Suvihäät saavat kohtalokkaan käänteen, kun hiukopalaansa tukehtunut morsian nousee haudastaan, mutta kohtaa tuoreen leskensä tyrmistyneen taikauskon. Blåkullan tarinassa nuoren Johanneksen todistusvoima joutuu koetukselle pastori Laurentius Hornaeuksen inkvisition edessä. Espanjan Sevillasta saapunut Don Juan Tenorio puolestaan ihastuu ikihyviksi Tuonenkylän Tiltan visertävään värkkiin. Sielunmessussaan Saska-rouva löytää itsensä jouluyön jumalanpalveluksesta, jossa pappina toimii itse perkele ja koko muu kirkkokansa koostuu kuolleista!
Perkele – Myytillisiä tarinoita sisältää kuusi reippaan irrottelevaa, naturalistista sarjakuvakertomusta 1600-luvun loppupuolen Suomesta ja Ruotsista. Ne sijoittuvat aikaan, jolloin tavallista rahvasta vielä vainosi koko joukko perkeleitä. Vanhan kansan myytit ja tavat sekoittuvat historiallisiin henkilöihin sekä huolella vaalittuun autenttiseen ajankuvaan, muun muassa tutkijoiden kuvauksiin 1660-luvun noitavainoista.
Sarjis 2009 -kilpailussa toiseksi sijoittunut Mikko A. Jeskanen (s. 1978) on aiemmin tunnettu paitsi terävistä stripeistään myös muista kuvituksistaan.
Mikko A. Jeskasen "Perkele" on niin käsikirjoituksensa kuin taiteensa puolesta, no, perkeleen hyvä sarjakuva. Erityisen paljon pidin noitavainojen hysteriaa käsitelleestä "Blåkulla" -osiosta ja kotimaisesta näkökulmasta, jota näkee harmillisen vähän fantasia- ja kauhugenressä - itse asiassa niin vähän, että kotimainen perkele tuntuu paljon eksoottisemmalta hahmolta kuin transsylvanialainen vampyyri tai amerikkalainen ihmissusi Lontoossa.
Hauska ja ronskihko kokoelma kansantarinamaisia juttuja paholaisen puuhista, ympäriinsä juoksentelevista vainajista ja muusta yliluonnollisesta suomalaisessa maalaisympäristössä. Etenkin tarinoiden näyttämä kuva pirusta ja kansan suhteesta häneen (siihen?) viehätti, ja parissa loppupuolen tarinassa piru oli hyvinkin hilpeä tapaus. Kokonaisuutena albumi alkoi vielä jotenkin järjellä selitettävissä olevilla jutuilla ja päättyi silkkaan yliluonnolliseen, joka tosin joidenkin tarinoiden ihmisille oli hyvinkin luonnollista.
Nauroin useamman kerran ääneen. Synkät ja mytologiset teemat puhuttelivat. Piirrosjälki on mustavalkoista ja luonnosmaista, mutta yksinkertaisuudessaan konseptiin toimivaa, tykkäsin. Sisältövaroituksena tässä on seksuaalista väkivaltaa ja aika graafisia suostumuksellisiakin kohtauksia.
Suomen Andrzej Sapkowski tarjoilee synkkiä tarinoita Suomen historiasta. Perkele - myytillisiä tarinoita on keräilyharvinaisuus harvalukuisen painoksensa takia, ja vihdoin sen luettuani ymmärrän miksi. M. A. Jeskanen osaa hienosti jättää tapahtumia kuvien väliin, jolloin mielikuvitus täyttää tyhjän tilan. Kotiläksyt on tehty ja samalla oppii synkästä keskiaikaisesta kirkosta, hyviä tarinoita unohtamatta. Varsinkin vanhan Saska rouvan tarina ja ihmisen hengittämisen käsittely jää mieleen pitkäksi aikaa. ”Ei se saalis mittään, vaan se pyynti, eikä liha mittään, vaan se liemi. Elämä on matka määränpäätä vailla, onni on olemisessa oltava.”
Kuvitteellisia vanhoja vihtahousutarinoita kuvitettuna. Liian roiseja ja rivoja minulle. Tosin tarina Saunaperkeleestä oli ihan hyvä. Annoin 2 tähteä, 2,5 olisi lähempänä totuutta.
Pitkälti Lauri Simonsuuren toimittamaan Myytillisiä tarinoita -kokoelmaan pohjaten (Reetta Laitinen, Sarjainfo 1/2015 [SI151_26]) Mikko Jeskanen on onnistunut kiteyttämään kuusi suomalaisiin kansanperinteisiin nojaavaa tarinaa. Nykyään sarjan ensimmäinen osa on sarjakuvakeräilijöille harvinaisuus, painoksia kun on rajatusti ja myynnissä vielä vähemmän.
