What do you think?
Rate this book
Katoamisten kirja
Isä on poissa ja äiti kiinnostuneempi sisällissodan murhista kuin lapsestaan. Tyttären uusi elämä uudessa kaupungissa ei ota alkaakseen eikä menneisyys loppuakseen. Hän pesee mummoja ja fantasioi kosovolaisesta hoitajatoveristaan. Maalaaminen ei suju, ja parisuhde juuttuu kuin hissi kerrosten väliin. Päässä pyörii, paleltaa ja panettaa.
Iida Rauma ottaa esikoisromaanissaan kantaa koulujen, työpaikkojen ja laitosten ovien takana tapahtuvaan arkiseen väkivaltaan. Sitä ei huomata ennen kuin on liian myöhäistä.
Katoamisten kirja on ennakkoluuloton ja vahvatunnelmainen romaani runkkaamisesta, heikosta todellisuudentajusta, syksyisestä Turusta, vastuun välttelemisestä ja välittämisestä. Vivahteikas kieli ja tiheä atmosfääri vievät matkalle tuntemattomiin paikkoihin, kartan valkoiselle alueelle.
Iida Rauma ottaa esikoisromaanissaan kantaa koulujen, työpaikkojen ja laitosten ovien takana tapahtuvaan arkiseen väkivaltaan. Sitä ei huomata ennen kuin on liian myöhäistä.
Katoamisten kirja on ennakkoluuloton ja vahvatunnelmainen romaani runkkaamisesta, heikosta todellisuudentajusta, syksyisestä Turusta, vastuun välttelemisestä ja välittämisestä. Vivahteikas kieli ja tiheä atmosfääri vievät matkalle tuntemattomiin paikkoihin, kartan valkoiselle alueelle.
377 pages, Hardcover
First published January 1, 2011
11 people are currently reading
284 people want to read
About the author
Iida Rauma
3 books58 followersIida Rauma on turkulainen kirjailija. Rauma valmistui valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta, missä hän opiskeli poliittista historiaa, valtio-oppia, sukupuolentutkimusta ja luovaa kirjoittamista. Hänen esikoisteoksensa Katoamisten kirja oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Toinen romaani Seksistä ja matematiikasta voitti Kalevi Jäntin palkinnon sekä Tulenkantaja-palkinnon. Rauman kolmannessa romaanissa Hävitys: tapauskertomus nivoutuvat yhteen kouluväkivalta, ekokriisi ja Turun kaupungin historia. Kirja voitti Finlandia-palkinnon 2022.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 24 of 24 reviews
December 2, 2011
Takakannesta poimittua: "Katoamisten kirja on ennakkoluuloton ja vahvatunnelmainen romaani runkkaamisesta, heikosta todellisuudentajusta, syksyisestä Turusta, vastuun välttelemisestä ja välittämisestä." Ihmettelin ensin mikä tällainen kirja on, lähes 400 sivua runkkaamisesta ei kuulostanut järin kiehtovalta taiteen lajilta. Onni onnettomuudessa, en takertunut siihen.
Katoamisten kirja kuvaa nimettömänä pysyttelevän päähenkilön elämää, itsenäistymistä, joka ei oikein ota sujuakseen. Nimetön päähenkilömme ahdistuu ympäröivästä maailmasta, keskittää ajatuksensa maalaamiseen ja fantasioi seksistä milloin kenenkin kanssa. Arki tyttöystävä Sofian kanssa on kuin vanhentunutta maitoa: Sofian pitää kiireisenä yliopisto-opinnot ja teatteriharrastus, päähenkilö maalaa kotona ja turruttaa ahdistuksensa lääkkeisiin. Myös humaltuminen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta silloin kun päivä on jälleen kopioinut itsensä edeltäjältään. Päähenkilö pääsee kuitenkin vanhainkotiin töihin ja siellä hän tutustuu Kosovosta pakolaisena maahan muuttaneeseen Zorkaan, joka täyttää ajatusten lisäksi myös lihalliset toiveet lämpiminä aaltoina jalkovälissä. Päähenkilön isä on kadonnut jälkiä jättämättä ja äidin ajatukset pyhittyvät sisällissodan murhiin ja sitä kautta yliopisto-opetukseen sekä vierailuihin psykiatrisella osastolla. Muistoissa pyörii myös kouluaikainen paras kaveri Susanna, joka tappoi itsensä ennen kuin kuudes luokka ehti alkaa.
