Yksinäisyys ja uhma: esseitä kirjallisuudesta

by Erno Paasilinna

Yksinäisyys ja uhma sisältää esseitä kirjallisuudesta, yksitoista kirjoitusta siitä, miten kirjailija kohtaa maailman. Ja miten maailma kirjailijan.

'Lyhyt oppikirja' käsittelee yleisiä totuuksia, hahmottelee niitä rajoja ja aitauksia, joissa kirjailijan on toimittava; myös niitä, jotka hän itselleen muodostaa. Paasilinna pohtii totuudellisen kirjoittamisen vaikeutta ja mahdollisuutta; kustantajan asemaa, kirjallisuuden opettamista. Hän näkee kirjailijan neljä erilaista suhtautumista valtaan: haastajan, yhteistoimintamiehen, vaikenijan ja veijarin.

Teoksen toinen osa 'Yksinäisyys' sisältää esseet Eino Leinosta, Vasili Šukšinista, Pentti Linkolasta ja Pentti Haanpäästä. Yhteistä näille neljälle erilaiselle kirjailijalle on tinkimättömyys itseään ja sanottavaansa kohtaan, pyrkimys kuvata maailma niin hyvin kuin ikinä ja pysyä rehellisenä näkemälleen. Usein yksinäisyyden hinnalla.

Genres: Essays, Nonfiction, Finnish Literature

127 pages, Hardcover

First published January 1, 1984

About the author

Erno Paasilinna syntyi 14.3.1935 Petsamossa ja kävi Rovaniemen kansankorkeakoulun 1958−59. Hän työskenteli lehtimiehenä ja päätoimittajana eri lehdissä, kirjallisena johtajana kustantamossa ja vapaana kirjailijana ja lehtimiehenä. Paasilinna kuoli lyhyen sairauden jälkeen 30.9.2000 Tampereella.

Erno Paasilinna oli tuottelias lehtimies ja poleemikko. Hän oli pureva satiirikko ja puhdasverinen anarkisti ja oman määritelmänsä mukaan »epäkirjailija»; kirjoittaja ja keskustelija, joka on aina paikalla, kun julkinen polemiikki syttyy; kirjailija, joka pyrkii välittömään ja nopeaan vaikuttamiseen. Paasilinna liikkui suvereenisti esseen, pakinan ja novellin välimailla ja suuntasi hirtehishuumorin ja parodian keinoin pistoja milloin byrokratiaan tai militarismiin, milloin instituutioissa ilmenevään kangistumiseen ja omahyväiseen kansallisajatteluun. Hänellä oli erityinen kyky muistuttaa kiusallisista tai epämiellyttävistä tosiasioista ja repäistä kaunistelevat kulissit kansakunnan fasadipuolelta.

Paasilinna kirjoitti myös aforismeja, Pohjois-Suomen historiaa käsitteleviä teoksia sekä toimitti useita keskustelukirjoja sekä klassisen Lapin kirjallisuuden antologioita.

Paasilinna sai Suomen valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1971 ja 1978, valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1984, Eino Leino -palkinnon 1984, ensimmäisen Finlandia-palkinnon 1985 ja Tampereen kaupungin palkinnon luovasta kirjallisesta työstä 1993.

Reviews

[Miia · Rating 4 out of 5]

4,5

Loistavaa sohimista ja piikkiä joka suuntaan! Tässä kirjassa oli paljon asiaa, joka pätee myös nykyaikaan.

Tämä oli myös oiva katsaus suomalaiseen kirjallisuuden historiaan - kirjallisuustiedettä opiskelemattomalle tässä oli paljon uutta ja kiinnostavaa.

Tämä stimuloi sekä yhteiskuntatieteilijän aivojani että ammatillista kiinnostustani kustannusalan työntekijänä.

