Oopperan dramaturgiaa noudatteleva tyyli-ilottelu.
”Tuoksuu suklaa, marjaviini, hiki imelien parfyymien alla. Sali on täyttynyt kakuista ja juhlavieraista tälläytyneinä kermakakkuihin. Pöydät notkuvat tyhjistä laseista, puolitäysistä pulloista ja täysistä lautasista. Köynnökset kiertävät pylväitä, joiden keskellä heijaa kattokruunu kuin naisten lantiot.”
Ensimmäisenä Tuhkimoleikkauksessa pysäyttää kansikuva. Jussi Karjalaisen taiteilema kansi on hätkähdyttävä, kiehtova ja vaatii lähempää tarkastelua, jotta hahmottaa, mitä kaikkea se sisälleen kätkee. Siitä onkin sitten hyvä sukeltaa Jenna Viron esikoisromaanin pariin.
Romaani on rakennettu oopperaillan muotoon. Tarina näytellään kuvitteellisen oopperan lavalla, mikä asettaa omat reunaehtonsa tarinankerronnalle (jos oopperamaailma on vieras, Minna LindgreninMinun oopperani on erinomainen johdatus siihen). Romaanin taustalla soi Gounod’n ooppera Faust – lukujen alussa tosiaan kerrotaan aina, mikä oopperan kohta kulloinkin soi – ja oopperan librettoakin hyödynnetään osana kirjaa.
Ooppera sijoittuu nimettömään ja mitättömään valtakuntaan, jossa pikkukaupungin laidalla olevassa kartanossa asuvat madame Beauregard ja hänen tyttärensä Magdalena. Heidän kellarissaan majailee pahamaineinen kirurgi, herra G, jota ei hyväksytä, mutta jota madame Beauregardin on pakko majoittaa akuutin köyhtymisen seurauksena.
Tapahtumat saavat alkusysäyksensä kartanossa pidetyistä juhlista, Magdalenan syntymäpäivistä, joihin saapuvat kaikki silmäätekevät. Valitettavasti myös kutsumattomia vieraita: upeat paroni ja paronitar Oliveira ja valitettavasti myös koko juhlaväkeä kauhistuttava herra G. Juhlat äityvät vallan mellakaksi, mutta lopulta herra G julistaa tavoitteensa: hän aikoo operoida jostain naisesta maailman kauneimman naisen ja sen jälkeen kaikki ryömivät herra G:n kartanon ovella anelemassa pääsyä operoitavaksi.
Tarina on vauhdikas, hämmentävä ja riehakas. Puheenvuoron saavat paitsi ihmiset, myös esineet ja ruokalajit. ”Pah! Jokainen voi kuvitella taivaan! Ottakaa minua, jos kaipaatte jotakin tajunnanräjäyttävää, sanoin kuvaamatonta, käsittämätöntä!” yltyy laulamaan tryffelikonvehti. Taustalla pauhaa oopperamusiikki. Kokeilinkin tätä, itse asiassa, ja nimettyjen oopperakappaleiden kuunteleminen lukemisen taustalla toimi oikein hyvin. Siinä on vain oma vaivansa, kirja kun ei seuraa oopperaa mitenkään järjestyksessä.
Kiinnostavaa on pohdiskella, miksi juuri Faust ja miten Tuhkimoleikkaus eroaa pohjatarinasta. Gounod’n ooppera perustuu tietysti Goethen näytelmään Faustista, joka myy sielunsa paholaiselle saadakseen tietoa ja valtaa. Gounod keskittyy oopperassaan Faustin suhteeseen Margueriteen, siinä määrin, että Encyclopedia Britannican mukaan monet saksalaiset eivät edelleenkään kutsu oopperaa Faustiksi, koska se ei heidän mukaansa edusta saksalaisille niin rakkaan Goethen teosta. Ooppera keskittyykin Faustia enemmän naispääosaansa, mikä vastaa Tuhkimoleikkaustakin, jossa huomion keskipisteenä on Magdalena.