Elämä tuntuu siis vain olevan pelkkää katoamisten jatkuvaa sarjaa. Mikään muu kuin maalaaminen, Zorka ja päihtymys eivät auta.
Iida Rauma ottaa esikoisteoksessaan vahvasti kantaa suuriin kysymyksiin. Vanhusten olot laitoksissa, ihmisten asettaminen tiettyihin muotteihin ja elämän mielekkyyden kadottaminen ovat se hutera punainen lanka. Vaikka katoamisten kirjan päähenkilö onkin lesbo, ei Iida Rauma hae tällä keinolla erikoisia lisäsävyjä tai seksuaalivähemmistöjen hyväksyntää teokselleen.
Iida Rauman kieli on välillä hyvinkin ronskia mutta silti kirjailijan valtava lahjakkuus sanataiteilijana ja asioiden kuvaajana on herkullista ja äärettömän nautinnollista luettavaa.
Katoamisten kirja on tarina tavallisen ihmisen pienuuden tunteesta, yksinäisyydestä ja tyytymättömyydestä. Elämä itsessään on sarja katoamistemppuja mutta aina tulee hetkeksi taas joku, jonka kanssa voi yrittää unohtaa, kuka mitäkin haluaa.
Kirjan päähenkilö eroaa Sofiasta, ajautuu Zorkan kanssa intohimon pauloihin ja jättää työnsä vanhainkodissa. Vaikka esimerkiksi seksi Zorkan kanssa on juuri niin rajua ja irstasta kuin hän on aina toivonut, tyytymättömyys on jatkuvaa. Äiti on jälleen sairaalassa ja Susanna ei häviä hänen maalauksistaan.
Katoamisten kirja on taidonnäyte arjen ja mielen maailman epävakaasta avioliitosta, arjen ymmärtämisestä. Harvoin kirjailijan esikoisteoksen luettuaan uskaltaa varmasti toivoa, että tämä tulee loistamaan, mutta Rauman kohdalla en epäile sitä lainkaan.
Vaatii kirjailijalta kokemusta kirjoittaa asioista niin kuin ne ovat, esimerkiksi juuri vanhusten oloista ja lääkekoukusta.
Rauman Katoamisten kirja oli yksinkertaista elämää ja psykologiaa: ei jokaisella pilvellä ole kuluneen sanonnan mukaan kultareunustaan mutta ei elämä silti aina ihan yhtä kamalaa ole. Ja lopultahan sitä katoaa itsekin arkeen, unohtaa, aivan kuten päähenkilökin, matkustaminen isän postikortin perässä ulkomaille oli hänen oiva kadotuksensa.
"Äiti pudistaa päätään mutta sanoo tajunneensa sen itsekin. Istumme pitkään puhumatta. Tiedän meidän molempien miettivän samaa. Että mauttomat vitsit, kissanhoito, heikko todellisuudentaju, Anna Eld, päätön säntäily, hysteerinen nauru, raivokohtaukset ja tupakointi, Opamoxit, Tenoxit, Seroquel, Risperdal, alkoholi, lattioiden pesu, pakko-oireet, masturbointi ja Kimble- ne ovat kaikki parempia kuin pimeä. Pimeä, joka on joka puolella ympärillä." (s. 256)
Katoamisten kirja kuvaa nimettömänä pysyttelevän päähenkilön elämää, itsenäistymistä, joka ei oikein ota sujuakseen. Nimetön päähenkilömme ahdistuu ympäröivästä maailmasta, keskittää ajatuksensa maalaamiseen ja fantasioi seksistä milloin kenenkin kanssa. Arki tyttöystävä Sofian kanssa on kuin vanhentunutta maitoa: Sofian pitää kiireisenä yliopisto-opinnot ja teatteriharrastus, päähenkilö maalaa kotona ja turruttaa ahdistuksensa lääkkeisiin. Myös humaltuminen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta silloin kun päivä on jälleen kopioinut itsensä edeltäjältään. Päähenkilö pääsee kuitenkin vanhainkotiin töihin ja siellä hän tutustuu Kosovosta pakolaisena maahan muuttaneeseen Zorkaan, joka täyttää ajatusten lisäksi myös lihalliset toiveet lämpiminä aaltoina jalkovälissä. Päähenkilön isä on kadonnut jälkiä jättämättä ja äidin ajatukset pyhittyvät sisällissodan murhiin ja sitä kautta yliopisto-opetukseen sekä vierailuihin psykiatrisella osastolla. Muistoissa pyörii myös kouluaikainen paras kaveri Susanna, joka tappoi itsensä ennen kuin kuudes luokka ehti alkaa.
