ja hänen kielensä koukuttavat. Vuorotellen luin ja päätin olla lukematta - ja pääsin loppuun.