What do you think?
Rate this book
Viidakkokirja
Susien kasvatiksi joutuvan ihmislapsi Mowglin ja kumppanien ihmeelliset seikkailut viidakon villissä maailmassa ilmestyivät ensimmäisen kerran 1800-luvun lopussa. Jännittävien viidakkotarinoiden kiehtovuus ei ole haihtunut: Kipling lumoaa edelleen sekä pienet että isot lukijansa.
494 pages, Hardcover
First published January 1, 1894
3 people are currently reading
45 people want to read
About the author
Rudyard Kipling
7,254 books3,712 followersJoseph Rudyard Kipling was a journalist, short-story writer, poet, and novelist.
Kipling's works of fiction include The Jungle Book (1894), Kim (1901), and many short stories, including The Man Who Would Be King (1888). His poems include Mandalay (1890), Gunga Din (1890), The Gods of the Copybook Headings (1919), The White Man's Burden (1899), and If— (1910). He is regarded as a major innovator in the art of the short story; his children's books are classics of children's literature; and one critic described his work as exhibiting "a versatile and luminous narrative gift".
Kipling was one of the most popular writers in the United Kingdom, in both prose and verse, in the late 19th and early 20th centuries. Henry James said: "Kipling strikes me personally as the most complete man of genius (as distinct from fine intelligence) that I have ever known." In 1907, at the age of 41, he was awarded the Nobel Prize in Literature, making him the first English-language writer to receive the prize, and its youngest recipient to date. He was also sounded out for the British Poet Laureateship and on several occasions for a knighthood, both of which he declined.
Awarded the Nobel Prize in Literature in 1907 "in consideration of the power of observation, originality of imagination, virility of ideas and remarkable talent for narration which characterize the creations of this world-famous author."
Kipling kept writing until the early 1930s, but at a slower pace and with much less success than before. On the night of 12 January 1936, Kipling suffered a haemorrhage in his small intestine. He underwent surgery, but died less than a week later on 18 January 1936 at the age of 70 of a perforated duodenal ulcer. Kipling's death had in fact previously been incorrectly announced in a magazine, to which he wrote, "I've just read that I am dead. Don't forget to delete me from your list of subscribers."
Kipling's works of fiction include The Jungle Book (1894), Kim (1901), and many short stories, including The Man Who Would Be King (1888). His poems include Mandalay (1890), Gunga Din (1890), The Gods of the Copybook Headings (1919), The White Man's Burden (1899), and If— (1910). He is regarded as a major innovator in the art of the short story; his children's books are classics of children's literature; and one critic described his work as exhibiting "a versatile and luminous narrative gift".
Kipling was one of the most popular writers in the United Kingdom, in both prose and verse, in the late 19th and early 20th centuries. Henry James said: "Kipling strikes me personally as the most complete man of genius (as distinct from fine intelligence) that I have ever known." In 1907, at the age of 41, he was awarded the Nobel Prize in Literature, making him the first English-language writer to receive the prize, and its youngest recipient to date. He was also sounded out for the British Poet Laureateship and on several occasions for a knighthood, both of which he declined.
Awarded the Nobel Prize in Literature in 1907 "in consideration of the power of observation, originality of imagination, virility of ideas and remarkable talent for narration which characterize the creations of this world-famous author."
Kipling kept writing until the early 1930s, but at a slower pace and with much less success than before. On the night of 12 January 1936, Kipling suffered a haemorrhage in his small intestine. He underwent surgery, but died less than a week later on 18 January 1936 at the age of 70 of a perforated duodenal ulcer. Kipling's death had in fact previously been incorrectly announced in a magazine, to which he wrote, "I've just read that I am dead. Don't forget to delete me from your list of subscribers."
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 13 of 13 reviews
April 2, 2020
Rudyard Kiplingin "Viidakkokirja" (Otava, 2009) saattaa suurimmalle osalle olla parhaiten tuttu Disneyn svengaavana animaatioleffana. Se ei ole ilmeisesti lajissaan lainkaan hassumpi, mutta kannattaa silti tutustua myös 1800-luvun loppupuolella ilmestyneeseen alkuperäisteokseen.
Kipling kuvaa Intian luontoa komeasti. Viidakko on myös täynnä vaaroja ja kuolemaa, joka saattaa koittaa niin punaisten villikoirien, myrkyllisten käärmeiden, tiikerin hampaiden tai tappavien mehiläisten muodossa. Ei siis ihan pienten lasten kamaa kuitenkaan!