Tuhkimoleikkauksessa Faust-hahmoja on oikeastaan mahdollista nähdä kaksi. Toinen on tietysti herra G, jonka suunnitelmien taustalla hääräilee oopperan johdannon esittävä mystinen leopardihahmo. Toisaalta Magdalenakin on yhdenlainen Faust herra G:n Méfistofélèsille. Oopperan libretosta Méfistofélès’n vuorosanoja on kirjassa laitettu leopardin, mutta myös kauneudenhoitotuotteiden suuhun. Muutenkin roolitusta on vähän muutettu: Magdalena on saanut Faustin vuorosanoja, sopraanolle kuuluva Thulen kuningas -aaria on taas saanut lausujakseen herra G:n.
Kaikkiaan Tuhkimoleikkaus on villi kirja. Se on hätkähdyttävä ja odottamaton. Valittu tyyli jakaa varmasti mielipiteitä – eivät kaikki oopperastakaan pidä – ja siksi näkisinkin tässä herkullisen lukupiirikirjan. Puhuvat esineet tuovat mielleyhtymiä Anu KaajanRusetin suuntaan; Kaajan tuotannosta tälle voisi vertauskuvia katsellakin, joskin Leda lienee tyyliltään lähempänä kuin Rusetti. Yhtä kaikki tämä on kovin harvinaislaatuista riehumista kotimaisen kirjallisuuden kentällä, tällaista oopperaestetiikkaan nojautuvaa tekstiä en muista koskaan lukeneeni. Se yksin on jo vankka syy suositella tätä erityisesti kaikennähneille kirjallisuudenystäville. Tämä on jotain uutta!
Taisin löytää uuden lempikirjani, menee ainakin sinne suosikkien kasaan! Alunperin huomasin keväällä kirjakaupassa upean kannen takia, nyt sitten vasta lainasin kirjastosta. Tämä on musta ja verinen mutta myös iloinen ja terävän kriittinen näytösmatka hulluuteen eli kauneusihanteisiin, Faustiin ja Tuhkimoon. Faust on ihan mun lempitarinoita muutenkin mutta tämä vei kaiken niin syviin vesiin että ilahduttaa älyttömästi. Hämmentävän hieno!
Tarjoiluehdotus: katso tämän lukemisen jälkeen, esim. viikon päästä leffa nimeltä The Skin I Live In
no huh. jenna viron tuhkimoleikkaus antaa jo kannen perusteella odottaa paljastettuja lihaksia ja luita, mitä tyylitelty kansikuva ainakin mulle tuo mieleen. en valitettavasti tunne faust-oopperaa, eli en osaa hienoja, ilmeisen runsaita intertekstuaalisuuksia tulkita. luin kyllä oopperan synopsiksen ja mulle tuhkimoleikkaus näyttäytyy modernina (joskin johonkin kaukaiseen menneeseen, jossa kuitenkin on robotteja, aikaan sijoittuvana) juonesta inspiroituneena uutena tarinana, ei niinkään faustin uudelleenkerrontana.
mä tykkäsin tästä aivan valtavasti. groteski, ylitsepursuava tunnelma vei mukanaan. en tiedä osaanko tulkita kaikkea lukemaani ”oikein” tai mitä moni asia merkitsi, mutta en tiedä haittaako se. tästä tuli loputa suoranainen kehokauhukirja, mitä en todellakaan osannut alussa arvata. en alussa kyllä arvannut tästä juuri mitään.
en tiedä haluaisinko nähdä tätä oopperaa, mutta olen todella iloinen, että näin runsasta, yllättävää ja kreisiä kirjallisuutta tehdään. bravo, brava!
Aloitan tunnustamalla: Kun ensimmäinen kerran kuulin Jenna Viron esikoisromaanin Tuhkimoleikkaus nimen tuli aavistus ja vahva intuitio, että se on kirja, joka tulee olemaan suuresti makuuni.
