"Papin rouva" – Juhani Aho. Julkaisija - Good Press. Good Press on moneen tyylilajiin keskittynyt laajamittainen julkaisija. Pyrimme julkaisemaan klassikoita ja kaunokirjallisuutta sekä vielä löytämättömiä timantteja. Tuotamme kirjat jotka palavat halusta tulla luetuksi. Good Press painokset ovat tarkasti editoitu ja formatoitu vastaamaan nykyajan lukijan tarpeita ottaen huomioon kaikki e-lukijat ja laitteet. Tavoitteemme on luoda lukijaystävällisiä e-kirjoja, saatavilla laadukkaassa digitaalisessa muodossa.
Niin kaunis, niin masentava. Tämän kesän klassikkosarja alkoi suomalaisella versiolla Anna Kareninasta, Nukkekodista ja Rouva Bovarysta. Juhani Aho sijoittaa tragediansa keskelle hehkeintä kesää pökerryttävän ihanaan maalaisidylliin. Tässä idyllissä elää jo lapsesta lannistettu ja onnettomaan avioliittoon painostettu Elli, vahva mutta taipuisa nuori nainen. Kuin Rouva Bovary, hän lukee paljon ja mielellään. Kuin Anna hän ei pysty rakastamaan kilttiä miestään (joka ei ole sieltä terävimmästä päästä). Kuin Nora, hän ahdistuu hengiltä ahtaassa elämässään. Kuin Runebergin Hanna hän rakastuu ohi kulkevaan ylioppilaaseen. Kuitenkin hänen elämänsä jatkuu toisin kuin kenelläkään näistä naisista:*spoiler* Elli ei päädy surkeaan itsemurhaan eikä toisaalta pääse irti ahdistavasta liitostaan. Kuten äitinsä häntä opetti, hän alistuu kohtaloonsa, kuolettaa itsensä tehdäkseen kunniallisen naisen tavoin. Hänen ailahtelevasta rakastetustaan ei ole auttajaksi.
Loppu on toisaalta hyvin epätyydyttävä ja toisaalta hyvin todellinen. Kuinka moni onkaan jäänyt ahdistavaan liittoonsa, kun kerran tuli luvatuksi eikä parempaakaan rakastettua ole. Kuinka moni tekeekään velvollisuutensa vaikka omalla kustannuksellaan, koska kunnon naisen ja ihmisen täytyy. Kaikki eivät toimi kaunokirjallisuuden tai edes ystäviensä esimerkin mukaan.
Luontokuvaus Papin Rouvassa on todella häikäisevää, joten se todellakin sopii kesälukemiseksi. Sen sijaan kirjan tunnelma on raskas, jopa silloin kun päähenkilöiden tunnelmat ovat katossa. Luonnon ja onnettoman rakkauden lisäksi tässä ei ollut juuri muita teemoja, mikä teki lukemisesta välillä hiukan yksitoikkoista. Ellin ajatukset ovat koko ajan kiinni rakkaudessaan ja onnettomuudessaan, eikä Olavin ailahtelevaisuus ja suuret puheet juuri vieneet ajatuksia muualle. Kaikessa masentuneisuudessaan Elli oli kuitenkin niin viehättävä ja ihailtava hahmo, että mielellään tämän luki. Myös ajankuva oli todella mielenkiintoinen.
Papin rouva ilmestyi vuonna 1893. Vuonna 1943 julkaistiin 50-vuotisjuhlapainos, jonka isotätini sai 15-vuotislahjaksi. Nyt 75 vuotta myöhemmin kirja siirtyi isotädin jäämistöstä 42-vuotiaalle minulle. Tarina on ajaton ja kerronta parhaimmillaan pakahduttavan kaunista, onnen hetket ohikiitäviä. Tykkään Ahosta kirja kirjalta enemmän!
Hämmentävän miellyttävä romaani, joka maalaa kaunista kuvaa aidosta rakkaudesta, mutta tietyllä tavalla kaikki kuitenkin jää latteaksi. Kotimaisen kirjallisuuden klassikkokurssin lukemistossa mukava tapaus.