Susien kasvattamasta Mowgli-pojasta kertovat tarinat ovat kertomuskokoelman parhaimmistoa, mutta nyt - kuten lapsenakin - suosikkini oli urhoollista mungoa kuvaava Rikki-tikki-tavi.
Kipling tekee myös pari loikkaa muille leveyasteille. "Kouko" kertoo inuiitin koettelemuksista hyisessä pohjolassa, kun taas "Valkoinen hylje" vie lukijansa Beringin merelle. Jälkimmäisessä on mukana myös kiva luonnonsuojelullinen teema.
Tarinat ovat aika iättömiä, vaikka "Kuningattaren palvelijat" sisältääkin Aasian tuolloisiin poliittisiin oloihin nojaavan huipennuksen. Kieli voi toki olla vähän kiemuraista nykylukijalle, mutta jännittävät viidakkoseikkailut tempaisevat kyllä mukaansa.
Kipling kuvaa Intian luontoa komeasti. Viidakko on myös täynnä vaaroja ja kuolemaa, joka saattaa koittaa niin punaisten villikoirien, myrkyllisten käärmeiden, tiikerin hampaiden tai tappavien mehiläisten muodossa. Ei siis ihan pienten lasten kamaa kuitenkaan!
Susien kasvattamasta Mowgli-pojasta kertovat tarinat ovat kertomuskokoelman parhaimmistoa, mutta nyt - kuten lapsenakin - suosikkini oli urhoollista mungoa kuvaava Rikki-tikki-tavi.
Kipling tekee myös pari loikkaa muille leveyasteille. "Kouko" kertoo inuiitin koettelemuksista hyisessä pohjolassa, kun taas "Valkoinen hylje" vie lukijansa Beringin merelle. Jälkimmäisessä on mukana myös kiva luonnonsuojelullinen teema.
Tarinat ovat aika iättömiä, vaikka "Kuningattaren palvelijat" sisältääkin Aasian tuolloisiin poliittisiin oloihin nojaavan huipennuksen. Kieli voi toki olla vähän kiemuraista nykylukijalle, mutta jännittävät viidakkoseikkailut tempaisevat kyllä mukaansa.
April 5, 2020
3,5 tähteä. Viihdyttävä kirja, tosin tietyt tarinoista heijastuvat 1800-1900-lukujen vaihteen asenteet ärsyttivät. Lisäksi Mowgli-tarinat eivät ole kronologisessa järjestyksessä, mikä tässä tapauksessa teki kokonaisuudesta sekavan. Yksittäin ajateltuna pidin kuitenkin useimmista tarinoista.
March 9, 2025
Luin tän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme.
Ihan todella pienenä mun lempi disneyelokuva oli Viidakkokirja, ja se taitaa olla myös ainoa remake disneyltä josta tykkään. Tässä lastentarinoita sisältävässä kirjassa käydään myös syviä pohdintoja, kerrotaan viidakosta ja sen eläimistä hienosti kuvaillen ja se on tapahtumarikas. Todella viihdyttävä.
Ihan todella pienenä mun lempi disneyelokuva oli Viidakkokirja, ja se taitaa olla myös ainoa remake disneyltä josta tykkään. Tässä lastentarinoita sisältävässä kirjassa käydään myös syviä pohdintoja, kerrotaan viidakosta ja sen eläimistä hienosti kuvaillen ja se on tapahtumarikas. Todella viihdyttävä.
February 7, 2021
Eläin- ja vähän ihmistarinoitakin viktoriaaniselta siirtomaa-ajalta, joten etenkin ihmiskuvaus on odotetun vanhentunut ja siten en tätä tällaisenaan nykylapsille lukisi. Pääosassa seikkailee aivan pienestä asti viidakon eläinten kasvatiksi päätynyt Mowgli-poika, ja hänen kumppaneinaan ovat mm. Baloo-karhu, Bagheera-pantteri, Akela-susi ja Kaa-python sekä verivihollisena tiikeri Šere Khan. Sivujuonteina osa tarinoista hyppää Intian ulkopuolelle, välillä peräti arktisille alueille saakka. Sympaattisin sankareista on epäilemättä sivettikissa Rikki-Tikki-Tavi.