Elämä tuntuu siis vain olevan pelkkää katoamisten jatkuvaa sarjaa. Mikään muu kuin maalaaminen, Zorka ja päihtymys eivät auta.
Iida Rauma ottaa esikoisteoksessaan vahvasti kantaa suuriin kysymyksiin. Vanhusten olot laitoksissa, ihmisten asettaminen tiettyihin muotteihin ja elämän mielekkyyden kadottaminen ovat se hutera punainen lanka. Vaikka katoamisten kirjan päähenkilö onkin lesbo, ei Iida Rauma hae tällä keinolla erikoisia lisäsävyjä tai seksuaalivähemmistöjen hyväksyntää teokselleen.
Iida Rauman kieli on välillä hyvinkin ronskia mutta silti kirjailijan valtava lahjakkuus sanataiteilijana ja asioiden kuvaajana on herkullista ja äärettömän nautinnollista luettavaa.
Katoamisten kirja on tarina tavallisen ihmisen pienuuden tunteesta, yksinäisyydestä ja tyytymättömyydestä. Elämä itsessään on sarja katoamistemppuja mutta aina tulee hetkeksi taas joku, jonka kanssa voi yrittää unohtaa, kuka mitäkin haluaa.
Kirjan päähenkilö eroaa Sofiasta, ajautuu Zorkan kanssa intohimon pauloihin ja jättää työnsä vanhainkodissa. Vaikka esimerkiksi seksi Zorkan kanssa on juuri niin rajua ja irstasta kuin hän on aina toivonut, tyytymättömyys on jatkuvaa. Äiti on jälleen sairaalassa ja Susanna ei häviä hänen maalauksistaan.
Katoamisten kirja on taidonnäyte arjen ja mielen maailman epävakaasta avioliitosta, arjen ymmärtämisestä. Harvoin kirjailijan esikoisteoksen luettuaan uskaltaa varmasti toivoa, että tämä tulee loistamaan, mutta Rauman kohdalla en epäile sitä lainkaan.
Vaatii kirjailijalta kokemusta kirjoittaa asioista niin kuin ne ovat, esimerkiksi juuri vanhusten oloista ja lääkekoukusta.
Rauman Katoamisten kirja oli yksinkertaista elämää ja psykologiaa: ei jokaisella pilvellä ole kuluneen sanonnan mukaan kultareunustaan mutta ei elämä silti aina ihan yhtä kamalaa ole. Ja lopultahan sitä katoaa itsekin arkeen, unohtaa, aivan kuten päähenkilökin, matkustaminen isän postikortin perässä ulkomaille oli hänen oiva kadotuksensa.
"Äiti pudistaa päätään mutta sanoo tajunneensa sen itsekin. Istumme pitkään puhumatta. Tiedän meidän molempien miettivän samaa. Että mauttomat vitsit, kissanhoito, heikko todellisuudentaju, Anna Eld, päätön säntäily, hysteerinen nauru, raivokohtaukset ja tupakointi, Opamoxit, Tenoxit, Seroquel, Risperdal, alkoholi, lattioiden pesu, pakko-oireet, masturbointi ja Kimble- ne ovat kaikki parempia kuin pimeä. Pimeä, joka on joka puolella ympärillä." (s. 256)
July 29, 2017
Eläväntuntuisia hahmoja, hyvä lause ja kiinnostavaa kuvausta vanhainkodissa työskentelystä. Tarina ei kuitenkaan mennyt ihon alle ja välillä ärsyttikin. Lukiessani huomasin ajattelevani useaan otteeseen, että onneksi en ole enää 19-vuotias.
November 24, 2022
Huh miten kova! Vallan, katoamisen, väkivallan ja muistamisen teemat vahvasti läsnä tässä.
