What do you think?
Rate this book
Valvoja
Helmikuussa 1964 haminalainen satamatyömies Toimi Silvo teki valvomisen maailmanennätyksen. Valvoja kuvaa niitä 16 vuorokautta, joiden ajan Toimi käveli Haminan kaduilla ja satamassa silmiään hetkeksikään ummistamatta. Historiallinen tausta muodostaa kehykset taidokkaalle, surrealistisia sävyjä saavalle kertomukselle. Romaanin Toimi on totuudenetsijä, tutkimusmatkailija ja pyhiinvaeltaja. Totuudenetsintä saa kuitenkin uuden suunnan, kun Toimi kohtaa viehättävän Helise Leivon. Rakastumisen ja valvomisen yhteisvaikutus sekoittaa miehen pään ja muuttaa romaanin maiseman yhä maagisemmaksi.
191 pages, Hardcover
First published January 1, 2009
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
October 18, 2022
Sen verran surrealistisiin sfääreihin tässä edettiin, ettei heti osannut oikein kirjoittaa mitään. Kurssiesseetä ko. teoksesta laatiessa törmäsin vuonna 2020 laadittuun graduun, ja voi herranjestas miten tämä avasikaan silmiä nerokkaille elementeille, joista omat kyvyt riittivät tunnistamaan vain murto-osan: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202012.... Yli-Juonikasta lukiessa viittauksia pyrkii tarkkailemaan erityisellä tarkkuudella, mutta kun väistämättä niitä menee määrättömästi ohi, on erittäin miellyttävää lukea, kun joku yksityiskohtaisesti selittää mistä on kyse.
November 7, 2019
Lyhyydestään huolimatta todella tymäkkä teos 1960-luvun suomalaisesta ennätysvalvojasta, jonka kerrontatyyliin kestää hetki tottua. Erikoinen sekoitus faktaa ja fiktiota, josta olin tunnistavinani mm. viittauksia useampaan ajan elokuvaan - näistä mieleenpainuvimpana upeasti kirjoitettu mutta kokonaisuuden huomioiden varsin hämmentävä lopun leprasairaalajakso.
October 3, 2022
Vähän liikaa makusteltiin ”ajankuvaan kuuluvalla” naisvihalla ja rasismilla. Muuten tyylikkäästi tehty kertomus kiinnostavasta tyypistä. Ei sorru yli-taustoittamiseen tai yli-vakuutteluun; näin elämänkerralliset fiktiiviset kertomukset pitäski kirjottaa!!!!
July 18, 2020
Yli-Juonikas on huippu! Pidän hänen kirjoistaan kovasti ja tämäkin oli mahtava! Hänen tyylinsä kirjoittaa on erikoinen ja osuu hyvin yksiin oman huumorini kanssa. Yli-Juonikas tekee arkisesta omituista ja luo huumoria välillä groteskeillakin mielikuvilla.
En odottanut, että tämä olisi tositapahtumiin perustuva kirja. Tarina on aika uskomaton, ja kirjan päähenkilö Toimi Silvo oli ilmeisesti todellisuudessakin varsinainen persoona. Oli myös hyvin hauskaa, että tämän kirjan myötä päädyin lukemaan artikkeleita hänen elämästään, ja ne toivat tähän lukukokemukseen uuden ulottuvuuden.
Loppu oli outo, ja piti vähän googlailla, että ymmärsin siitä mitään. Enkä tiedä ymmärsinkö silti. Mutta outous on kivaa, ja tuli heti halu tyrkyttää muillekin luettavaksi, että kuulisin jonkun toisenkin näkemyksen tapahtumista.
En odottanut, että tämä olisi tositapahtumiin perustuva kirja. Tarina on aika uskomaton, ja kirjan päähenkilö Toimi Silvo oli ilmeisesti todellisuudessakin varsinainen persoona. Oli myös hyvin hauskaa, että tämän kirjan myötä päädyin lukemaan artikkeleita hänen elämästään, ja ne toivat tähän lukukokemukseen uuden ulottuvuuden.