Suomennos on alkuperäinen vuonna 1908 julkaistu, ja siitä pari kiinnostavaa huomiota. Esipuheessaan suomentaja valittelee, että suomen kieli tarvitsisi oikeastaan kokonaan uuden sanan kuvaamaan intialaista junglea, mutta paremman puutteessa hän päätyi suomentamaan sen viidakoksi, vaikka se tarkoittaakin eri asiaa — kun taas nyttemminhän vaatii erityisiä ponnisteluja ymmärtää viidakko joksikin muuksi kuin trooppiseksi metsäksi. Kiitos tästä merkityksen muutoksesta kuulunee juuri Viidakkokirjalle. Niin ikään kirjassa esiteltiin käsite viidakon laki, joka on sittemmin alkanut elää arkisessa kielenkäytössä ihan omaa, kirjassa esitellystä käytöstä poikkeavaa elämäänsä.
Suomennos on alkuperäinen vuonna 1908 julkaistu, ja siitä pari kiinnostavaa huomiota. Esipuheessaan suomentaja valittelee, että suomen kieli tarvitsisi oikeastaan kokonaan uuden sanan kuvaamaan intialaista junglea, mutta paremman puutteessa hän päätyi suomentamaan sen viidakoksi, vaikka se tarkoittaakin eri asiaa — kun taas nyttemminhän vaatii erityisiä ponnisteluja ymmärtää viidakko joksikin muuksi kuin trooppiseksi metsäksi. Kiitos tästä merkityksen muutoksesta kuulunee juuri Viidakkokirjalle. Niin ikään kirjassa esiteltiin käsite viidakon laki, joka on sittemmin alkanut elää arkisessa kielenkäytössä ihan omaa, kirjassa esitellystä käytöstä poikkeavaa elämäänsä.
June 12, 2015
Rakastin 'Viidakkokirjaa'! Vaikka se onkin hyvin erilainen kuin Disneyn versio (totta kai, kuten kaikki muutkin). Oikeastaan, "Disneyn" osa oli vain kolme ensimmäistä lukua (n. 113 sivua, koko kirjassa on 493 sivua) ja hiukan viimeisestä luvusta. Pääidea on siellä kyllä mutta tapahtumat ovat... noh... muokattu paremmin sopivaksi pienille lapsille modernissa länsimaassa. Muuten kirja koostuu erilaisista tarinoista sekä Mowgliin liittyen että ihan muista.
Kirja on aika julma. Mutta niin on maailmakin. Ja kuten aina, minua häiritsi enemmänkin eläinten kärsimykset kuin ihmisten. En välittänyt pätkääkään kun kokonainen kylä tuhottiin (he ansaitsivat sen!).
En tosin tiedä pidinkö Mowglista kovinkaan paljon... Hän oli niin ylpeä. Mutta, loppujen lopuksi, hän kuitenkin oli Viidakon kuningas. Ja hän oli ihminen. Mutta ihailin kuitenkin hänen tietämystään viidakon laista. Toivoisin, että itsekin saisin tietää eläinten salaisen maailman.
Kirjaa oli välillä hankala lukea. Se on aika "vanhahtavaa" kieltä enkä välillä oikein ymmärtänyt lukemaani. Mutta silti haluaisin kyllä lukea kirjan jopa omalle lapselleni. Se on selvästikin klassikko jonka jokaisen pitäisi lukea.
Kirja on aika julma. Mutta niin on maailmakin. Ja kuten aina, minua häiritsi enemmänkin eläinten kärsimykset kuin ihmisten. En välittänyt pätkääkään kun kokonainen kylä tuhottiin (he ansaitsivat sen!).
En tosin tiedä pidinkö Mowglista kovinkaan paljon... Hän oli niin ylpeä. Mutta, loppujen lopuksi, hän kuitenkin oli Viidakon kuningas. Ja hän oli ihminen. Mutta ihailin kuitenkin hänen tietämystään viidakon laista. Toivoisin, että itsekin saisin tietää eläinten salaisen maailman.
Kirjaa oli välillä hankala lukea. Se on aika "vanhahtavaa" kieltä enkä välillä oikein ymmärtänyt lukemaani. Mutta silti haluaisin kyllä lukea kirjan jopa omalle lapselleni. Se on selvästikin klassikko jonka jokaisen pitäisi lukea.
