Runot

by Pentti Saarikoski

Genres: Poetry, Finnish Literature

588 pages, Paperback

First published January 1, 2004

About the author

Pentti Saarikoski was one of the most important poets in the literary scene of Finland during the 1960s and 1970s. His body of work comprises poetry, autobiographical novels and translations, among them such classics as Homer's Odyssey and James Joyce's Ulysses.

Reviews

[E.E. Leivo]

On elämys saada lukea Saarikosken julkaistut runokokoelmat vanhimmasta nuorimpaan yksissä kansissa. Tuotanto avautuu lukijalle kokoelmien yksilöllisten vivahteiden piirtyessä konkreettisesti silmien eteen. Teoksen parissa ei pidä kiirehtiä, vaan nauttia hienosta matkasta ja makustella säkeitä ja sanoja. (Minulla lukemiseen meni useampi kuukausi.)

[vs · Rating 4 out of 5]

Kiva tätä oli lukea. Suurimmaksi osaksi paljon helpommin lähestyttävää kuin saattaisi luulla.

[Juurakkotukka · Rating 1 out of 5]

Vi**u mikä horisija.

[Arvo Ollikainen · Rating 5 out of 5]

Suomalaisen runouden klassikoita. Saarikosken äänelle ja tyylille ei löydy voittajaa.

[Teemu Helle · Rating 4 out of 5]

Vaikka Saarikosken kokoelmat entuudestaan tuttuja ovatkin, oli kiintoisa ja hieno kokemus lukea ne kronologisessa järjestyksessä. Poetiikka, sen kehitys, erottui ihan eri tavalla.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Toteamisrunoutta, jossa keskeinen ääni on minällä. Minä totetaa. Minä ajattelee. Minä esittää mielipiteen. Minä kokee. Minä näkee. Minä toimii. Minä tekee. Minä sohaisee. Minä on ärtynyt.
Jumala, jumalat, politiikka, Stalin, Lenin, kommunismi, Suomen valtio, ministerit, hallitus, Islanti, viina, naiset, Antiikin Kreikka, sattumus, tapahtuma, kohtaaminen, kadut, järven ranta, talo, mökki, vene, metsä, sauna, Minotauros, Helsinki, sanomalehdet, uutiset, eläimet, kissa, kalat, linnut, lehmäm ruuansulatus, käärme, tanssit, tanssiminen, vuoret, kirjoittaminen, runojen kirjoittaminen, tyttölapsi, Teoria.

[Henrik · Rating 5 out of 5]

Itselle läheisin suomalainen runoilija Otto Mannisen ohella.

"Työnsin lapsenrattaita, ratkoin ongelmaa jota Claude Simon sanoo
kirjailijan ainoaksi ammatilliseksi
ongelmaksi, miten kirjoittaa,
kahvi kiehuu, lapsi huutaa seinän takana,
jatkan,
hyvin vähän esineitä,
tai hyvin paljon.
Aurinko paistoi häikäisevästi, Hämeentiellä tuoksui vastapaistettu
leipä, Elannon, ajattelin ihmisiä,
jotka ovat samanaikaisesti, mutta eri lailla,
kiihtynyt tajuntani
leikkeli kadun äänisyä mielivaltaisia,
merkitseviä
yhdistelmiä.
Sattumanvaraisella ja lainalaisella ei todellakaan ole mitään eroa,
miksi kirjailijan tehtävä,
kuten Simon sanoo,
olisi antaa muoto muodottomalle,
miksi juuri kirjailijan pitäisi olla niin avuton."

[HrCristobal]

in danish trans. Den gale mands heste og andre digte