[Janina · Rating 3 out of 5]

Kaikkien aikojen ensimmäinen Finlandia-voittaja on 11 esseen kokoelma kirjallisuudesta, kirjailijoista, lukemisesta, kustantajista, toisinajattelijoista ja yksinäisyydestä. Kirja sai minut pohtimaan jälleen kerran kirjallisuutta ja kirjailijan roolia yhteiskunnassa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen tekele. Erityisesti essee kriittisen lukemisen ja lukutaidon merkitystä ja kielen valtaa ja voimaa käsittelevä essee "Alaston totuus" on uskomattoman ajankohtainen 35 vuotta kirjan julkaisemisen jälkeenkin.

Goodreadsin arvosteluissa ehdotettiin tämän kirjan pakollista luetuttamista lukiolaisille. Ei ihan huono idea, vaikka ei ehkä teini-ikäisten suosikkigenreä edustakaan.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Miksei tämä kuulu lukion pakollisiin? Tai miten olen voinut käydä taide- ja viestintäammattikorkekoulun lukematta tätä ensimmäistä Finlandia-voittajaa? Ajan hammas näkyy puremana, mutta persoonallisena yksityiskohtana pikemmin kuin haittana. Kirjailijan työ, taiteilijan tarve, taiteen ja yhteiskunnan suhde, vallitsevien olosuhteiden vaikutus - hienoja, klassikkokirjoituksia ja edelleen toimivia puheenavauksia.

[Tapani Aulu · Rating 2 out of 5]

Mietin, että mistähän tämä on mun lukulistalle johkaantunut, mutta sitten välähti, että tämähän taisi olla Finlandiavoittaja. Eikä ihan mikä tahansa tusinavoittaja vaan ensimmäinen laatuaan. Ja kyllähän se näkyy - eikä hyvässä. On tunkkaisen tuntuista ja vanhentunutta monessa suhteessa. Esimerkiksi kirjailijoista ja kirjailijuudesta kun puhutaan, niin käytännössä naisia ei ole ollut olemassa ilmeisesti.

[Sara · Rating 2 out of 5]

Finlandia prize winner 1984 and book 10/42 of our Finlandia challenge. Maarit and I just did an unhinged reading of this to our book club followers. I wouldn’t have survived this book otherwise.

While there were maybe some interesting ideas about the publishing industry (of Finland, in the 80s), and of the life and loneliness that comes with being an author, it was also obnoxious and full of name dropping. Two stars.

[Leo · Rating 4 out of 5]

erinomainen!! avasi napakasti ja tyylillä viime vuosisadan (kotimaista) kulttuuri- ja yhteiskuntahistoriaa sekä sisälsi oivallista punnintaa kirjallisten suurmiesten luonteista ja merkityksistä

[Markus Pietilä · Rating 3 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:

Koska edellä lukemaani teosta ei löydy Goodreadsista, merkitsen senkin tähän.

Keijo Siekkinen: Äidin hauta
(1984: 7/8)
1985: 6/10
1984-2022: 13/262

3,5/5. Hieman "jälkeenjääneeltä" vaikuttavan kertojahahmon yksinpuhelua ja muistelua hiljattain kuolleelle äidilleen. Poukkoillaan sujuvasti asiasta toiseen. Välillä tajunnanvirta pitää otteessaan ja välillä taas huomaa eksyneensä miettimään jotakin ihan muuta.

Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma
1984: 8/8
(1985: 6/10)
1984-2022: 14/262

3,5/5. Esseekokoelman aloitus on suorastaan heikko. Eteenkin Alaston totuus antaa vaikutelman, ettei arvon Finlandia-voittajalla ole minkäänlaista tajua logiikasta. Näennäisälyllistä merkityksettömien lauseiden yhteenpötköttämistä. Aivan alusta löytyy myös tällainen älyttömyys: "Hyvä kirjallisuus on aina ihmisen puolella, se on eettisesti korkeatasoista. Se sisältyy välttämättömänä aineosana hyvään kirjallisuuteen. Eettisesti arveluttava kirjallisuus ei säily, se on ihmistä vastaan, laadullisesti puolinaista. Maailmankirjallisuus ei tunne sellaisia teoksia." (s. 10) Loppua kohti teos kuitenkin terävöityy. Eteenkin viimeiset esseet Penteistä Linkola ja Haanpää ovat hienoja ja ajattomia.