Loppu oli outo, ja piti vähän googlailla, että ymmärsin siitä mitään. Enkä tiedä ymmärsinkö silti. Mutta outous on kivaa, ja tuli heti halu tyrkyttää muillekin luettavaksi, että kuulisin jonkun toisenkin näkemyksen tapahtumista.
August 27, 2022
Mies tekee valvomisen maailmanennätystä Suomen esoteerisimmassa kaupungissa Haminassa (se ympyränmuotoinen asemakaava..) ja homma Menee Oudoksi. Sydän läikähtää kun Yli-Juonikas kirjoittaa jo ensimmäiseen romaaniinsa heppakoululaisia.
May 17, 2022
Pieni, surrealistinen ja sympaattinen romaani haminalaisesta satamatyöläisestä, joka tekee valvomisen maailmanennätystä.
January 15, 2018
Kirjan juoni on nopeasti selitetty: mies yrittää valvomisen ennätystä, sitten kävellään ympäri Haminaa. Yllättävä loppu. Hyvin kirjoitettu kumminkin.
April 14, 2011
Uneton Haminassa
Jaakko Yli-Juonikkaan Valvoja-romaani sijoittuu 1940-luvun loppuun, ja sen päähenkilönä on sataman yövartija Toimi Siivo.
Romaani alkaa näin: ”Aika seisoo varpaillaan lumisella lastauslaiturilla.” Onneksi tarinaan pultattuja kielikuvia ei ole sentään riesaksi asti, ja päästään seuraamaan ”ennätysmiehen” fiilistelyjä – toisin ei pään sisästä vaan kolmannessa persoonassa.
Paikkakunnalla jonkinlaista fakiiri-imagoa ylläpitävä satamajätkä on pikkukuuluisuus ja aikoo ihan ennätysten kirjaan valvomalla pisimpään kuin kukaan muu – absurdi jo ennätyksenä. Paikallisaviisin toimittaja Salli Kuullos tekee lehteen jotain jutuntynkää, ja samantapaista ovat nimistöltään muutkin henkilöt: Arvo Kurki ja Usko Kantele. Tulee väkisinkin mieleen Ilmari Kiannon kalmit ja kukkelmanit.
Joka tapauksessa päähenkilö ei ole toimettomana vaan talsii sataman ja kaupungin väliä ja siinä sivussa etsii ”omaa totuuttaan” pitääkseen itsensä hereillä ja "piinatakseen" kavereitaan kokeilullaan.
Valvominen jatkuu viikosta toiseen, ja siihen tuo syvyyttä ihastumien konttoristi Heliseen, jonka puolesta Toimi alkaa valvoa. Ja saapuupa paikalle vielä oikein BBC tekemään juttua, iltapäivälehdistä puhumattakaan.
Aika ajoin kerronta iskeytyy unettoman duunarin surrealistisiin kuvitelmiin hämärän rajamailla ja pylkkäsmäiseen filofeeraukseen: ”Tuona kuulaana kesäyönä tein tärkeän havainnon. Opin, että valveen ja unen rajaa vartioi selittämätön kauhu. Päästäkseen sen ohi tajunnan on sammuttava.” Kerrontakin vaihtuu pikaisesti minämuotoon, mutta palautuu taas entiseen uomaansa unettoman Toimin lauleskellessa vessapöntöllä iskelmiä. Häntä valvotaan, eli valvoja on muiden valvomana, jotta tulee valvotuksi älyttömässä tempauksessaan vailla virallista valvojaa – sen hoitavat satamakaverit, toiset valvojat eli vartijat.
Jaakko Yli-Juonikkaan Valvoja-romaani sijoittuu 1940-luvun loppuun, ja sen päähenkilönä on sataman yövartija Toimi Siivo.