May 16, 2022
Äh. Tykkäsin kyllä kirjasta – ja Raumasta kirjoittajana – mutta en päässyt eroon ajatuksesta, että Katoamisten kirja olisi Rauman uusimman teoksen Hävitys: tapauskertomus harjoitusversio, niin paljon kirjoissa on samaa: Katoamisten kirja on vain kypsymättömämpi ja viimeistelemättömämpi versio Hävityksestä (joka on muuten huikean hieno kirja!). Olisin pitänyt tästä enemmän, jos olisin lukenut Rauman kirjat kronologisessa järjestyksessä.
May 27, 2011
Olisin antanut 4, ellei se tuntuisi liioittelulta. Katoamisten kirja on paikoitellen jopa silmiä avaava ja hieno lukukokemus, mutta paikoitellen myös pahasti takkuava ja kaikessa junnaamisessaan raivostuttava. En löytänyt nimettömän päähenkilökertojan elämästä oikein muuta mielenkiintoista kuin satunnaiset ajatukset ja havainnot, josta johtuen kerronnan rehellisyys ja kaunistelemattomuus pelästyttivät paikoitellen. Rauma liikkuu näppärästi menneen ja nykyajan välillä ilman että se tuntuu teennäisen taiteelliselta ratkaisulta. Tärkeitä asioita paljastetaan vähän kerrallaan ja se saa ja (sai ainakin minut) jatkamaan loppuun asti. Susannan hahmo on ovelasti kirjoitettu sivujen väliin, vaikka kaatuukin aika paljolti omaan ennalta arvattavuuteensa.
March 27, 2025
Iida Rauman esikoinen on hurja kirja. Se on täyslaidallinen aikuisuuden ensimetrejä, mielenterveyden horjumista, ihmissuhteiden särkymistä, seksuaalista ahdistusta, sekakäyttöä, väkivaltaa, nuoruuden traumoja, vanhenemista.
Päähenkilö piirtää Susannaa. Tarinan tärkein juju lukemisen kannalta on selvittää, miksi näin ja missä hän on. Poissaolon tarina on nykytarinan pahin vihollinen - siitä on vaikea siirtyä elämässä eteenpäin.
Muutoinkin päähenkilön yllä eivät varsinaisesti loista onnelliset tähdet. Hän ei säästele itseään tai myöskään tavoittele enempää. Jäin miettimään oliko hänkin katoamassa, kuten kävi monille hänen ympärillään? Siitä Rauma juuri kertoikin: katoamisista. Ja siitä miten erilaisuus ja erillisyys määrittelevät identiteettiä riipaisevalla tavalla.
Rauman esikoisessa oli paljon ensikirjaa. Siinä on kaikki identiteettitarinan ainekset. Siinä on satoja sivuja äärimmäistä angstia ja epätoivoa. Oli vimma, rohkeus ja lahjakkuus kirjoittaa se kaikki. En kuitenkaan osaa olla katsomatta kirjaa tästä ajasta ja yli vuosikymmenen päästä. Mietin miten hienosti Rauma kirjoitti seksuaalisuudesta, mielenterveydestä ja nuorten pahoinvoinnista - teemoista jotka ovat sittemmin tulleet aina suuremmiksi vaan.
Näin myös matkan Seksiin ja matematiikkaan. Se on toinen Rauma, jonka olen lukenut, ja erinomainen.
Päähenkilö piirtää Susannaa. Tarinan tärkein juju lukemisen kannalta on selvittää, miksi näin ja missä hän on. Poissaolon tarina on nykytarinan pahin vihollinen - siitä on vaikea siirtyä elämässä eteenpäin.
Muutoinkin päähenkilön yllä eivät varsinaisesti loista onnelliset tähdet. Hän ei säästele itseään tai myöskään tavoittele enempää. Jäin miettimään oliko hänkin katoamassa, kuten kävi monille hänen ympärillään? Siitä Rauma juuri kertoikin: katoamisista. Ja siitä miten erilaisuus ja erillisyys määrittelevät identiteettiä riipaisevalla tavalla.