En ollut väärässä.
En toki myöskään osannut aavistaa, että Tuhkimoleikkaus olisi niin kova kuin se on. Joskus - melkoisen harvoin - käy niin, että esikoisromaani leopardin hännän huiskauksella putsaa koko pöydän. Tuhkimoleikkaus tekee juuri niin.
Jenna Viron romaani on puettu Charles Gounod'n oopperaan Faust. Se on fiktiota fiktiossa, jossa teoksen sisälle rakentuu oopperaesitys. Gounod'n ooppera on romaanissa läsnä paitsi musiikillisesti, myös teoksen sisältämien ranskankielisten tekstiosuuksien kautta temaattisia yhteyksiä unohtamatta.
Viro ei pelkästään lainaa, vaan myös käyttää Faustia taidokkaasti pohjatekstinä, johon hän tekee romaaninsa sanomaa painottavia korostuksia.
Mefistofeles Faustissa:
Je vais vous chercher un trésor Plus merveilleux, plus riche encor Que tous ceux qu'elle voit en rêve!
Kauneustuotteet Tuhkimoleikkauksessa:
Nous allons vous chercher un trésor Plus merveilleux, plus riche encor, que tous ceux qu'elle voit en rêve!
(Haemme seuraksi aarteen, joka on vieläkin ihmeellisempi ja arvokkaampi kuin kaikki ne, joista hän on unelmoinut)
Tuhkimoleikkauksessa kauneuspakkomielteet ovat saaneet vallan ja niinpä myös puhuvat kauneustuotteet tarjoavat ihmevoimiaan. Niiden ollessa äänessä näen hopeisen langan, joka johtaa Anu Kaajan Rusettiin, josta kirjoitin parisen viikkoa sitten. Ihan kuin ajassamme nyt olisi sellainen ilmiö, että esineet ovat kyllästyneet olemaan hiljaa.
"Anteeksi! Anteeksi! Minä vain - - olen huvittunut, kun - - nuo harakanvarpaat. Eivät ne korjaannu millään ohuilla voiteilla. Ette ole enää nuori, neiti Magdalena. Teidän on käytettävä minunlaisiani tuotteita, jos haluatte edes yrittää pärjätä paronittaren kaltaiselle naiselle."
Faust-aiheiden käsittelystä kaunokirjallisuudessa väitellyt Marianneli Sorvakko-Spratte toteaa Turun Sanomien artikkelissa*, että 1990-luvulta alkaen Faustia on käytetty nykyihmisen metaforana. Sorvakko-Spratte jatkaa:
"Kaikkien rajojen - myös moraalisten - rikkominen ja äärettömyyden tavoittelu leimaa aikakauttamme siinä määrin, että yhtäläisyydet Faustiin ovat ilmiselviä. Sopimus paholaisen kanssa on tapahtumana niin askarruttava, että se ei jätä ketään kylmäksi."
Sorvakko-Spratten haastattelu on vuodelta 2007, mutta tänään hänen näkemyksensä ovat entistä ajankohtaisempia.
Viron romaanissa kritiikin kohteena ovat naisiin liitetyt odotukset ja normit sekä niiden ylimpänä ilmentymänä kauneusteollisuus. Suurin kauneus, jonka saavuttamiseksi ei kysytä sielun, eikä minkään muunkaan hintaa. Mitäpä on yksi soppari pahiksen kanssa, jos sen myötä saavuttaa ylimaallisen kauneuden ja maailman kauneimman naisen tittelin.
Teokseen sisältyvät kuvaukset kauneusoperaatioista ovat vahvasti ruumiillisia kokemuksia, jotka saivat minut jännittämään vatsalihaksia ja tuntemaan aavemaista kirskahtelua luissani. Muutama ei-sanakin taisi kauneuskäsittelyistä lukiessani suustani päästä.
