Hulluuden houkutus on Timo Airaksisen onnellisuustrilogian traaginen päätösosa. On käynyt selväksi, että ihmiset ovat onnettomia ja pelkkä onnellisuuden tavoittelu on lähes mahdotonta. Mitä jää siis jäljelle? Hulluus, Airaksinen vastaa, kaiken onnen tavoittelun looginen päätepiste on hulluus. Hulluudella ei tässä kuitenkaan tarkoiteta mielisairautta, joka kuuluu lääketieteen piiriin ja parannetaan pillereillä. Hulluus on jotakin aivan muuta. Se on elämän painon ja keveyden tunnistamista, luopumista siitä mikä on tavallista, normaalia ja hyvää, vetäytymistä kaiken tuon toiselle puolelle, sinne missä ihminen saa vielä vielä viimeisen kerran olla vapaa. Hulluus houkuttaa ja herättää meissä kateutta, koska hullut ovat onnellisia, tai siltä se ainakin näyttää.
Jostain syystä tympeälukuinen, vaikka puheena olevat aiheet kiinnostavia ja ikiaikaisia. Aivan kuin ajan hammas olis tähän iskenyt, vaikka ei olekaan kymmentä vuotta vanhempi.