Tiera on kiihkeästi odotettu jatko-osa Tuliterälle, Sammon vartijat -sarjan ensimmäiselle kirjalle, joka sai vuoden 2007 Topelius-palkinnnon.
Hävittyään ensimmäisen taistelunsa repaleinen Sammon vartijoiden joukko matkaa pohjoiseen. Toinen Väinämöisen kätkemistä Sammon sirpaleista on yhä kateissa ja kilpajuoksu sen löytämiseksi on käynnissä. Panokset ovat kovat: löytäjä saa hallita maailmaa. Matka on vaarallinen, sillä Louhen kätyrit vaanivat saattuetta, joka kuitenkin saa yllättävän vahvistuksen: Tieran, uskollisen ja taitavan soturin.
Tilannetta ei helpota sekään, että Ilmarin paras ystävä Ahti on yhä Loviattaren vankina Tuonelassa. Hänen pelastamisekseen ystävysten Annin, Ainon, Jokkerin, Ilmarin ja Saanan on kohdattava tietäjistä suurin, pelottava Antero Vipunen...
Timo Parvelan "Tiera" (Tammi, 2008) on Sammon vartijat -trilogian keskimmäinen osa. Lastenromaani on melkoisen jännittävä, ja meno äityy hetkittäin aika synkeäksi ja hurjaksi: ruumiita tulee ja Tuonela-kohtauksissa ollaan jo kauhukuvaston äärellä. Parvelalle ominaista huumoria ei ole kuitenkaan unohdettu. Saattueen jäsenten välistä sanailua lukee hymy huulilla.
Kohderyhmä piti kirjasta yhtä paljon kuin minäkin. Tästä on hyvä jatkaa kolmanteen osaan!
"Sinä et pidä minua minään, koska olen Tuonelan vähäpätöisin olento. Minä olen se, joka paimentaa murhaajien levottomia ja vaikertavia sieluja. Mutta sinä aliarvioit minut. Vaarallisin ei ole se, joka on voimakkain. Vaarallisin on se, jolla on eniten aikaa. Ja sitä minulla riittää ikuisuuden verran."
Sammon vartijat -sarjan toinen osa alkaa täsmälleen siitä mihin edellinen jäi. Toinen Sammon sirpaleista löydettiin ja saman tien menetettiin sarjan ensimmäisen osan lopussa. Nyt on aika etsiä viimeistä palaa tuosta tarujen runsaudensarvesta.
Etsijät törmäävät matkallaan turisteille suunnattuun keskiaikaiseen kylään, josta löytyy apuvoimia seikkailuihin. Retkue on hajonnut kolmeen eri ryhmään, joiden etemistä Tierassa seurataan.
Ensimmäiseen osaan verrattuna tarina kulkee nyt tasapainoisemmin. Edelleenkin henkilöitä vaivaa yksiulotteisuus, mutta tällä kertaa Timo Parvela kirjoittaa muutamia erittäin upeita miljöitä. Kyyneljärven tapahtumat ovat erittäin upeasti ja visuaalisesti kirjoitettu. Kalevalasta tuttuja hahmoja tuodaan tarinaan mukavasti lisää.
Sanoisin, että tämä Sammon vartijat -sarja hakkaa Percy Jacksonin kreikkalaismytologialla leikkimisen ihan kuus-nolla.
Sarjan toinen osa lähti vähän hitaasti käyntiin, mutta vauhti kiihtyi kiitettävästi loppua kohti. Toisessa osassa syvennytään enemmän Kalevalan henkilöiden valtataisteluihin, tutustutaan uusiin hahmoihin ja syvennetään vanhoja hahmoja. Pidin erityisesti Annin kehityksestä ja ilmastonmuutoksen käsittelystä. Ongelmallista on kuitenkin muutamien hahmojen pinnallisuus, kehittymättömyys ja jopa turha samankaltaisuus (mm. Ilmari ja Jokkeri). Lisäksi dialogi tuntuu kömpelöltä, eikä toimintakohtauksissa ole aina aitouden tuntia.
Tämäkin osa oli kuitenkin viihdyttävää ja nopeaa luettavaa, jossa seikkailun ja toiminnan lisäksi pohditaan suuria moraalisia kysymyksiä. Pelinappulat ovat asettuneet paikoilleen trilogian loppuhuipennusta varten, jonka lukemista odotan mielenkiinnolla.
