Tuo suuri maailma oli tunkeutunut voimalla heidän elämäänsä. Se läheni joka päivä. Sen henkäys oli kolkko ja pistävä, niin kuin viima kovimpien pakkasten aikaan. Suuri maailma näkyi Härkäsaaressa siten, että nuoremmat todella tekeytyivät suomalaisiksi. Suuri maailma ei päästänyt Vullen Jovnnaa pois sotapalveluksesta, vaikka Vulle tarvitsi häntä siitassa. Miksi Jovnna ei päässyt kotiin, sitä suuri maailma ei selittänyt. Ja monta muutakin poikaa oli joutunut jäämään sotapalvelukseen, vaikka oli pitänyt päästä tänä keväänä kotiin.
Kuvaus saamelaisten elämäntavan murroksesta on kipeä ja koskettava.
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: (1984-1985: 18/18) 1986: 9/10 (1987: 9/10) 1984-2022: 36/262
4,5/5. Tämä on kyllä upea täysosuma; parhaita romaaneja, mitä olen koskaan lukenut! Romaani on samalla kaunis ja kaunistelematon. Kuvataan kuolemaa, rasismia, alkoholismia, sotaan lähtöä, sukuriitoja, köyhyyttä, varkauksia ja vaikka mitä elämän varjopuolia. Mutta kaiken aikaa tämä kirja on ennen muuta valoisa. On lämpimiä perhesuhteita, lähimmäisenrakkautta, romanttista rakkautta, kasvua aikuiseksi ja poromieheksi... Kieli on täsmällistä, loistavaa ja rehevääkin:
"Ja siinä Risten vyöryi lapsineen, tömähti pölkylle, kaivoi tissin esille ja heitti sen lapsen suuhun. Johanas ja Heihka tuijottivat silmät selällään ja suu auki Ristenin tissiä ikään kuin se olisi ollut suurempi ihme kuin radio. Tissi oli suuri kuin leipätaikina ja lapsesta näkyi vain hiukkasen nenänpäätä. Kumma kun ei tukehtunut. — Mitä vahtaatte siinä! karehtui Risten pojille. — Menkää kotiinne siitä ja äkkiä!" (s. 159)