Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: 1984: 1/8 1984-2022: 1/262
3,5/5. Tämä teos oli varmaankin ensimmäinen aforismikokoelma, jonka olen lukenut. Ensimmäinen runokokoelmakin pian vuorossa. Aforismit ehkä helpommin avautuvia tällaiselle ummikolle kuin runot. Finlandia-palkinto voitiin vuosina 1984-1992 myöntää mille tahansa kaunokirjalliselle teokselle, mutta ainakin itsestäni tuntuisi mahdottomalta arvottaa romaaneja ja vaikkapa runoja tai aforismeja keskenään. Dokumenttielokuviin suhtaudun niin, että jos ne ovat oikeita dokumentteja, ne liikkuvat lähtökohtaisesti jossain siellä hyvän ja erinomaisen välimaastossa. Huonoa dokumenttia en oikein edes pitäisi dokumenttina, sillä se rikkoo niitä periaatteita vastaan, mitkä ylipäätään tekevät dokumentista dokumentin. Voisinko suhtautua aforismeihin ja runoihinkin samalla tavalla – huonot aforismit/runot eivät ole aforismeja/runoja ensinkään vaan jotakin muuta?
Pimeydessä oli kaiketi hyviä aforismeja. Uskon sen tunnistaneeni. Suosikkini oli ehkä tämä:
"Hyvän koulutuksen, vähäisen lahjakkuuden yhdistelmä istutettuna siihen että on hoidettava toisten tai yleisiä asioita, on menestystä."
Suorasanaista, aforistista ja synkkää runoutta. Aforismeja ja ajatuksia elämästä ja kuolemasta. Vaikka teemoina kulkevat yksinäisyys, masennus, suru, kuolema ja elämän hauraus, on teksti ilmaisultaan voimakasta, tunnustuksellista. Lohdun sävyjä kokoelman synkkään maailmaan tuo runsas luontokuvasto ja pimeydestäkin löytyvä syvä viisaus.