Rauman esikoisessa oli paljon ensikirjaa. Siinä on kaikki identiteettitarinan ainekset. Siinä on satoja sivuja äärimmäistä angstia ja epätoivoa. Oli vimma, rohkeus ja lahjakkuus kirjoittaa se kaikki. En kuitenkaan osaa olla katsomatta kirjaa tästä ajasta ja yli vuosikymmenen päästä. Mietin miten hienosti Rauma kirjoitti seksuaalisuudesta, mielenterveydestä ja nuorten pahoinvoinnista - teemoista jotka ovat sittemmin tulleet aina suuremmiksi vaan.
Näin myös matkan Seksiin ja matematiikkaan. Se on toinen Rauma, jonka olen lukenut, ja erinomainen.
October 22, 2025
Sain kirjan ehkä noin puolitoista vuotta sitten lainaan ystävältäni saatesanoin "uskon, että pidät tästä", ja sitten kirja jäi lipastoni päälle lojumaan kun en saanut aikaiseksi lukea sitä. Lopulta laina-ajan pituus alkoi hävettämään niin paljon, että kirjaan oli pakko tarttua, ja tämähän oli luettu kahdessa illassa.
Tässä oli pieniä yhtäläisyyksiä Salla Simukan Minuuttivalssiin (Turku, naispari, pianonsoitto, lukion jälkeinen elämänvaihe, uuteen kaupunkiin muutto yms) ja väistämättä mieleeni tuli juuri uudelleenlukemani Valoa, valoa, valoa, mutta toisaalta tuntuu, että tätä on vaikea verrata mihinkään. On ihmeellistä, miten kirja voi olla samaan aikaan niin raju, raaka ja kummallinen, mutta toisaalta kovin kaunis ja rehellisen arkinen. Vaikea kuvailla, vaikea tähdittää.
(Rauman Hävitys kiinnostaa myös, siinä ilmeisesti hyvin samat teemat kuin tässä)
Tässä oli pieniä yhtäläisyyksiä Salla Simukan Minuuttivalssiin (Turku, naispari, pianonsoitto, lukion jälkeinen elämänvaihe, uuteen kaupunkiin muutto yms) ja väistämättä mieleeni tuli juuri uudelleenlukemani Valoa, valoa, valoa, mutta toisaalta tuntuu, että tätä on vaikea verrata mihinkään. On ihmeellistä, miten kirja voi olla samaan aikaan niin raju, raaka ja kummallinen, mutta toisaalta kovin kaunis ja rehellisen arkinen. Vaikea kuvailla, vaikea tähdittää.
(Rauman Hävitys kiinnostaa myös, siinä ilmeisesti hyvin samat teemat kuin tässä)
March 23, 2018
Tosi soljuvaa tekstiä, joka menee suoraan asian ytimeen eikä jää kiertelemään liian etäiselle tasolle.
September 21, 2022
Lainasin tämän kirjan luettuani kirjailijan uusimman Hävitys -romaanin ja törmättyäni pian sen jälkeen Rauman haastatteluun jossain lehdessä. Pidin kovasti Hävityksestä, vaikka se olikin todella massiivinen ja paikoin erittäin raskas(ta) lukea. Tämä esikoisteos oli kompaktimpi ja mukaansatempaavampi, vaikka käsittelikin osittain samoja teemoja kuin uusin kirja. Rauma itse sanoi haastattelussaan jotenkin näin, että edelliset kirjat eivät hänen mukaansa päässeet riittävän lähelle aihetta, jota "hän yrittää kirjoittaa uudestaan ja uudestaan" ja vasta Hävityksessä hän koki saaneensa tehtyä sen niinkuin on halunnut... Ymmärrän tämän hyvin luettuani tämän Katoamisten kirjan, vaikka pidänkin sitä todella onnistuneena ja kypsänä esikoisensa. Luin tämän kirjan muutamassa päivässä, mikä on minulle tosi lyhyt aika nykyisten keskittymisongelmieni takia.
Varoituksen sana, en suosittele kirjan takakansitekstin lukemista (itseasiassa luen niitä todella harvoin, syystä!). Tekstistä ei minusta tunnista tätä kirjaa ja voi parhaimmillaan jopa pilata lukukokemuksen tai aikomuksen tarttua koko kirjaan. Kiinnostaisi tietää kuka taulapää niitä kustantamoissa oikein kirjoittaa ja eikö kukaan siellä valvo lopputulosta...