Romaani alkaa näin: ”Aika seisoo varpaillaan lumisella lastauslaiturilla.” Onneksi tarinaan pultattuja kielikuvia ei ole sentään riesaksi asti, ja päästään seuraamaan ”ennätysmiehen” fiilistelyjä – toisin ei pään sisästä vaan kolmannessa persoonassa.
Paikkakunnalla jonkinlaista fakiiri-imagoa ylläpitävä satamajätkä on pikkukuuluisuus ja aikoo ihan ennätysten kirjaan valvomalla pisimpään kuin kukaan muu – absurdi jo ennätyksenä. Paikallisaviisin toimittaja Salli Kuullos tekee lehteen jotain jutuntynkää, ja samantapaista ovat nimistöltään muutkin henkilöt: Arvo Kurki ja Usko Kantele. Tulee väkisinkin mieleen Ilmari Kiannon kalmit ja kukkelmanit.
Joka tapauksessa päähenkilö ei ole toimettomana vaan talsii sataman ja kaupungin väliä ja siinä sivussa etsii ”omaa totuuttaan” pitääkseen itsensä hereillä ja "piinatakseen" kavereitaan kokeilullaan.
Valvominen jatkuu viikosta toiseen, ja siihen tuo syvyyttä ihastumien konttoristi Heliseen, jonka puolesta Toimi alkaa valvoa. Ja saapuupa paikalle vielä oikein BBC tekemään juttua, iltapäivälehdistä puhumattakaan.
Aika ajoin kerronta iskeytyy unettoman duunarin surrealistisiin kuvitelmiin hämärän rajamailla ja pylkkäsmäiseen filofeeraukseen: ”Tuona kuulaana kesäyönä tein tärkeän havainnon. Opin, että valveen ja unen rajaa vartioi selittämätön kauhu. Päästäkseen sen ohi tajunnan on sammuttava.” Kerrontakin vaihtuu pikaisesti minämuotoon, mutta palautuu taas entiseen uomaansa unettoman Toimin lauleskellessa vessapöntöllä iskelmiä. Häntä valvotaan, eli valvoja on muiden valvomana, jotta tulee valvotuksi älyttömässä tempauksessaan vailla virallista valvojaa – sen hoitavat satamakaverit, toiset valvojat eli vartijat.
November 14, 2014
Nappasin tämän kirjaston hyllyltä ihan etukannen perusteella, vaivautumatta vilkaisemaan takakantta. Kuvan perusteella ajattelin, että nyt ollaan jonkin panoptikonia muistuttavan yhteiskuntakuvan äärillä. Olisinko voinut enempää vinoon mennä, sillä kirja kertoo sananmukaisesti henkilöstä, joka ei nuku eli valvoo.
Ei siis todellakaan vastannut odotuksia. Vaan olipas kuitenkin viihdyttävä! (Ja kyllähän tämä teos todellakin leikitteli sanan "valvoja" monituisilla merkityksillä. Myös tuolla "isoveli vahtii" -tyyppisellä ajatuksella, eräässä hahmojen välisessä keskustelussa.) Kieli kirjassa oli melko haastavaa, en siis suosittelisi ihmiselle, joka lukee mieluiten kirjoja, joissa voi vain laittaa aivot narikkaan eikä edes haittaa jos vähän keskittyminen herpaantuu sivuksi tai pariksi. Aluksi itseäni suorastaan ärsytti miten jokaisesta yksinkertaisesta asiasta oli väännetty kielikuva, sillä jouduin lukemaan välillä lauseita kahteenkin kertaan jotta kykenin sisäistämään niiden sanoman. Lopulta kuitenkin vain nautin kielen rikkaudesta, löydettyäni teoksen hankalalle tyylille (lyhyet lauseet, erikoiset kielikuvat, helppo lukea monta lausetta nopeasti ja tajuta sitten ettei ymmärtänyt hevonpyllyä) sopivan rauhallisen lukunopeuden.
