Se on sitten kevät

by Marja-Liisa Vartio

Varhaiskeväällä Anni, tunnollinen ja elämää nähnyt työihminen, tulee taloon karjakoksi. Samassa rakennuksessa asuu Napoleoniksi kutsuttu mies, hilpeä taivaanrannan maalari, joka aivan kuin itsestään kotiutuu Annin huoneeseen. Näiden kahden keski-ikäisen, avioliitossa epäonnistuneen ja irrallaan ajelehtivan ihmisen välille kehittyy suhde, arkinen ja tavallinen, ilman suuria sanoja ja eleitä.
Annin ja Napoleonin haaveet paremmasta tulevaisuudesta eivät kuitenkaan koskaan toteudu; he saavat kulkea samaa rataa vain lyhyen hetken. Mutta jäljelle jäävät muistot, ja ne merkitsevät elämääkin enemmän.

Se on sitten kevät on karjakon ja työmiehen balladi. Se on romantiikasta riisuttu kertomus kahden keski-ikäisen ihmisen rakkaudesta ja sen väkivaltaisesta loppumisesta, rakkauden muistosta jonka vaikutus ei lakkaa.

269 pages, Hardcover

First published January 1, 1957

About the author

Marja-Liisa Orvokki Vartio (née Sairanen, 1955-1966 Haavikko; 11 September 1924 Sääminki, Finland – 17 June 1966 Savonlinna, Finland) was a Finnish poet and prose writer. Her writing career was short but influential. She was one of the leading modernist writers in Finland.

She studied art history and modern literature in University of Helsinki. She married an art dealer in 1945 and was introduced into Helsinki's writing and artistic circles. Her first collection s of poetry were published in 1952. In 1955 she married writer Paavo Haavikko. Around that time she started to write prose. Her prose is what she is most remembered for. Her work deals with dreams, fantasy and myth, and avoids personal comments and explanations.

Vartio published nine works of prose and poetry. Her works describe how the world changed in the twentieth century and the influence of this on human beings, especially on women. In her poetry she used folk literature as an inspiration. One of her novels, Hänen olivat linnut (The Parson's Widow) was published after her death. It tells about an old woman and her maid. The novel is considered Vartio's most central work.

Reviews

[Mika Auramo]

Marja-Liisa Vartion romaanissa Se on sitten kevät kerrotaan kahden keski-ikäisen maalaisen traagisesti päättyvästä rakkaustarinasta. Vartiohan tunnetaan parisuhdeongelmien taitavana ja hienovaraisena tulkitsijana, ja tässä on lisäksi mukana äidin ja tyttären välistä problematiikkaa.

Päähenkilönä on Anni-niminen entinen talollinen, joka on joutunut hankkimaan elantonsa karjakkona hänen miehensä ryypättyä maatilan konkurssiin. Elämä on näköalatonta ja menossa kiihtyvää tahtia alamäkeen, ja jonkinlaista turvaa tuntuu tuovan muutto lähemmäs Helsinkiä, jonne Kerttu-tytär oli muuttanut tehdastyön perässä.

Niin kuin arvata saattaa, yksinäinen karjakko ja samaisessa maatalon piharakennuksessa asustava renttuileva renki ja timpuri, jota Napoleoniksi kutsuttiin, päätyvät samaan sänkyyn seksiä harrastamaan. Vaikka miehen ryyppyreissut ärsyttävät valehteluineen, Annilla ei ollut ketään muuta keneen turvautua. Anni kuvittelee, että mies muuttuu paremmaksi eikä enää varasta häneltä, kun he muuttavat toiselle paikkakunnalle. Siitä päästään teoksen tematiikkaan eli tulevaa onnea tihkuvaan kevääseen, mutta siitä ei tullut mitään.

Traagisen tapahtuman jälkeen, koko kirjan loppuosa meneekin pitkäksi epilogiksi, kun kuolema korjaa satoaan ja vasta sitten tajutaan, millaisesta menetyksestä oli kyse, eikä sitä voi mitenkään korvata, vaikka yhdellä keskeisellä hahmolla sellaista naiivia yritystä onkin…

[Marja Kauppinen]

Minusta tämä oli vuodelta 1957, vaikka ylhäällä väitetään toista.