Sarjan toiseen osaan pätee aikalailla kaikki mitä ensimmäisestä kirjoitin, paitsi että ei-lapsihahmoja on vielä enemmän, mikä minulle toki sopii hyvin. Nostalgia saattaa värittää arvosteluani vähäsen, koska muistan pitäneeni lapsena näitä kirjoja jännittävänä ja sopivan "aikuismaisina", mutta uskon että ensikertalainenkin aikuislukija pitäisi sarjasta. Kolmas ja viimeinen osa on ainoa, josta en muista oikein mitään, enkä ole aivan satavarma luinko sitä koskaan.
Ensimmäistä osaa parempi. Kerronnaltaankin parempi ja selkeämpi. Mielenkiintoista oli erilaiset tapahtumat, jotka mielestäni jäivät ykkösosassa vähän vähäisiksi. Pidin erityisesti kohdasta, jossa majailivat kylässä. Ei ehkä ominta genreä ja se toki näkyy aina arvioinnissakin mutta omaan lajiinsa verrattain hyvä.
Olipas tämä paljon paljon synkempi (ja samalla ehkä jotenkin vakavasti otettavampi?) kuin ensimmäinen osa. Tykkäsin. Edelleen nuortenkirja-asteikolla todellakin neljän tähden arvoista viihdettä. Aikuisten kirjaksi antaisin kolme tähteä.
Lasten/nuorten kalevalaisfantasia jatkuu henkeäsalpaavissa tunnelmissa. Hiukan oli ideoita haettu Sormusten herrastakin, mutta katsottakoon sitä läpi sormien näin toimivassa kokonaisuudessa, josta valtaosa on kuitenkin erittäin omaperäistä fantasiaa.
Tiera on kiihkeästi odotettu jatko-osa Tuliterälle, Sammon vartijat -sarjan ensimmäiselle kirjalle, joka sai vuoden 2007 Topelius-palkinnnon.
Hävittyään ensimmäisen taistelunsa repaleinen Sammon vartijoiden joukko matkaa pohjoiseen. Toinen Väinämöisen kätkemistä Sammon sirpaleista on yhä kateissa ja kilpajuoksu sen löytämiseksi on käynnissä. Panokset ovat kovat: löytäjä saa hallita maailmaa. Matka on vaarallinen, sillä Louhen kätyrit vaanivat saattuetta, joka kuitenkin saa yllättävän vahvistuksen: Tieran, uskollisen ja taitavan soturin.
Tilannetta ei helpota sekään, että Ilmarin paras ystävä Ahti on yhä Loviattaren vankina Tuonelassa. Hänen pelastamisekseen ystävysten Annin, Ainon, Jokkerin, Ilmarin ja Saanan on kohdattava tietäjistä suurin, pelottava Antero Vipunen...
----------------------
Ensimmäinen osa kiinnosti, mutta ehkä en pysynyt kaikessa ihan mukana. Vinkkasin sitä eilen eka kertaa kunnolla ja kirja lähti käsistä. Joten piti ottaa toinen osa heti lukuun, että voi vinkata sitäkin. Ehkä vinkkaajassa ollut vika, kun ei ole ennen toiminut. Nyt huomasin, että vitosluokan pojat oli niin seikkailu-fantasia nälkäisiä, että vau - osui ja upposi.
Toinen osa selkeästi jännittävämpi. Taistelutilanteita enemmän, toisaalta Kalevatietous ei olisi pahitteeksi tässä osassa. Mutta menee kyllä sellaisellekin lukijalle, jolle Kalevala vieraampi.
Tämä on ehkä ongelmallisin sarja, jonka kanssa painiskelen. Kuuluuko se nuoriin vai nuoriin aikuisiin? Kenelle sitä vinkataan? Millä tavalla siitä henkilö- ja tapahtumavyörystä saa vinkkauksen aikaan?
Ongelma on siinä, että pidän sarjasta liikaa lopettaakseni sen seuraamisen, mutta liian vähän, että olisin oikeasti innostunut siitä.
Tierassa oli jo paljon väkivaltaa, ystävien kuolemaa ja seksuaalisuutta sekä moraalin "harmaata". Argh.