Valkea voima – Huumeäidin tarina

by Karin Mäkelä

Rehellinen kertomus äidistä, joka rakastaa lapsiaan, mutta ei voi lopettaa huumeidenkäyttöä.

Karin Mäkelän omakohtainen kertomus huumeista ja äitiydestä alkaa raskausuutisesta ja päättyy 16 vuotta myöhemmin esikoisen itsemurhaan. Alussa nuorten vanhempien elämä sujuu normaalisti, mutta pikku hiljaa huumeriippuvuus ja rikokset palaavat ja sekoittavat lapsiperheen arjen. Sukulaisperhe tulee yllätysvisiitille, kun olohuoneessa sahataan haulikkoa lapsen leikkiessä lattialla. Kun esikoinen ja alle vuoden ikäinen pikkusisko otetaan huostaan, vanhemmat suistuvat huumekierteeseen. Kolmannen lapsen syntymä katkaisee käytön hetkeksi, mutta kun tämäkin otetaan huostaan, vuodet kuluvat piikki käsivarressa, vieroituksessa ja vankilassa. Vasta kun esikoispojan itsetuhoinen käytös herättää äidin huolen, oma huumeidenkäyttö jää taka-alalle.

Mitä tehdä, kun riippuvuus pakottaa äidin piikittämään? Miten pitää yhteyttä rakkaisiin lapsiin näyttämättä heille huonoa esimerkkiä? Kuinka voittaa lasten luottamus takaisin tyhjien lupausten jälkeen? Mäkelä kuvaa huumeriippuvuuttaan ja suhdetta lapsiinsa riipaisevan rehellisesti. Kaunistelematon kertomus kuvaa tämän päivän suomalaisen yhteiskunnan nurjaa puolta ja avaa lukijalle huumeita käyttävän äidin nurinkurisen ajatusmaailman. Kirja on tärkeää luettavaa myös huumeperheiden ja lastensuojelun parissa työskenteleville.

Genres: Nonfiction, Audiobook, Finnish Literature, Biography

165 pages, Paperback

First published January 1, 2011

Reviews

[Elina Mäkitalo · Rating 5 out of 5]

Koskettava tarina huumeäidistä ja hänen suhteestaan omiin huostaanotettuihin lapsiinsa. Pidin valtavasti ja välillä jopa tuli kyynel silmään. Kirjoitustyyli oli selkeää ja kulki hyvin eteenpäin. Se piti otteessaan koko kirjan ajan ja luinkin tämän yhteen menoon, sillä kirja ei pituudeltaan ollut kovin pitkä. Se oli kuitenkin hyvin kuvattu mitään kuitenkaan pois jättämättä. Loppuratkaisu tilanteeseen oli selvä jo takakansitekstinkin perusteella joten yllätyksiä siinä mielessä ei tullut. Arvostan aina sitä ettei aiheella niin sanotusti mässäillä vaan kerrotaan totuus mitään lisäämättä muttei jättämättä mitään poiskaan.

Kirjan laitan Helmet- haasteeseen kohtaan numero 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu. Olin tämän kirjan valinnut jo ennen lukemista tähän kohtaan luettuani takakansitekstin. Sen mukaan huumeidenkäyttö jää taka-alalle ja heti tietysti ajattelin että se jäisi kokonaan pois ja että se kerrottaisiin kirjassa mutta sitä ei koskaan tullut ilmi loppuiko huumeiden käyttö kokonaan vai ei. Laitan kuitenkin kirjan tähän kohtaan, muuttuihan se kirjan henkilön elämä kuitenkin vaikkakin eri tavalla kuin olin olettanut.

[Iira · Rating 4 out of 5]

Huumeet ja äitiys, huono yhdistelmä. Surullinen, välillä raivostuttava.

[Jeremias · Rating 4 out of 5]

Kirja narkkaamisesta ja syrjäytymisestä narkkarin/syrjäytyneen näkökulmasta. Ei ole mikään kirjallisuuden merkkiteos, vaan päiväkirjamaista suorasukaista arjen kuvausta tapahtumista. Koska kirjoittaja on narkomaani jonka ymmärtää lähtökohtaisesti olevan epäluotettava tietolähde tapahtumista, lukiessa epäilee asioita luonnostaan, ja on vaikea kokea sympatiaa henkilöitä kohtaan koska helposti miettii että ei taida olla koko totuus. Hyvin surullinen ja ahdistava kirja.

Neljä tähteä koska hyvin harvinainen lähestymistapa aiheeseen.

[Hanna · Rating 2 out of 5]

Aika ahdistavaa luettavaa. Ärsyynnyin myös - aika usein syy on aina muissa kuin kirjoittajassa itsessään.

[Spidermonkey · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen, mutta lohduton ja traaginen tositarina huumeäidin elämästä. Siitä, miten hän rakastaa lapsiaan ja koettaa siten antaa heille hyvän elämän. Mutta rakkauskaan ei aina riitä, kun valkea voima vetää puoleensa aina vain uudelleen.

Olo kirjan kuuntelemisen jälkeen on vähän tyhjä. Kirjan loppu oli jo aavisteltavissa, mutta oli se silti järkyttävä ja kamala lopetus kirjassa kuvatuille tapahtumille. Kovin ruusuista kuvaa esimerkiksi mielenterveys- ja päihdehoidosta kirja ei anna, toki vaikutusta voi olla sillä, että kirjan suurimmat tapahtumat sijoittuvat menneisyyteen. Valkea voima ei kaunistele tai silottele, vaan kertoo asiat rehellisen avoimesti sellaisina, kuin ne päähenkilön eli huumeäidin (Karin itse?) näkökulmasta tarkasteltuna tapahtuivat.