Mutta sitten se tärkein kysymys: Ansaitsiko Yksinäisyys ja uhma Finlandia-voittonsa? Ei missään nimessä! Ja tätä uskallan pitää jopa faktana – en pelkkänä mielipiteenä. En tiedä, mitä valitsijoiden (Mirja Bolgár, Sven Hirn, Matti Kuusi, Irmeli Niemi, Esa Saarinen, Jouko Tyyri, Johan Wrede) päässä on oikein liikkunut. Onko palkinto annettu lopulta muilla perusteilla kuin valittavina olleiden teosten kirjallisilla ansiolla?

Joni Skiftesvik olisi mielestäni ollut oikeampi voittaja. Pystyyn haudattu on vähintään päätä pidempi muita ehdokkaita. (En valittaisi, vaikka Teuvo Saavalainenkin olisi palkittu. Mutta melkeinpä kaikkien muiden kohdalla valittaisin kyllä.)

5- Joni Skiftesvik: Pystyyn haudattu 1984
4+ Teuvo Saavalainen: Ja poika vaikenee 1984
4- Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja heimolaiset 1984
3,5 Veikko Huovinen: Puukansan tarina 1984
3,5 Bo Carpelan: Marginalia till grekisk och romersk diktning (Marginalia) 1984
3,5 Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma 1984V
3,5 Paavo Haavikko: Pimeys 1984
3+ Veronica Pimenoff: Loistava Helena 1984

[Readerwhy]

Ajatella, joskus oli sellainenkin aika, että esseillä ja runoilla saattoi voittaa kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Tämän vuoksi pääsi käymään niin, että ensimmäisen Finlandia-palkinnon vuonna 1985 sai Erno Paasilinna esseeteoksestaan Yksinäisyys ja uhma.

Vahingon tapahduttua arvovaltaiset henkilöt tulivat järkiinsä ja sulkivat esseet lajina pois Finlandia-mittelöistä. Samoin kävi runoille, mutta onneksi vasta sen jälkeen, kun Sirkka Turkka oli saanut Finlandian teoksestaan Tule takaisin, pikku Sheba.

Ulossulkemisen mekanismit eivät kuitenkaan ole toimineet täysin vedenpitävästi, josta esimerkkinä on, että vuoden 2022 Tieto-Finlandian voitti Ville-Juhani Sutinen teoksellaan Vaivan arvoista - esseitä poikkeuskirjallisuudesta. Vahinkoja siis tapahtuu. Erittäin onneksi.

Paasilinna käsittelee kirjailijan ja maailman välistä suhdetta käyttäen pohdintojensa kiinnityspoijuina erityisesti Eino Leinoa, Pentti Linkolaa ja Pentti Haanpäätä. Liikutaan vahvasti miesvaltaisessa seurassa, jota voi pitää siinä mielessä ymmärrettävänä, että essee on Suomessakin ollut pitkään varsin miesvaltainen laji.

Yksinäisyys ja uhma lienee suurelle yleisölle tunnetuin Paasilinnan tulevia kirjailijoita ohjeistavasta lauseesta ”On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija.” Paasilinna ei kirjoittajakouluja arvosta, mutta asia ei silti ole aivan yksinkertainen. Näin varsinkin, jos alkaa pohtia, mitä hän ”sellaisella elämällä” tarkoittaa.

On riemastuttavaa lukea Paasilinnaa, koska hän on niin vahvasti mieltä. Yksinäisyyttä ja uhmaa ei voikaan ”vain” lukea, vaan se vaatii keskustelemaan kanssaan. Sen seurassa on hyvä tutkia, miksi on jostain asiasta jotakin mieltä ja mihin tämä mielipide perustuu ja löytyykö sille katetta.