Myönnettäköön viimeisen luvun aivan viimeisiä sanoja lukuunottamatta osoittautuneen lähinnä yhtä vaikuttavaksi kuin mahaplätsi uima-altaaseen hypätessä. Ehkä en ole tarpeeksi viisas, mutta se ei oikein auennut minulle, ja tuntui hirvittävän irralliselta.
Joka tapauksessa varsin mainio lukuelämys. Hienoa kieltä, jännittäviä tiedon ja fiktion sekasikermiä.
Ei siis todellakaan vastannut odotuksia. Vaan olipas kuitenkin viihdyttävä! (Ja kyllähän tämä teos todellakin leikitteli sanan "valvoja" monituisilla merkityksillä. Myös tuolla "isoveli vahtii" -tyyppisellä ajatuksella, eräässä hahmojen välisessä keskustelussa.) Kieli kirjassa oli melko haastavaa, en siis suosittelisi ihmiselle, joka lukee mieluiten kirjoja, joissa voi vain laittaa aivot narikkaan eikä edes haittaa jos vähän keskittyminen herpaantuu sivuksi tai pariksi. Aluksi itseäni suorastaan ärsytti miten jokaisesta yksinkertaisesta asiasta oli väännetty kielikuva, sillä jouduin lukemaan välillä lauseita kahteenkin kertaan jotta kykenin sisäistämään niiden sanoman. Lopulta kuitenkin vain nautin kielen rikkaudesta, löydettyäni teoksen hankalalle tyylille (lyhyet lauseet, erikoiset kielikuvat, helppo lukea monta lausetta nopeasti ja tajuta sitten ettei ymmärtänyt hevonpyllyä) sopivan rauhallisen lukunopeuden.
Myönnettäköön viimeisen luvun aivan viimeisiä sanoja lukuunottamatta osoittautuneen lähinnä yhtä vaikuttavaksi kuin mahaplätsi uima-altaaseen hypätessä. Ehkä en ole tarpeeksi viisas, mutta se ei oikein auennut minulle, ja tuntui hirvittävän irralliselta.
Joka tapauksessa varsin mainio lukuelämys. Hienoa kieltä, jännittäviä tiedon ja fiktion sekasikermiä.
April 3, 2014
Vaikea, mutta ehdottomasti kiinnostava kirja. Päähenkilönä on eriskummallinen Toimi Silvo, joka yrittää valvomisen maailmanennätystä. Unetonta aikaansa hän kuluttaa kävelemällä pitkin poikin talvista Haminaa. Silvon valvomistyötä valvovat sataman työläiset, yövalvojat. Kahden viikon aikana päähenkilömme kohtaa myös naisen, Helise Leivon, ja rakastuu.
Loppua kohden varsinainen tarina käy yhä sekavammaksi, kerronta muuttuu sirpaleiseksi ja sekavaksi, miljööt ja henkilöt käyvät epäselviksi. Juonellisesti tämän voi tulkita mielen järkkymisen kuvaukseksi tai kuvaukseksi siitä, mitä mielelle, tajunnalle ja aivoille tapahtuu, kun ihminen valvoo kaksi viikkoa. Myös kirjan sisäinen aika käy hämäräksi: Tarinan alkaessa luvut on vielä nimetty päivämäärillä, loppuluvuissa päiväyksiä ei enää ole. Eikä juuri mitään muutakaan selkeää, johon lukija voisi tarttua.
Yli-Juonikkaan tyyli on aivan oma taito- ja taiteenlajinsa. Välillä jäin miettimään, hajoaako kirja jo liian moneen suuntaan, mutta toisaalta on myös virkistävää lukea kirjaa, jota ei voi aivan heti tyhjentävästi tulkita -tai ylitulkita. Eniten jään ihailemaan Yli-Juonikkaan poeettisia, harkittuja lauseita ja rohkeutta kokeilla proosan rajoja. Tässä meillä on sana- ja tekstitaituri, ehdottomasti!