Huumeidenkäyttäjät eivät ole vain vieroitusoireiden takia sekavina ja aggressiivisina kaupungilla hortoilevaa yhteiskunnan pohjasakkaa. He ovat ihmisiä, joilla voi olla vaikka minkälaisia elämäntarinoita ja kokemuksia taustalla. Päihteidenkäyttöön liittyy usein stigma ja moni jopa halveksuu esimerkiksi huumeidenkäyttäjiä. Sinänsä se on jollain tavalla ymmärrettävää, mutta tuomitsen sijaan pitäisi panostaa ja kannustaa erilaisiin hoitokeinoihin.

[Tomi Metsäniemi · Rating 2 out of 5]

Karu kuvaus huumeiden voimasta ja niiden levittämästä pahasta. Toisaalta tulee mieleen, että kirjoittaja tuntuu jatkuvasti pistävän(sic!) kaikki ongelmansa huumeiden piikkiin ja tämä toimii hyvänä kuvauksena myös kuinka huumeet myös antavat hetkellisen pakokeinon ja syyn selittää omaa käytöstään.

Ehkä antaa myös valitettavan kuvan, kuinka huumeidenkäyttäjä voi manipuloida lapsensa ikuisesti seuraamaan itseään ja antamaan anteeksi. Osin myös kertoo valitettavan hyvin sitä, kuinka rajalliset resurssit lastensuojelulla ja muilla yhteiskunnan verkoilla on puuttua ja vaikuttaa.

[Elena Svahn · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen sosiaalisista ongelmista, niiden ylisukupolvisuudesta sekä yhteiskunnan kyvyttömyydestä katkaista ketjua liian monen kohdalla.

Pieni läpileikkaus myös lastensuojelun ja sosiaalitoimeen käytäntöjen muutoksiin ja kehitykseen 80-90 lukujen taitteessa sosiaalitoimen asiakkaan näkökulmasta. Yhtymäkohtaa viimeaikojen uutisointeihin väärinkäytöksistä koulukodeissa ja lastensuojelussa.

Viihdelukemisena ehkä hieman ahdistava, mutta sosiaalityöstä ja lastensuojelusta kiinnostuneelle mielenkiintoinen sisäpiirikuvaus.

[Saija Tarro · Rating 3 out of 5]

Kirja oli raastavan todellinen kuvaus elämästä riippuvuuden kahleissa.
Olisin toivonut että kirja olisi jatkanut elämää vielä pojan kuolemankin jälkeen. Itselle jäi sellainen olo että olisin halunnut kuulla miten äidin ja muiden lapsien elämä jatkui tästä eteenpäin.

[Virva Lehto · Rating 2 out of 5]

Omakohtainen kertomus huumeiden viemästä elämästä ja miten se vaikuttaa huumeita käyttävän lapsiin ja ihmissuhteisiin. Ikuinen lupaili paremmasta läheisille ja läheisten ainainen pettymys. Ongelmat varmasti syvemmällä kuin kirjassa kerrotaan.

[Juuso · Rating 1 out of 5]

Huumeet on huono juttu. Ei tätä mielellään lukenut.

[Heli Vuori · Rating 3 out of 5]

Jäätävä, surullinen tarina

[Tupu · Rating 3 out of 5]

Päiväkirjamainen kuvaus huumeisiin menetetystä elämästä

[Mervi Rauhala · Rating 3 out of 5]

Riippuvuus on kaamea sairaus. Ristiriitaisia tunteita herättävä tositarina.

[Tinssu · Rating 1 out of 5]

Luettu e-kirjana. Herätti lähinnä ärsytystä. Ei oo mitään sympatioita nistejä kohtaan.

[Henna · Rating 3 out of 5]

Häiritsevän yksioikoinen.

[Irene Piipponen · Rating 2 out of 5]

Mielenkiintoista lukea huumeiden käyttäjän näkökulmasta. Loppuun asti lukeminen vaikeaa, koska alkoi ärsyttämään niin paljon jatkuva muiden syyttely.

[Iris]

BookBeat

[keijukoisia · Rating 3 out of 5]

3.5⭐

[Jemina · Rating 3 out of 5]

Tämä kipeä ja liikuttava teos on samaan aikaan raa'an todellinen, mutta myös raivostuttavan turhauttava. Lukiessa tuli monta kertaa hetki jolloin koin sellaisen tunnekuohun että lukeminen piti lopettaa ja vetää hetki henkeä. Vaikka kirjoittajan taisteluun voi samaistua, jotkut päätökset ovat liian kyseenalaisia ja tuskastuttavia ymmrätää.
Kirjalijalta on ollut hyvin rohkeaa kirjoittaa näin haavoittuvainen teos jonka vuoksi arvostan sitä enemmän kuin pidän siitä. Kirjoitustyyli on helppolukuinen ja osittain koukuttavakin. Kuitenkin kannattaa varautua siihen että osalle asioista ei saada selitystä tai jotkut asiat jäävät puolitiehen. Onhan kirja kuitenkin isolta osin huumeaikojen jälkikäteen muistelua.
Kirja tuo hyvin myös esille aikansa silloisen lastensuojelun ongelmat asiakkaan näkökulmasta. Vaikka kirjailijaa voidaankin pitää ns. epäluotettavana kertojana, on osa lastensuojelun päätöksistä hyvinkin kyseenalaisia.

[Janina · Rating 1 out of 5]

Kaikenlaisia kohtaloita, ja toivoohan sitä ihmisille parempaa elämää. Lopussa pystyin samaistumaan tunteeseen, mihin en ollut koko kirjan aikana pystynyt. Kuitenkin kakkonen.