It was a simplified version of a book written by Juhani Alho, one of the classics of Finnish literature. It tells the story of Elli, a pastor's wife, and Olavi, her young love, over the a summer holiday in 3-4 weeks. The general information about Finnish literature at the end of book was very useful for me. I learned that this book also adapted into movies and an opera :)
aivan tuskallista luettavaa, siis onnistuneen pessimistinen? Tosi viihyttävä!! Naisen rooli.. laajat näköalat, haaveet korkeuksiin, toteutumattomat unelmat, jatkuvat toivonkipinät ja pettymykset.....
ei ehkä yhtä harras ja herkkä ku Papin tytär
Niiiin kaunista suomalaista maisemaa taas... Varsinki uinti- ja soutukohtaukset Huhhuh
s. 39 ”Olavi seisoi vielä ovella ja paahteli solakoita, sopusointuisia jäseniään auringon paisteessa. Sitten nakkautui hän yht’äkkiä notkealla heitolla veteen ja ui kauan aikaa umpisokkelossa, ruumis paistaen veden läpi. Rauhallisesti kuin vesilintu pudisti hän sitten veden tukastaan, ja teki sanaakaan sanomatta liukkaasti ja keveästi pitkän kierroksen selemmälle.”
hirveesti yhteistä Rouva Bovaryn kaa ja nää on kumpiki ollu tosi meheviä luettavia
koulua varten, 1880 — 1890 -lukujen realismi & naturalismi
While reading this I was amazed how well Aho wrote about his female heroine. This story really had me. The heroine has just accepted her fate being a priests wife, living in an isolate little town, dreaming. Then enters her and her husbands male friend from childhood and nothing will never be the same again...
Beautiful story about impossible love somewhere finnish countryside in 1890s. Two things raise above all: first is the way how writer describes heroines thoughts and feelings, second is how he describes nature.
Jouduin Juhani Ahon pauloihin. Kirjallisuuspiiriä varten nappasin nopeasti Rautatien ja ihastuin. Ja nyt piti jatkaa tällä, kun suositeltiin. Nyt kirjallisuuspiirin tapaamisen jälkeen keräsin jo lisää teoksia, joita haluan lukea Aholta. Tiedän siis, mitä luen kesälomalla. Vau.
4,5/5 Aho ei kyllä koskaan petä, tykkäsin tästäkin superpaljon! Aho kirjoittaa taitavasti ja sopivassa määrin vanhaan tyyliin, mutta silti helposti ymmärrettävästi. Elli jatkaa traagisena hahmona, ja koko kirjan ajan toivoo kaiken vielä kääntyvän hyvin.
This book is among the top 5 best books I have ever read. It might be the best one. For me every sentence was beautiful and meaningful. I wouldn't add anything, and I wouldn't take out a single word. Completely enjoyed the Finnish edition. And I know I will read this book again...and again.
Juhani Aho on jäänyt minulta enimmäkseen lukematta, vain Lastuja ja iki-ihana Rautatie on tuttuja. Papin rouva on taitavasti kirjoitettu romaani onnettomasta rakkaudesta. Kirjassa on kaksi päähenkilöä, vastahakoisesti maalaispapin kanssa avioitunut Elli ja helsinkiläinen hurmuri Olavi. Kolmantena päähenkilönä loistaa Suomen kesä kaikessa ihanuudessaan. Kirja kuvaa Ellin ja Olavin välille syntyvää rakkautta ja sen väistämätöntä loppua. Elli on puhtoinen ja rakkaudessaan luja, joskin avuton yhteiskunnan paineita ja vaatimuksia vastaan. Olavillakin on hyviä aikeita ja kauniita ajatuksia, mutta Elliin verrattuna hän on heikko ja ailahteleva. Vaikka Elli on nimiosassa, kerronnassa mielestäni keskiöön nousee Olavi, jonka mielenliikkeitä Aho kuvaa erittäin taitavasti. Ellin hahmo jää vähän ohueksi. Kirja keskittyy rakkaussuhteen vaiheiden kuvailuun niin perinpohjaisesti, että se minua rupesi välillä tylsistyttämään. Kuitenkin kirjasta välittyy väkevä naisen oikeuksien puolustus; kuinka kiitollisia saamme me nykynaiset olla niille vaikuttajille ja taistelijoille, myös Juhani Aholle, jotka nostivat esiin naisten oikeuden päättää itse omasta elämästään. Goodreadsin kirjaesittely hämmentää: Kirjasta ja kirjailijasta ei mainita mitään vaan esitellään julkaisija nimeltä Good Press. Papin rouvan on kuitenkin kustantanut WSOY.