Varoituksen sana, en suosittele kirjan takakansitekstin lukemista (itseasiassa luen niitä todella harvoin, syystä!). Tekstistä ei minusta tunnista tätä kirjaa ja voi parhaimmillaan jopa pilata lukukokemuksen tai aikomuksen tarttua koko kirjaan. Kiinnostaisi tietää kuka taulapää niitä kustantamoissa oikein kirjoittaa ja eikö kukaan siellä valvo lopputulosta...
March 31, 2022
Jos multa kysytään lempikirjaa, se on aina tämä.
Raumalla on uskomaton tapa kirjoittaa. Katoamisten kirja saa pidättämään itkua, voimaan huonosti, ja miettimään miten hyvin omassa elämässä meneekään - ja miten pienestä kaikki on lopulta kiinni.
Väkivallan kuvaukset ovat omaa luokkaansa, ja palauttavat tehokkaasti mieleen sen oman ala-asteen pihan, jumppasalin pukkarit ja kuluneet pulpetit. Samalla miettii, miten ja miksi osa meistä selvisi ja osa ei. Miten lapsuuden taistelu selviytymisestä jatkuu opinnoissa, työelämässä ja ihmissuhteissa.
Katoamisten kirja on eskapismia huonoimmillaan. Kuvaukset Turun jokirannasta, vanhainkodista, teatterista ja kerrostaloasunnoista imevät sisäänsä, kunnes lopulta kaikki tuttu ja turvallinen puretaan ympäriltä ja jäämme päähenkilön kanssa heitteille maailmaan, johon on yllättävän helppo kadota.
Raumalla on uskomaton tapa kirjoittaa. Katoamisten kirja saa pidättämään itkua, voimaan huonosti, ja miettimään miten hyvin omassa elämässä meneekään - ja miten pienestä kaikki on lopulta kiinni.
Väkivallan kuvaukset ovat omaa luokkaansa, ja palauttavat tehokkaasti mieleen sen oman ala-asteen pihan, jumppasalin pukkarit ja kuluneet pulpetit. Samalla miettii, miten ja miksi osa meistä selvisi ja osa ei. Miten lapsuuden taistelu selviytymisestä jatkuu opinnoissa, työelämässä ja ihmissuhteissa.
Katoamisten kirja on eskapismia huonoimmillaan. Kuvaukset Turun jokirannasta, vanhainkodista, teatterista ja kerrostaloasunnoista imevät sisäänsä, kunnes lopulta kaikki tuttu ja turvallinen puretaan ympäriltä ja jäämme päähenkilön kanssa heitteille maailmaan, johon on yllättävän helppo kadota.
September 11, 2025
Kirjassa on paljon sellaista, josta en pitänyt mutta myös paljon sellaista josta pidin. Olen lukenut tämän silloin kun se ilmestyi ja juuri se hyvä (laitoshoidon taidokas kuvaus) oli jäänyt ensilukemisesta mieleen, mitään muuta ei juurikaan.
Kirja on rujo ja varmasti ei muuta koskaan ole yrittänytkään olla. Päähenkilö oli koko tarinan ajan hurjan nuori, ihan alakoulun traumaattisista tapahtumisista lähtien. Mikäli henkilön ikää ei olisi niin tarkasti määritelty, olisin arvioinut tämän muutamaa vuotta vanhemmaksi. Mietin aina traumapohjaisen päähenkilön kohdalla sitä, että millaista "trauma-asteikkoa" kukin kirjailija teoksessaan käyttää, välillä valittu toiminta on uskottavaa ja välillä taas ei, Rauman teoksessa liikutaan osittain rajalla.
Kirja on taiteellisesti taidokas ja kirjoitusjälki puhdasta. Voiko teosta suositella...ei kaikille.
Kirja on rujo ja varmasti ei muuta koskaan ole yrittänytkään olla. Päähenkilö oli koko tarinan ajan hurjan nuori, ihan alakoulun traumaattisista tapahtumisista lähtien. Mikäli henkilön ikää ei olisi niin tarkasti määritelty, olisin arvioinut tämän muutamaa vuotta vanhemmaksi. Mietin aina traumapohjaisen päähenkilön kohdalla sitä, että millaista "trauma-asteikkoa" kukin kirjailija teoksessaan käyttää, välillä valittu toiminta on uskottavaa ja välillä taas ei, Rauman teoksessa liikutaan osittain rajalla.