Tuhkimoleikkaus on hallittu ja täysipainoinen romaani, joka kantaa itsensä ryhdikkäästi. Kirjoittaessani tätä tekstiä nousen vähän väliä ylös ja hoen itsekseni: nyt on nerokasta! Nyt ON nerokasta!
Nyt on sitä, mitä kirjallisuudelta peräänkuulutan. Tuhkimoleikkaus on romaanitaidetta eteenpäin nytkäyttävä teos. Se sisältää uudenlaista kielellistä komeutta ja sukupuoleen liittyvän tematiikan veitsenterän kylmäävästi toteutettua käsittelyä.
Mietin, mitkä olisivat ne suomalaiset esikoisromaanit, jotka ovat tehneet minuun yhtä suuren vaikutuksen kuin Tuhkimoleikkaus. Mieleeni nousevat Mariaana Jäntin Amorfiaana, Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia ja Laura Laakson Mrs. Milkyway.
Autofiktion ja muiden teoksen ruumiiseen piilotettujen minätekstien aikaukaudella (no pun intended) Tuhkimoleikkauksessa minua viehättää suuresti myös se, että Viro operoi nimenomaan fiktion kentällä ja tekee sen esteettisesti korkeatasoisella maulla.
Kauhun ja ulkopuolisuuden esseissä Antti Nylén kirjoittaa mausta seuraavasti:
"Maku on valikoimista. Se on silmää esteettisesti oikealle ja väärälle - ja kykyä aina ja erehtymättä valita esteettisesti oikea ja hylätä esteettisesti väärä."
Viron kyky tehdä kerta toisensa jälkeen esteettisesti oikeita valintoja on hämmästyttävän tarkka.
Tuhkimoleikkaus on täysin tuore ja omaehtoinen romaani. Se hivelee lukijaansa monesta eri suunnasta ja se tekee niin myös silloin, kun lukijan ihokarvat nousevat pystyyn ja alkavat olla hädissään.
Yhdyn Viron romaanissa kuvattuun oopperaesityksen yleisöön, joka
Tämä kirja ei kulje akselilla tykkäsinkö vai en, vaan oli ansiokas romaanitaiteen taidonnäyte. Vieläpä esikoisromaani.
Näyttämöteksti on minulle mieluinen tapa lukea ja tässä se auttoi asettumaan Viron oppeeratalon penkkiin muun yleisön joukkoon ja ottamaan näyttämön tapahtumat vastaan. Oopperaesitys kirjan kansissa. Päällekirjoitus Faustiin, joka tursuaa intertekstuaalisia viittauksia satuihin, niin Disney- kuin Grimm-mielessä sekä muihin teoksiin Raamatusta Frankensteiniin, jotka käsittelevät ihmisen haluja, ulkonäön hallintahaaveita ja kaupantekoa paholaisen kanssa.
Tämän kirjan juttu on sen muoto ja taituruus, ei mielestäni niinkään "tarina", "aihe" tai "opetus". Tällaista saa harvoin lukea, slurps.
Keskushahmo Magdalenan stoori "tavallisen näköisenä tyttönä", joka jää naimakaupoissa kakkoseksi ja jonka olisi vähän niinku pakko päästä pian naimisiin, koska perheen taloudelliset ongelmat, on tuttu. Tämä tuttuus synnyttää mahdollisuuden keskittyä Viron moniaistiseen kerrontaan, joka tuoksuu ja tuntuu iholla ja sarveiskalvolla.