Kirja oli mielenkiintoinen sinänsä, että se antoi kuvaa siitä, kuinka 1800-luvulla elänyt keski-ikäinen mies ajatteli nuoren naisen ajattelevan. Sen sijaan, vaikka kirja kuuluu realismin tyylisuuntaan, kovin realistinen se ei minusta ollut, sillä kyseenalaistan kirjoittajan mahdollisuuden osata kertoa nuoren naisen ajatusmaailmasta totuudenmukaisesti. Ajan kuvauksena kirja kuitenkin oli ihan mielenkiintoinen, eikä siinä varsinaisesti ollut mitään vikaa. Enemmän syvyyttä kirjaan olisi ehkä tullut, jos sitä ennen olisi lukenut Papin tyttären. Luin kirjan kuitenkin kirjallisuuden kurssia varten, joten minulla ei ollut aikaa aloittaa ensimmäisestä osasta. Ehkäpä luen sen vielä joskus tätä lukukokemustani täydentämään.
I can appreciate the writing and the story. I like how effortless and "mutkaton" Aho's writing style is.
However I did not like this as much as the first book. Papin tytär had more interesting plot than this. This had just way too much of the oh so tragic love story and the main characters's inner monologues for my taste. If the book had been longer I would probably have DNF it.
I don't know. The more I think about it, the more I get irritated by Elli's unrequired love mess. On the other hand what do I know but man I guess I just find it stressful to read about other people's messy relationship problems when there is nothing else to the plot.
Eka kirja klassikkokurssin lukulistalta minkä lukeminen/kuunteleminen ei ollut ihan hirveetä pakkopullaa. Jotenkin tosi leppoisaa ja mukavaa kieltä, maalattiin todella kaunista kuvaa idyllisestä, kesäisestä pappilasta. Mutta omaan makuun kirjoitus ja tarina jäi liian pintapuoliseksi, eikä juonta ollut laisinkaan. Hahmojen kommunikaation puute ja väärinkäsitykset raivostutti. Myös lukematon määrä han/hän päätteitä (enhän, ettehän, kyllähän) ärsytti ihan suunnattomasti. Loppu oli ehkä realistinen, mutta todella epätyydyttävä.
Tänään 30.8.2023 sain loppuun kirjan nimeltä Papin rouva. Papin rouva oli selkokielinen kirja. Papin rouva oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, koskettava, kaunis, mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Papin rouva minulle tuli sellainen tunne että kirjan päähenkilö on alakuloisempi kuin Syrjästäkatsojan tarinoita sarjan Ida. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli.😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜
Papin rouvassa löytyy yhtymäkohtia aiemmin lukemaani Rouva Bovaryyn, mutta siinä missä Flaubertin Emma oli ärsyttävä maallisen mammonan tavoittelija, Ahon Elli herätti sympatiani. Vanhahtavasta kielestään huolimatta Papin tytär ja sen jatko-osa Papin rouva ovat sujuvaa luettavaa, tai kuunneltavaa, nyt kun äänikirjakin on saatavilla.
Hyvää luonnonkuvausta, mutta itse kertomus ei sytyttänyt. Elli, hänen miehensä ja Olavi. Kolmiodraamaa, josta nyt ei oikein kehittynyt mitään. Kuvasi toki ajan yhteiskunnallisia oloja, mutta ei oikein päässyt vauhtiin missään vaiheessa.
Kirjotustyyli paljon parempi kun ekassa osassa. Loppu surullisen hyvä. Ehdottomasti parempi kuin eka osa. Rakastan kyllä Ellin hahmoa valtavasti. Olisi kuitenkin ollut kiva kuulla enemmän Sigridistä ja Ellin äidistä.
Kalpenee Papin tyttärelle. Alkupuoli on ahomaiseen tyyliin merkityksellistä ja kaunista tekstiä, johon on helppo samaistua. Valitettavasti loppupuoliskon tunteissa vellonta menee vähän yli ja rikkoo tunnelman.