[Anne Dahl]

Se on sitten kevät on Vartion esikoisromaani, kahden runokokoelman ja novellikokoelman jälkeen julkaistu ja jo tässä ensimmäisessä romaanissaan Vartio on sisällyttänyt esikoiseensa ne kaikissa teoksissaan mukanakulkevat symbolit, tematiikkaakin.

Teos voitti ilmestyessään syksyllä 1957 Yleisradion romaanikilpailun ja todellakin, tämä on Vartion läpimurtoteos, historiikeissa viisikymmenluvun proosan modernismin merkkiteokseksi mainittu.

Vartion esikoisromaanin vahva tunnelma kumpuaa todenmukaisista tapahtumista.
On olemassa oikeastikin nämä paikat, Vartiolle tutut.
On oikeastikin olemassa karjakko, kirjan Anni Martikainen, on olemassa Napoleon Flinkman, kirjan miespuolinen henkilö, sivussa Annin henkilön varjossa, osittain ennen kuin Vartio sijoittaa teoksen puolivälin jälkeen (outoon paikkaan, modernisti!) Annin kuoleman.
Vartio oli kuullut näistä henkilöistä, kohtaloista, tapahtumista ja sijoitteli niitä tarinaan.
Päähenkilön kuolemassa, siis siinä modernissa paikassa - ei lopussa vaan jo heti teoksen puolivälin tietämillä, jälkeen, teoksen näkökulma muuttuu, kuin veitsellä leikaten siirrytään parisuhteen kuvauksesta aikaan, jolloin jokin on tapahtunut, ja Vartio keskityykin kuvaamaan muutoksen jälkeistä elämää.

Kaiken kaikkiaankin mielestäni Vartio kuvaa, ei niinkään Annin elämää ennen, mennyttä maailmaa, epäonnistunutta avioliittoa, melko tavallistakin kahden keski-ikäisen ihmisen yhteensiirtymistä, etäistä tytärsuhdetta (jo kaupunkilaistunutta, uuteen siirtynyttä; tupakanpolttoa ja huulipunaa) vaan sitä miten tämä elämän poislipuminen, kuin huomaamatta menehtyminen, kuolema nyrjäyttää Napoleonin elämän, miten vanha jää taakse, miten uusi ottaa valtaa.
Sitä miten Kerttu, Annin tytär ei nyrjähdä. Ei koska hän on jo menneen jättänyt, on jo uudessa, jonne mennyt ei mahdu.

"Juoni" Annin kuolemaan asti on melko "vähäinen", mutta Vartio, lyyrikko kun on, kuvaa kaiken, pienenkin, ja juurikin sen, tarkoin vedoin, tiiviisti. Ehkä aika karustikin.

Teos on lyyrinen ja samaan aikaan "tapahtumattomuudessaan" tiivistunnelmainen. Taas ihastuttaa taidokas henkilögalleria, lakonisesti, pienieleisesti kuvatut hahmot ristiriitoineen. Kuvaus, joka on tarkkaa ja hentoa samaan aikaan.

Se on sitten kevät muttei mikään kevään iloinen pirskahdus tämä ei ole. Ei todellakaan, lainkaaan. Ihmiset tottuvat toisiinsa, tapohin, kummallisuuksiin, mitättömyyksiin. Kunnes päähenkilöä ei ole enää kuin muistoissa, tuskin niissäkään ja se, että Vartio sijoittaa se, mikä muuttaa kaiken, poistaa päähenkilön, on rakenteellisesti jotain tuossa ajassa, sotienjälkeisessä kirjallisuudessamme, kuten mainittu, niin pöyristyttävää, käänteentekevää, outoa että se on ollut vaikea ymmärtää. Ja juuri se nostaa tämän teoksen mestarilliseksi.



Lisää sivustollani : https://www.curatedbyanda.com/l/moder...

[anna]

kaunis jotenki

[Siiri]

Alku oli kiva ja jouheva, mutta sitten Annin kuoleman jälkeen tässä ei ollutkaan enää mitään järkeä 😀

[Jenni Kuukka]

Helmet-lukuhaaste 2026:

39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

[Noora]

mielenkiintoinen kirja, joka ei kerro yhtään enempää kuin on tarinan kannalta tarpeen. Moni asia jää lukijan täydennettäväksi, tarina ei kerro läheskään kaikkea. Ihan ok kirja, ei mahtava, muttei huonokaan.