Loppua kohden varsinainen tarina käy yhä sekavammaksi, kerronta muuttuu sirpaleiseksi ja sekavaksi, miljööt ja henkilöt käyvät epäselviksi. Juonellisesti tämän voi tulkita mielen järkkymisen kuvaukseksi tai kuvaukseksi siitä, mitä mielelle, tajunnalle ja aivoille tapahtuu, kun ihminen valvoo kaksi viikkoa. Myös kirjan sisäinen aika käy hämäräksi: Tarinan alkaessa luvut on vielä nimetty päivämäärillä, loppuluvuissa päiväyksiä ei enää ole. Eikä juuri mitään muutakaan selkeää, johon lukija voisi tarttua.
Yli-Juonikkaan tyyli on aivan oma taito- ja taiteenlajinsa. Välillä jäin miettimään, hajoaako kirja jo liian moneen suuntaan, mutta toisaalta on myös virkistävää lukea kirjaa, jota ei voi aivan heti tyhjentävästi tulkita -tai ylitulkita. Eniten jään ihailemaan Yli-Juonikkaan poeettisia, harkittuja lauseita ja rohkeutta kokeilla proosan rajoja. Tässä meillä on sana- ja tekstitaituri, ehdottomasti!
September 2, 2014
Mahtava kirja valvomisen maailmanennätykseen pyrkivästä satamatyömies Toimi Silvosta. Kirjassa lähinnä kävellään pientä lenkkiä talvisessa Haminassa, mutta siinä valvoessaan Toimi ehtii pohtimaan yhtä ja toista. Tyylilajia voisi luonnehtia lakoniseksi surrealismiksi. Tyyliä kuvaa parhaiten sitaatti, joten ohessa Toimin "Arkkityyppijenkka":
Lapinnoita, intiaani, jenkan tahtiin tanssi,
tavoittelee alkukuvaa, kärpässienitranssii
Tuntevat myös luonnonkansat takapajuiset
mielen rakenteet nuo alitajuiset
Varjo, veri, aurinko ja jadeametisti,
jumalsynnyttäjä, kiitosuhri, ruusuristi
Arkkityyppijenkkaa
pukinsorkka klenkkaa
tietoisuuden viemäreissä steppailee.
Lapinnoita, intiaani, jenkan tahtiin tanssi,
tavoittelee alkukuvaa, kärpässienitranssii
Tuntevat myös luonnonkansat takapajuiset
mielen rakenteet nuo alitajuiset
Varjo, veri, aurinko ja jadeametisti,
jumalsynnyttäjä, kiitosuhri, ruusuristi
Arkkityyppijenkkaa
pukinsorkka klenkkaa
tietoisuuden viemäreissä steppailee.
February 23, 2014
Yli-Juonikkaasta taisi tulla mulle tämän vuoden kirjailijasuosikki, sillä tämä toinen kirja häneltä tälle vuodelle ja kolmas menossa. Odotan aikaa että uskallan tarttua Neuromaaniin.
Yli-Juonikkaan kerronnassa on jotain niin yllättävää ja erilaista verrattuna siihen, mitä yleensä luen, että kirja vie täysin mukanaan ja vaikka en kaikkea ymmärtäisi niin silti lukeminen on täysin uusi kokemus. Jotain tällaista "uutta ja ihmeellistä" kaipaa suurlukijakin.
Yli-Juonikkaan kerronnassa on jotain niin yllättävää ja erilaista verrattuna siihen, mitä yleensä luen, että kirja vie täysin mukanaan ja vaikka en kaikkea ymmärtäisi niin silti lukeminen on täysin uusi kokemus. Jotain tällaista "uutta ja ihmeellistä" kaipaa suurlukijakin.
Displaying 1 - 12 of 12 reviews