I heard about this years ago and was blown away by the idea, so I had big expectations. But all of those were met and more – this was a total blast. A smoothly flowing piece of art that isn't quite book but something much more. Highly immersive, took me to another place and time. A thousand years in the past and a thousand in the future. Not nostalgic, not futuristic – both. Talked about our times and the "future" we can expect, yet still maintaining a sense of overall humanity which was beautifully highlighted by the talking objects surrounding them. Many layers and levels, but not too hard or cryptic. Very fun and very light, yet still weighing like it would've been made of solid steel, promising to give something new with every reading round. A beautiful glitch, lynchian vibes, sucked me in, like a liposuction! Beyond magical realism and social commentary. No pressure, but this is work of a genius. I hope Viro will only grow more ambitious throughout the years as she has everything that it takes. Bias-warning: I've met Viro, she's cool – and we have the same publisher. But I don't care: to me it's pretty clear that the art and the artist intertwine and flow smoothly from one to another and this is why knowing the backgrounds of this thing makes it even better. And let me assure you: usually knowing the artist makes things only worse. Kukerikuu! I loved it!
Myönnettäköön, että olin Tuhkimoleikkausta kohtaan epäileväinen. En edes tiedä miksi, sillä en tiennyt sen juonesta tai ylipäätään yhtään mistään mitään 😂. Tää osoittautui kuitenkin samalla vuoden hämmentävämmäksi sekä lumoavaksi kirjaksi. En tunne Faustin näytelmää juuri ollenkaan, joten en osaa tulkita kaikkea sen tuomaa lisää tarinaan. Mitä tiedän näytelmän synopsista, niin Tuhkimoleikkaus on selvästi ottanut siitä inspiraatiota. Kirjan alku on hieman hämmentävä enkä oikein lämmennyt sille tai sen hahmoille. Mutta voi että minkälaiseen vuoristorataan tää mut lopulta vei kun tarina sai tuulta alleen. Tuhkimoleikkaus on groteski, karmiva ja ällöttävä kehokauhua täynnä oleva teos, joka leikkii ihmiskehoilla ja paljastaa ihmisen itsekeskeisyyden. Tää kirja ällöttää monella tasolla ja siihen lukeutuvat myös hahmot. Kaiken sen karmivuuden alla on kuitenkin paljon symboliikkaa ihmisluonnosta, turhamaisuudesta ja varmasti paljon muustakin, jota en tajunnut tai osannut tulkita. Lukijaa pidetään koko ajan varpaillaan eikä kaikkea tarjota hopealautaselta. Selvästi yksiä kiinnostavimpia kirjoja joita olen tänä vuonna lukenut
Tätä kirjaa kohtaan oli kovat odotukset. Ensinnäkin Faust on omia ikisuosikkeja, samoin body horror ja kaikenlainen kirjallinen sekoilu. Lisäksi tän kannet on yhdet hienoimmista ikinä. Mutta jestas että kaikista odotuksista vaan mentiin yli niin monella tasolla, ja kovaa.
Olipa kerran Magdalena, joka ei ole rikas eikä kaunis. Kihlaus on purkautunut ja kaikki on kurjaa. Pelätty ja hyljeksitty Herra G. lupaa tehdä Magdalenasta maailman kauneimman naisen, plastiikkakirurgintaitojensa mallikappaleen, äärimmäisen taidonnäytteen.
Ja kaikki tämä riehakkaan ryhdikkäästi kuvattuna groteskia ja täysin överinä oopperanäytöksenä, jonka lukemista ei kertakaikkiaan voinut lopettaa kun oli sen häiritsevään maailmaan tempautunut mukaan. Ah!
Samalla tarkastellaan terävästi naisen ikiaikaista asemaa kauniina kauppatavarana ja perheen taloudellisen aseman pelastajana. Kauneusteollisuutta, sen markkinaa ja sukupuolittuneisuuta, ikuisen nuoruuden ja hehkeyden tavoittelua hinnalla millä hyvänsä. Mitäs yhdestä sopimuksesta paholaisen kanssa.