Kirja on taiteellisesti taidokas ja kirjoitusjälki puhdasta. Voiko teosta suositella...ei kaikille.
August 21, 2022
Rakastan Iida Rauman lakonista ja toteavaa kieltä, sekä henkilöhahmojen kompleksisuutta. Hän on erittäin taitava kuvailemaan vaikeita, ulkopuolisuuden tunteita ja kiusaamisen traumaa. Jokainen Iida Rauman kirja onkin päätynyt suosikikseni.
Mutta ei tämä.
Katoamisten kirja on Iida Rauman esikoisteos, joka ei yllä mitenkään samalle tasolle kuin "Hävitys: Tapauskertomus" tai "Seksistä ja matematiikasta". Tämä ei tarkoita, että "Katoamisten kirja" olisi huono, sitä se ei ole. Iida Rauma tekee tarkkoja havaintoja vanhainkodeissa ja kouluissa tapahtuvasta henkisestä väkivallasta. Mutta kaiken sen hän kirjoitti uudestaan, valtavan paljon paremmin Hävityksessä. Erityisesti jäi hämmentämään pari kohtausta, jotka olivat lähes täsmälleen yhteneväisiä keskenään.
Mutta ei tämä.
Katoamisten kirja on Iida Rauman esikoisteos, joka ei yllä mitenkään samalle tasolle kuin "Hävitys: Tapauskertomus" tai "Seksistä ja matematiikasta". Tämä ei tarkoita, että "Katoamisten kirja" olisi huono, sitä se ei ole. Iida Rauma tekee tarkkoja havaintoja vanhainkodeissa ja kouluissa tapahtuvasta henkisestä väkivallasta. Mutta kaiken sen hän kirjoitti uudestaan, valtavan paljon paremmin Hävityksessä. Erityisesti jäi hämmentämään pari kohtausta, jotka olivat lähes täsmälleen yhteneväisiä keskenään.
August 11, 2025
Aina ei saa vastauksia sille miksi joku lähtee, ja tässä teoksessa on potentiaalia toimia vertaustuellisena vastineena ja lupana olla syyttämättä itseään, mikäli joku ympäriltä haluaa hävitä. Selitykset voivat olla liian kivuliaita kerrottaviksi taikka lähtijälle itelleenkin mysteeri.
Lähtemistä pohtivalle teos saattaa antaa ajattelemisen aihetta siihen, voisiko ehkä sittenkin suoda jonkin tason vastauksia heille, jotka on aikeissa jättää tai peräti jo jättänyt. Nämä kun eivät välttämättä kovin kepeästi pääse sivuuttamaan tarvettaan selityksille. Välittämistä ei useinkaan voi valita.
Lähtemistä pohtivalle teos saattaa antaa ajattelemisen aihetta siihen, voisiko ehkä sittenkin suoda jonkin tason vastauksia heille, jotka on aikeissa jättää tai peräti jo jättänyt. Nämä kun eivät välttämättä kovin kepeästi pääse sivuuttamaan tarvettaan selityksille. Välittämistä ei useinkaan voi valita.
January 21, 2023
Hyvä kirja! Koukuttava, pakko vaan lukea. Kerronta ja teksti sujuvaa ja hyvää.
Luin kommentin, että tämä olisi harjoitusversio Hävitys-kirjasta. En pääse ajatuksesta eroon, mietin, että voihan se olla tottakin. Tarinoissa on samankaltaisuuksia, mutta mielestäni ne ovat kuitenkin myös täysin erilaiset. Raumalla on selvästi oma tyyli tuotannossaan, joka minuun nähtävästi uppoaa.
Luin kommentin, että tämä olisi harjoitusversio Hävitys-kirjasta. En pääse ajatuksesta eroon, mietin, että voihan se olla tottakin. Tarinoissa on samankaltaisuuksia, mutta mielestäni ne ovat kuitenkin myös täysin erilaiset. Raumalla on selvästi oma tyyli tuotannossaan, joka minuun nähtävästi uppoaa.