Kertomuksissa mennään vahvasti substanssi edellä ja uskollisena lähdemateriaalille, lopputulos onkin sitten suomalaisen omintakeista ja suoraa. Ei liiemmin kaunisteltua kädenjälkeä, vaan monin paikoin ronskia ja synkkää peräpohjolan sävyä isolla pensselillä holvaten. Tabujen kuten seksin ja kuoleman sokkiarvolla liioittelu on monessa kohtaa ilmeistä, toisaalta uskon sen olevan Jeskasen yritys muovata muotokuva tai maisema alkuvoimaisesta ja maanläheisestä maailmankuvasta, jota kruununaikaiset pitäjänpitäjät ja metsäläiset ovat modernia teknologiaa edeltävänä aikana eittämättä eläneet.
Näin ollen tarinoiden suurena punaisena lankana on mielestäni ensisijaisesti selviytyminen, sitten sielunluonteeseen sidottu kohtalo, jonka teoksen eri hahmot sinetöivät jo ensimmäisillä valinnoillaan usein ankarissa oloissa sopeutumisen toivossa. Elämä luonnon- ja pirunvoimien armoilla ei kuitenkaan ole pelkkää alistumista: joskus Perkeleen hahmot saavat edes joitakin neuvotteluja aikaiseksi (vaikkakin usein pirunnyrkki/monkey's paw-liittymän sopimusehdoin). Yhdessä tarinassa perkele on jopa osa yhteisöä siinä missä kuka tahansa muu hapan sukulainen, vaikkakin yhtä yhteisön reunamilla. Ihminen on osa luontoa ja siihen liittyvää elämää, eikä irti siitä. Sama kansanviisaus avaa usein vältetyt ihmisluonnon alkusanat.
2011 tällaista sarjakuvaa ei juuri kotomaasta ollut, ja seuraava sarjakuvakokoelma tulikin vasta 2015 Petri Hiltusen Helkavirsiä-projektin muodossa (teos alunperin Eino Leinon kynästä). Perkele Osa 2 - Santala on ensimmäistä teosta hiotumpi kokonaisuus, mutta samaa synkkää ja varjoihin jäänyttä Jeskasen charmia uhkuen.
Perkele kertoo 1600-luvun Suomeen asettuvia tarinoita tavallisten ihmisten ja yliluonnollisen kohtaamisesta.
Pidin kirjasta todella paljon. Tarinat tempasivat mukaansa ja Jeskasen piirrostyyli on sarjaan sopivaa ja luo hyvän tunnelman. Pidin erityisesti siitä, että Saatanaa käsiteltiin hahmona kuten muitakin ja siitä oli hyvin vanhan suomalaisia tarinoita, joissa Saatana on vain yksi monista hengistä, joita maailmassa kulkee.
Kirja myös tasapainottelee hyvin realismin ja fantasian välillä, mikä on todella harvinaista. Pidän myös siitä, miten sarja tuntuu heti realistiselta ihan ympäristön ja hahmojen käytöksen kautta eikä yritä sekoittaa entisaikoihin nykyajan moraalikäsityksiä. Vaikka tarinat ovat lyhyitä, onnistutaan niihin kuitenkin luomaan selkeitä ja vahvoja persoonia eivätkä hahmot sekoitu puuroksi keskenään.
Jos Suomen historia ja kauhutarinat kiinnostavat, kannattaa tutustua tähän.
Merkillinen sarjakuva. Muutama oudolla tavalla hyvä ja mielenkiintoinen tarina, viimeinen taas mielestäni lähes kehno, tai ehkä siinä vaiheessa olin kyllästynyt toistoon: paholaisen ja seksin yhdistämiseen. Olisin kaivannut enemmän historiallista puolta.
Suomalaista kauhukirjallisuus-henkistä kansanperinnettä sarjakuvamuodossa (tai vaihtoehtoisesti kansanperinnehenkistä kauhukirjallisuutta; en tiedä kuinka paljon kirjailija on soveltanut lähdemateriaalia). Jokseenkin tutustumisen arvoinen vastapaino puhtoisimmille satu- ja tarinakokoelmille: parhainta antia on huomata kuinka kotoperäisempi kauhuperinne on oikeasti omanlaistaan ja outoa verrattuna geneeriseen länsimaiseen traditioon (ihmettele saunapiruja tai Blåkullan perkeleen omituista vaatepartta). Mutta toisaalta on myös jokseenkin ärsyttävää että kertojalta tuntuu löytyvän vähänlaisesti sympatiaa ihmisille joilla on ihanteita säädyllisestä elämästä.
Ylimääräiset tyylipisteet piirrosviivasta joka maalaa sopivan ankean kuvan elämästä ruotsinvallan aikaisessa Suomessa.
Mainio idea ja hyvä toteutus muuten, mutta käsikirjoitukseen olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota. Historiallisuus ei mielestäni välity täysin johdonmukaisesti, mikä on harmi, koska tässä yhteydessä juuri olisin toivonut pääseväni toisella tapaa kosketuksiin kansanperinteen kanssa.