Tomaatti on arkisista arkisin elintarvike, mutta mistä se on peräisin ja miten siitä on tullut sellainen kuin se on? Lautasmatka on kiehtova hyppäys ruoan maailmanhistoriaan. Kirja kertoo tomaattien lisäksi purukumista, 1990-luvun vähärasvaisuustrendistä, suolasta, kahvista, broilerista, maidosta, 1960-luvun margariiniskandaalista Suomessa ja kultaisesta riisistä.
Lautasmatka on asiapitoinen mutta viihdyttävä kirja, joka näyttää arkiset elintarvikkeet uudessa valossa ja avartaa käsitystämme suomalaisen ruokapöydän historiasta. Yleistajuisesti esitetyt ruokamaailman kiemurat pitävät otteessaan, ja sopivin välein Koistinen maustaa tarinoita pienillä anekdooteilla ja omilla kokemuksillaan.
Mari Koistinen on ruuankulutuksen ympäristövaikutuksiin perehtynyt asiantuntija ja tietokirjailija. Hän kommentoi taajaan julkisuudessa erilaisia ruokaan liittyviä uutisia ja on vuosien ajan kirjoittanut aiheesta myös blogia. Koistisen aiempi kirja käsitteli ruokaväärennöksiä ja niiden historiaa.
Aiemmasta teoksesta sanottua:
”Syötkö väärennettyä ruokaa? esittelee elintarvikepetosten eri lajeja kattavasti ja tehokkaasti. Kirja on tiivis, helppolukuinen ja laaja-alainen.” - Kirjavinkit
”On tärkeää, että tämä kirja on tehty: valveutuneet kuluttajat ovat isossa osassa taistelussa ruokahuijauksia vastaan.” - Ympäristö ja terveys
Ruokahistoriallinen knoppitieto on yksi oudoista intohimoni kohteista, joten tartuin tähän innolla. Alku oli lupaava, mutta teksti jäi minusta vähän pinnalliseksi kokoelmaksi anekdootteja, olisi ollut kiinnostavampaa jos aiheisiin olisi paneuduttu syvemmälle.
Tästä kirjasta voi oikeastaan sanoa sen, mitä sisäsivulla ja takakannessa kirjoitetaan. eli ruuankulutuksen ympäristövaikutuksiin perehtynyt asiantuntija ja tietokirjailija Mari Koistinen vie kiehtovalle "lautasmatkalle" maailmanhistoriaan ruokatarinoiden kautta. Kiinnostavia tarinoita mm. tomaatista, purkumista, vähärasvaisuustrendistä, pikaruuan suosion kasvusta, geenimuuntelusta ja vaikka mistä.
Lyhyitä, asiapitoisia mutta samalla viihdyttäviä tarinoita arkisista elintarvikkeistamme. Kyllä tämä kirja sai ajattelemaan ja toisaalta tuli hyviä anekdootteja ja pieniä tarinoita kerrottavaksi. Joitakin historiallisia tapahtumia muistan itsekin, kuten Nestlen boikotin ja sen "hevoslihaskandaalin" noin kymmenen vuoden takaa (Let´s go before they FINDUS #huumori).
Aihe, ruoka ja sen historia, kiinnostaa aina. Harmillisesti aihetta ei käsitellä kovin syvällisesti (eikä aina edes erityisen mielenkiintoisesti) ja koko kirja tuntuu jäävän anekdoottien tasolle. Aineksia paljon parempaan olisi ollut, mutta tämä olisi vaatinut syvällisempää ja kattavampaa paneutumista. Moni luku alkoi lupaavasti ja ehdin jo innostua, että nyt sukelletaan aiheeseen kunnolla, mutta pian oltiinkin jo seuraavassa luvussa ja jäin lähinnä miettimään, mistä löytäisin lisää tietoa näistä kiinnostavista aiheista. Lukijalle, joka haluaa mukavia pieniä ja kiinnostavia tarinoita ruuasta tämä varmasti sopii, mutta jos kaipaat enemmän ja perusteellisempaa tietoa, joku muu kirja palvelee paremmin.
Tämä on kepeä kokoelma kirjoituksia ruokaan liittyvien ilmiöiden historiasta. Niitä riittää, onhan ruoka keskeinen osa kaikkien ihmisten elämää. Sellaisena oikein viihdyttävä, mutta välillä kuunnellessani olisin toivonut, että olisi menty vähän syvemmälle. Kirjoittaja viittaa muun muassa kehorauhaan ja kahvintuotannon eettisyysongelmiin niin ohimennen, että jäin miettimään, mitäs kaikkea ne oikein tarkoittavat.
Mukavan leppoisa ja lyhyt tietokirja, jota suosittelen mielelläni kaikille, jotka eivät halua tippua syvään päätyyn ruokahistoriasta. Kirja myös herättää miettimään suomalaista ruokakulttuuria eli missä ollaan nyt, missä voitaisiin olla ja miten asiat olivat ennen. Siinä mielessä voisi sopia iltalukemiseksi vaikka boomereille.
Oli myös hauska huomata, että Mari tehnyt samanlaisia poimintoja kirjoista, jotka olin myös itse nauttinut jo joskus aikoinaan.
Ihan kiva nopealukuinen välipalakirja. Kirjan alkupuoli oli mielestäni mielenkiintoisempi, loppupuolella keskityttiin ehkä vähän liikaa nykyajan ilmiöihin, kuten lihansyönnin vähentämiseen, pikaruokaan ja geenimuuteluun, vaikka toki niitäkin käsittelevissä luvuissa sivuttiin ilmiöiden historiaa. Lähteet oli merkitty hyvin, mikä on aina tietokirjalle hyvä juttu.
Odotin tältä kirjalta paljon. Oli liian poukkoileva pintaraapaisu vähän kaikesta ja ei sitten mistään. Lisäksi kirjailijan oma asenne tuli läpi melkoisen suoraan. Oliko tämä sitten tietokirja vai ei, en tiedä.
Pieni, vähärasvainen välipala ruoan historiasta enimmäkseen Suomessa. Kivoja kurkistuksia, mutta jää anekdoottien tasolle. Kesti varmaan 2 tuntia lukea koko kirja.