[Emma · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja tarttui lapaan, koska leikittelen ajatuksella Finlandia-voittajien lukemisesta, ja urakka piti tietysti aloittaa järjestyksessään ihka ensimmäisestä.

Mielestäni "Yksinäisyys ja uhma" on kestänyt aikaa yllättävän hyvin. Paasilinna ei ehkä käytä teoksessaan modernia termiä "medialukutaito", mutta sen puutteesta hän on selvästi ollut huolissaan jo 40+ vuotta sitten. Myös muilta osin vähintäänkin pienellä ajatustyöllä Paasilinnan kuvaukset ja havainnot ainakin omassa mielessäni saavat tarttumapintaa myös nykyajasta.

Paasilinna kirjoittaa hyvin ja sujuvasti. Teoksen ensimmäinen osa oli lukukokemuksena siitä erikoinen, että Paasilinna pohtii ja analysoi ns. todellista yhteiskuntaa kirjallisuuden kautta, mutta hänen tapansa kertoa ja kuvata asioita ja ilmiöitä tuo itselleni voimakkaasti mieleen Orwellin teoksen "Vuonna 1984".

Lukukokemus oli miellyttävä myös siksi, että teksti ei tuntunut raskaalta, vaikka aihe ei ollut kevyt. Teoksen toisesta osasta päällimmäiseksi mieleen jäi kuvaus kalastusretkeltä Pentti Linkolan kanssa. Sen kuvaus oli soljuva ja kaunokirjallinen, vaikka teemat olivatkin kalareissua syvemmät. Teosta lukiessani ajattelin, että lukisin Paasilinnalta mielelläni jonkin rehellisen romaanin - pitää siis seuraavaksi paneutua tarkemmin hänen teosluettelonsa sisältöön.

Kaiken kaikkiaan "Yksinäisyys ja uhma" on joukko napakoita esseitä, joiden lyhyeen sivumäärään kätkeytyy runsaasti kerroksellisuutta ja mielenruokaa lukijalle, joka sellaista kaipaa. En yhtään ihmettelekään, miksi useampi kommentoija on ollut sitä mieltä, että "Yksinäisyys ja uhma" pitäisi sisällyttää lukiossa luettaviin kirjoihin.

[Anu Valli · Rating 4 out of 5]

Erno Paasilinnan teos Yksinäisyys ja uhma voitti vuonna 1984 Finlandia-palkinnon. Luin tämän kirjan hyvän aikaa sitten lukupiiriin. Teos valaisee aikakautta ja eräiden henkilöiden mielenmaisemia. Vähensin yhden tähden lievän hegemonisen maskuliinisuuden saattelemana. Kirjailijalla on aina mahdollisuus tehdä valintoja ja valinnoilla ohjataan valtaa, muuten teos oli varsin kuvaava.

[Minäpäminä · Rating 3 out of 5]

Täsmällistä lausetta kirjallisuudesta ja kirjailijoista. Ylimielistä mutta merkittävää, epäilemättä.

[Hilma · Rating 3 out of 5]

Melkein 40 vuotta vanhaksi kirjaksi osaltaan yllättävän ajankohtainen teos. Osa esseistä vähän työläämpää luettavaa, mutta osa varsin oivaltavia ja nykypäivään hyvin soveltuvia. Mielenkiintoinen teos

[Niklas Kervinen · Rating 4 out of 5]

Alaston totuus -essee oli pirun hyvä ja ajankohtanen.

[Mona Kokkonen · Rating 2 out of 5]

Ensimmäinen Finlandia-palkittu kirja, vuodelta 1984. Pidin ensimmäisestä osasta, toinen osa sekava. Tämän kun lukee, huomaa miten hienosti suomalainen kirjallisuus on kehittynyt!