Jari Sarasvuon Sisäinen sankari on odottanut jo pitkään lukemista kirjahyllyssä. Viimein sain opuksen luettua ja olinkin lukemaani varsin tyytyväinen.
Sivumäärältään (355) kirja on rakennettu tämäntapaisten oppaiden tapaan. Ensin on pitkähkö johdanto, jossa perehdytetään pikaluvun (transformaatiolukemisen) nikseihin, sitten lähdetään laatimaan uuden uljaan tulevaisuuden ja oman elämän tavoiteasettelua, kilvoitellaan kiusoista ja kriiseistä irti, perehdytään elämän tärkeimpiin arvoihin, valikoidaan sopiva seura eli heimo, lopulta kasvetaan oman elämän sankariksi: kuusi isoa askelmaa esteiden tiellä.
Kirjaa selaillessani onneksi alkuvaiheessa tuli pari koukkua, jotka innostivat lukemaan enemmän ajatuksella kirjan loppuun: opettajan ammatti on ammateista arvokkain, ja vasta pystyessään opettamaan opiskelemansa asian muille on sen ymmärtänyt.
Henkinen tasapaino ja mielenrauhaan pyrkiminen ovat lähtökohta, kun lähdetään soveltamaan kirjan ajatuksia. On pyrittävä pääsemään irti lannistamisen kulttuurista ja käytettävä lyhenevä elämänsä oikein: reilut 700 000 tuntia elämää elettävänä ja 30 000 päivää, jos tavoitteena on edes päästä kahdeksaankymmeneen tai sinnepäin. Ei ole samantekevää, miten käytämme ensimmäiset tuhannet yksiköt, jos haluamme laatua loppupäähän: pitää olla päämäärä, motiivi ja oma tie kuljettavana.
Kun matka jatkuu, on tavoitteita nostettava, paikoilleen ei saa jäädä junnaamaan. Kasvun loppua seuraa ”mätäneminen”, mikä käsittää niin ammatin, ihmissuhteet kuin harrastuksetkin. Metaforia on käytetty muutoinkin tehostamaan kirjan sanomaa. Omat esimerkit, aristoteleet, maslowit ja historian suurmiehet aina Aleksanterista saakka tuovat lisäargumentteja ja uskottavuutta. Myös Franklinin hyveet on esitetty kirjoittajan omilla esimerkillä ryyditettynä.
Kiusat, kriisit ja katastrofit vahvistavat sankaria. Olennaista sankaruuteen on omastaan antaminen, mutta toisaalta myös kiireinen nykyporvari saa syyn hidastaa tahtia, jos ottaa kirjasta opikseen. Sankariksi aikova tarvitsee arvoremontin päästäkseen ”kiireen vankilasta”. Yksinkertaistamisen periaatetta korostetaan, ja keskittymistä omaan erikoisosaamiseen on lisättävä: mielen hajoaminen on seurausta riittämättömyyden tarpeesta, kun ihminen ei osaa erottaa, mikä on tärkeää ja mikä tarpeetonta ajanhallinnan ja omien tavoitteiden kannalta.
Lopputulos on tavoiteltava: ”ureakefaloksesta” eli kusipäästä, ”rasvakoomassa”, ”voileipäpöhnässä” ja ”sokerikännissä” sohvalla telkun edessä rötköttävästä ”mätänijästä” on mahdollista kasvaa näiden laadukkaiden jippojen avulla ”tosisankari”. Kun sieltä päästään taas elävien kirjoihin, on aika panna suunnitelma uusiksi, ”autopilotti” päälle, tehdä työnsä intohimoisesti, päästä hurmokseen, elää terveesti ja onnellisesti: ”harmaavarpusesta kasvaa kotka”.
Teoksen lopussa on vielä kirjalista, josta ajatuksista osa on peräisin. Lisäksi on pari fanikirjettä ja valmiiksi laadittu suunnitelmapohja, johon täyttämällä tulevat askelmerkit mielenrauha on mahdollista saavuttaa varmaan jo ennen 15 000 päivää.
Vielä muutama kirjasta poimittu sitaatti: Kaikki toimiva on yksinkertaista. Katso lapsiasi, näet itsesi. Yhteisön arvot voivat sumentaa oman identiteetin. Ilmansaanti on ihmisen suurin tarve.
Kirja kiteyttää elämän ytimen ja tarjoilee ajatuksia siitä ilon irti ottamiseen. Vielä 21 vuotta julkaisun jälkeenkin relevantti kirja, eikä se varmasti tule muuttumaan sille kirja nivoo yhteen paljon ajatonta viisautta eri lähteistä saumattomaan tyyliin. Tämä on hyvä teos niille jotka haluavat ottaa ohjat omasta elämästä ja elää merkityksellistä elämää.
4,5. Kirja on vanha, mutta ajatukset eivät. Tämä ei ole kaunokirjallisuutta, vaan transformaation työkalu. ERITTÄIN hyvää herättelyä omalle muutosmatkalle ihmisenä ja johtajana. Huomasin siteeraavani tätä useamman kerran eri ihmisille, pöllönä varmaan pitävät 😅
Pientä rakenteen hiomista (ja paria listaa vähemmän) olisin ehkä toivonut.
Tätä ei myöskään kannata ahmaista. Palastelin hyvin moneen aamuun ja viikottaiseen yhteenvetoon.
Ohjeen mukaan on hyvä palata 2-3 kk kuluttua. Katsotaan sitten huhti-toukokuun taitteessa.
Mikä self-helpissä auttaa? Kukaan tällaista kirjallisuutta lukeva ei taistele todellisuutta vastaan selkeissä asioissa. Viisaus on yhtä tärkeää kuin tieto. Common sense isn’t common practise. Paljon Robbinsia!