April 21, 2018
Kaunis, haikeatunnelmainen esikoisromaani varttumisesta, rakkaudesta ja katoamisesta. Monipuolinen, monitasoinen, taitavasti rakennettu esikoisromaani.
October 10, 2020
Kirjan kerronta oli sopivan nopeatempoista ja helppoa, mutta samaan aikaan kaunista. Henkilöhahmot olivat hyvällä tavalla ristiriitaisia ja kirjan vaikeita teemoja oli käsitelty todentuntuisesti.
August 25, 2024
Finlandia-voittajan rohkea esikoisteos vuodelta 2011. Hyvä kirja.
January 30, 2025
Hyvä kirja taattua laatua Iida Raumalta ehkä muihin sen kirjoihin verrattuna karkein (koska ensimmäinen) mutta silti syvä ja pääsee ihan henkilöiden iholle
June 11, 2025
hmm
luin arvosteluja tästä ja osaisimpa sanottaa ajatukseni kirjasta yhtä hyvin kuin lukutoveritkin. mulla ei kyllä taida olla sanottavaa
nautin rauman kirjotustyylistä. työnsä hän todella osaa
luin arvosteluja tästä ja osaisimpa sanottaa ajatukseni kirjasta yhtä hyvin kuin lukutoveritkin. mulla ei kyllä taida olla sanottavaa
nautin rauman kirjotustyylistä. työnsä hän todella osaa
May 2, 2011
Mielenkiintoisen toteavasti ja tarkkailevasti kirjoitettu kuvaus kasvamisesta, perheistä, mielenterveydestä, koulukiusaamisesta ja itsensä löytämisestä.
Päähenkilö oli ärsyttävyyteen asti saamaton, vastuuta ja totuuksia välttelevä ja muistutti kaikessa kamaluudessaan itsestäni. Siksi varmaan kirjan lukeminen oli samaan aikaan ärsyttävää ja nautinnollista, teksti soljui mukavasti, eikä ollut nykyajan nuorille suomalaiskirjailijoille tyypilliseen tapaan kikkailevaa tai erikoisuutta hakevaa.
Päähenkilö oli ärsyttävyyteen asti saamaton, vastuuta ja totuuksia välttelevä ja muistutti kaikessa kamaluudessaan itsestäni. Siksi varmaan kirjan lukeminen oli samaan aikaan ärsyttävää ja nautinnollista, teksti soljui mukavasti, eikä ollut nykyajan nuorille suomalaiskirjailijoille tyypilliseen tapaan kikkailevaa tai erikoisuutta hakevaa.
May 7, 2013
Tunnelmaltaan melko painostava teos, joka kuitenkin etenee varsin sujuvasti. Kaikki tuntuu nimettömän minäkertojatytön näkökulmasta harmaalta. Oikein mainio teos, vaikka saattaa olla ahdistava tunnelmaltaan.
January 17, 2016
Olen tätä joskus varmaan yrittänyt lukea ja silloin on ollut väärä hetki. Nyt oli juuri oikea hetki. Pidin valtavasti ja sen nyt arvaa, mutta kirja vaatii tietyn hetken koska liian helposti ahdistun ja menen "liikaa" kirjan henkilöiden tunteisiin. Nyt pysyin ulkopuolella.
October 13, 2015
Osuvia tuokikuvauksia, mukavan muhevaa kieltä, tuttuja katuja ja tuttuja tunteita. Tykkäsin kovin.
January 7, 2018
Kirjassa käsitellään lomittain useampia teemoja (mielenterveyden ongelmat, perhesuhteet, seksuaalisuus, kiusaaminen, väkivalta, ihmissuhteet) ja siinä Rauma onnistui mielestäni ihan hyvin. Kirjan teemat olivat melko raskaita, mutta eivät tuntuneet itselleni ahdistavilta, ehkä kirjoitus-ja kuvailutyylistä johtuen, josta pidin.
Teksti oli helpostiluettavaa ja eteenpäin menevää, mutta kirja ei jäänyt lukemisen jälkeen juurikaan mieleeni eikä herättänyt sen suurempaa pohdintaa.
Teksti oli helpostiluettavaa ja eteenpäin menevää, mutta kirja ei jäänyt lukemisen jälkeen juurikaan mieleeni eikä herättänyt sen suurempaa pohdintaa.
Displaying 1 - 24 of 24 reviews