Viro leikkelee, silppuaa ja uudelleentulkitsee, parantelee ja vetää överiksi Faustia, Frankensteinia ja Tuhkimoa, samoin kuin Herra G Magdalenaa. Magdalenan muodonmuutos on kaikkea muuta kun kaunis, eikä kukaan elä onnellisena elämänsä loppuun asti. Lopputuloksena lukijan silmille, iholle ja ihon alle vyöryy täysi katastrofi, säkenöivä painajainen, fyysinen ja brutaali, verta ja kudosnesteitä tirskuva, mahtipontinen kokonaisvaltainen taideteos, jonka taustalla pauhaa tietysti Gounodin Faust.
Aivan ihana ja ravisteleva viiden tähden taideteos, joka aiheutti hyvin epämukavia olotiloja ja josta nautin hurja paljon!
Outo, yllättävä, groteski, erittäin taitavasti aikaan ja paikkaan sitomaton ja toisaalta vanhaa ja uutta yhdistävä. Paljon yleissivistystä ja kontekstinlukutaitoa vaativa teos.
Tartuin kirjaan HS:n palkintoehdokkuuden vuoksi, aiemmin en ollut tästä kuullutkaan. Onneksi tartuin!
En ole kuukausiin lukenut mitään yhtä nopeasti. Ei tämä varmasti kaikkiin uppoa, mutta minuun kyllä. Luin e-kirjana, ja veikkaan, että toimii luettuna paremmin kuin kuunneltuna.
Mielenkiintoinen lähestymistapa romaaniin, ja tekstikin on vetävää. Silti jotain jäi puuttumaan. Ehkä osasyynä on etenkin loppupuolen ontuva dramaturgia, jonka kulminaatiokohdassa olisi tarvittu jonkinlainen pysähdys, ei sekavaa säntäilyä. Kansi on upea, ja juuri se sai kirjastossa tarttumaan teokseen.
Kuuntelin & vitsi mikä kreisi trippi! Ihana! Miten tällaisia voi keksiä? "Äänikirja" kuulostaa liian arkiselta, haluaisin tälle juhlavamman sanan. Onko suomessa edes sellaista sanaa, tämä oli niin syväeurooppalainen... Mielenkiinnolla seurataan mitä Jenna Viro tekee seuraavaksi.
(Ja tosiaan propsit sinulle, tekoäly, joka teit tämän kannen Jussille viimeisteltäväksi, antaa toivoa että osaat edes jotain)
En välttämättä ymmärtänyt tätä kaikilla niillä tasoilla joilla tämä kirja käy, mutta oli ainakin erikoinen. En ole ennen "lukenut" oopperaa enkä tiedä siitä melkein mitään joten tässä meni varmasti paljon ohi. Kansi houkutteli ehkä liikaa.
"Mitä kukaan ei tiedä on, että yhden onnettoman kassin pohjalla Alennus valitsemastasi True Beautyn tuotteesta -kupongin alla on uinuva rotta. Pian se herää unestaan, ja silloin on uuden esityksen aika."
This entire review has been hidden because of spoilers.
Suurena oopperataiteen ystävänä nautin suuresti kirjan formaatista! Uniikki, hauska ja hyvä show. Ei taatusti kyllä jokaiseen makuun, sen verran omanlaisensa, ja ajoittain varsin rujokin. Kansi on hyvä esimerkki siitä, että tekoälyn ja ammattigraafikon liitto voi olla hienokin juttu.
Jotain ihan muuta. Viihdyttävä, ällöttävä, hauskakin paikoin. Ennen kaikkea erilainen. Minut piti otteessaan, vaikka en olisi ehkä halunnut. Ehkä. Kannattaa lukea ihan vaikka uteliaisuudesta.
Hämmentävä teos. Jätti paljon ajateltavaa. Upea. Mystinen kansikuva ja takakansikaan eivät kerro mitään kirjan sisällöstä. Kyllä tää ainakin kerran kannattaa lukea.
Omalaatuinen, librettohenkinen kirja, jossa erityinen tunnelma. Tarinan viesti oli varsinkin lopussa turhan alleviivaava ja intertekstuaaliset viittaukset jäivät pinnallisiksi.