August 19, 2017
Kolmen ja neljän tähden välillä. Luin tämän pitkän ajan kuluessa, koska luin aina välillä jotakin muuta, ja palasin sitten tämän pariin. Osa tarinoista oli todella erikoisia, esim. Valkoinen hylje, mutta suurin osa oli hauskoja ja mielenkiintoisia lukea. Mowglin tarina oli tietysti paras, ja sitä olikin suurin osa kirjasta. Se yllätti, että Mowglin tarina jatkuikin läpi kirjan, ja väliin oli laitettu muita kertomuksia. Jatkuvasti Mowgli kasvoi, kunnes oli aikuinen kirjan lopussa. Se myös toimii hyvänä koukkuna kirjassa, koska välitarinoitakin lukee nopeammin päästäkseen taas pääkertomuksen pariin. Suomennos oli mukavan vanhanaikaista, ja se jotenkin sopi teokseen.
May 5, 2019
A good book! A bit of a slow read for me, especially since I haven't read anything in a while, but still enjoyed it immensely.
March 27, 2022
Viidakkokirja kertoo monta muutakin tarinaa kuin Mowglin tarinan, jopa inuiiteista. Yllättävän ajankohtainen kirja vielä tänäkin päivänä - eläintarinat kertovat edelleen luonnonsuojelun tärkeydestä.
August 17, 2017
Pirullisen vaikea kirja arvosteltavaksi. Viidakkokirja pitää sisällään myös Mowglin seikkailujen väliin sijoittuvia eläintarinoita, joiden laatu vaihtelee todella tylsästä erittäin loistavaan. Kaikki tarinat missä Mowgli on mukana ovat vallan viihdyttäviä. Lukukokemuksena siis vallan erikoinen... välillä kirjaa luki mielellään ja välillä teki mieli hypätä kymmeniä sivuja yli. Eipä ole yhtä epätasaista teosta tullut vastaan. Mutta itse Mowglin kasvua ja kehitystä pienestä pojasta itsekkääksi viidakon kuninkaaksi ja takaisin ihmiseksi on ilo lukea
November 18, 2022
Mowglin tarina oli yksi lapsuuteni rakkaimmista saduista, ja ajattelin verestää muistoja lukemalla tämän jälleen useamman vuosikymmenen jälkeen. Ja kyllähän tämä edelleen äärimmäisen hieno kertomus onkin, vaikka sitä lapsuuden taikaa en enää tvoittanutkaan. Ja olihan tämä vanha suomennos hieman vaikeaselkoinenkin paikka paikoin. Oli muuten jännä, miten ainoastaan Mowglin tarina oli pysynyt muistissa, kaikki muut tarinat valkoisista hylkeistä, norsuista ja Rikki-Tikki-Tavista olivat vallan unohtuneet.
July 19, 2022
Noin puoleen väliin kirja oli ihan okei ja jopa tällaiseksi tarinaksi joista en yleensä pidä ihan hyväkin mutta jotain kummaa tapahtui sen jälkeen. Kirjoittamisen taso laski ja tapahtumat olivat jokseenkin tylsiä. Keskittymiskyky kirjaan ja sen tarinoihin laski. Joskus lyhentämisen taidolla saisi kirjasta paremman, mitä pidempi ei aina tarkoita parempaa ja niin edelleen. Kivaa oli ehdottomasti että oltiin eläinmaailmassa.
April 28, 2021
Viidakkokirja on viihdyttävä seikkailukirja, joka on jopa melko arvokkaasti vanhennut. Susilapsi Mowglin tarina on vetävä, kirja avaa ihmisten monimutkaista luontosuhdetta ja sinne tänne Rudyard Kipling on onnistunut lurittelemaan kaunista lyriikkaa. Suositeltavaa lukemista aloittelevalle lukijanuorelle.
February 1, 2018
Vanhojen lastensatujen opetus tai kielenkäyttö pistävät usein irvistelemään, kun kirjaa lukee lapsilleen ääneen. Viidakkokirjan kohdalla näin ei kuitenkaan ollut, vaikka kirjan tapahtumat ovat paikka paikoin aika hurjia. Eläinsadut ovat lasteni suosikkeja, eikä Viidakkokirja tehnyt poikkeusta.
Displaying 1 - 13 of 13 reviews