Mitä, Suomessako muka ei ole vampyyreja? Niitähän on tunnetusti vain Transylvanian vuoristossa ja Yhdysvaltain eteläosissa, mutta hyvin niitä mahtuisi piileksimään myös Suomen pimeisiin kuusimetsiin. Vampyyri on myös surullinen, yksinäinen hahmo – mikä vetoaisi suomalaisiin paremmin kuin pimeässä viihtyvä, päivät nukkuva tyyppi, jolla on ongelmia hampaistonsa kanssa?
Ainakin vampyyritarinoita täällä osataan kirjoittaa. Sen todistavat Verenhimo-kirjan novellistit, jotka ottavat perinteisen hahmon ja istuttavat sen suomalaiseen maaperään tyylikkäästi ja pelottavasti. Verenhimo päivittää vampyyrimyytin monella eri tavalla: vampyyrit hallitsevat ihmisiä iilimatojen avulla, ottavat osaa seuroihin, ovat kansainvälisten lääketehtaiden koekaniineja, vaanivat ihmisiä sairaalan käytävillä. Mutta lopulta vampyyrikin ottaa ilon irti perinteisestä perjantaipullosta. Monet tarinat ottavat vauhtia myös historiasta – kuka tiesi, millaisia salaisuuksia piilee esimerkiksi Ulrika Eleonoran kirkon rakentamisessa...
Verenhimo-teoksen kirjoittajat ovat uuden polven science fiction-, fantasia- ja jännärikirjoittajia, joilla on veri hallussaan. Mukana tarina muun muassa Finlandia-palkitulta Johanna Sinisalolta sekä Runeberg-palkitulta Tiina Raevaaralta.
Tarinalistaus: Leinonen, Anne. Surma tuli jään yli Sinisalo, Johanna. Peili Peltoniemi, Sari. Vain mato, matkamies maan Salin, Petri. Isä meidän Soikkeli, M. G. Tuo meille hautavettä jos palaat Waltari, Mika. Muumio Katajala, Jussi. Korpin silmät kaiken näkevät Koskinen, Juha-Pekka. Yövuoro Leppä, Asta. Ystäväni Leo Thorel, Christine. Uhanalaiset Laine, Petri. Keskiyön konsertto D-mollissa Anttila, Leo. Kohtalo Nevala, Heikki. Juotikkaat Saloranta, Tuomas. Minulla on tehtävä Mäki, Harri István. Enkeli tupakkasalongissa Harri Erkki. Himo Karonen, Jarmo. Leimu ja Saarni Supinen, Miina. Kuristajakäärme Tammi, Jari. Pojan rippijuhlat Etelä, Harry. Vampyyrin orja Kita, Rene. Vampyyrin lauantai Raevaara, Tiina. Progress Nummelin, Juri. Vampyyriviihteen historiasta
Juri Nummelin (s. 10. toukokuuta 1972 Rauma) on suomalainen tietokirjailija. Hän on kirjoittanut muun muassa pulp-kirjallisuudesta, elokuvan historiasta ja harvinaisista etunimistä sekä toimittanut useita novelliantologioita.
Kyseessä oikein oiva vampyyriantologia, johon on kerätty 22 suomalaisen kirjailijan novellit. Kirjassa oli kirjailijoita monilta eri aikakausilta ihan 1900-luvun alusta nykypäivän kirjailijoihin. Kokoelmasta teki mielenkiintoisen monet eri näkökulmat, joista kirjailijat olivat vampirismia lähestyneet, oikein ilahduttavaa. Kirjaan mahtui muutama selkeä suosikki ja pari selkeää inhokkia.
Suosikit: Anne Leinosen "Surma tuli jään yli" - Novellin alussa tunnelmaa kehrättiin todella mielenkiintoisesti ja jännitys ja mielenkiinto pysyi yllä novellin loppuun asti. Tässä novellissa vampyyrit olivatkin laumaeläimiä, jotka oli suljettu laboratorioiden häkkeihin tutkimustarkoituksiin. Christine Thorelin "Uhanalaiset" - Myös tässä novellissa lähestyttiin vampyyreitä laumaeläiminä. Osa ihmisistä halusi hävittää ne sukupuuttoon ja luonnonsuojelijat tahtoivat suojella ja varjella niitä oman henkensä uhallakin. Karrikoiden, maalaiset tahtoivat hävittää, kaupunkilaiset säilyttää. Rene Kitan "Vampyyrin lauantai" - Hauska, lyhyt novelli, jossa vampyyri kuvattiin säälittäväksi rääsyläiseksi, Irwinin laulu korvissa soiden.
Inhokit: M. G. Soikkelin "Tuo meille hautavettä jos palaat" - Äh. Tylsä, outo novelli, jonka perimmäistä juttua, hautaveden etsintäjuttua en vain oikein tajunnut. Tiina Raevaaran "Progress" - Ehkä muuten olisinkin voinut lämmetä novellille, mutta novellin loppu oli liian outo ja hämmentävä ja olisin tahtonut saada tietää enemmän tästä kuvatusta "vampyyristä", mikä se oikein oli.
4,5 tähteä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Vaihtelevan tasoisia vampyyrinovelleja. Ihmissusinovelleihin verrattuna tässä varsin monessa oli muunlaista veren imemistä kuin perinteistä vampyyriäksöniä. Lähinnä pari novellia jäi paremmin mieleen kuin muut.
Nimestään huolimatta antologian pääteemana tuntuu olevan veri- ja imemisteemoilla höystetty scifi, ei niinkään varsinaiset vampyyrit. Suurin osa novelleista tuntuu muutenkin hieman väkisinväännetyiltä ja kaukaa haetuilta, ja niin vanhan koulukunnan kuin Twilight-vampyyrienkin fanit luultavasti pettyvät jos odottavat löytävänsä jotain suosikkiensa tapaista. Ehkä tämä sitten todella on suomalainen (scifi-kirjoittajien?) tapa käsitellä vampyyriä, ainakin antologian toimittajan mielestä. Sälämäisen täytteen joukkoon mahtuu kyllä selvästi laadukkaita ammattikirjoittajienkin tuotoksia, ja etenkin vanhemmat (Mika Waltari, Leo Anttila ja Harry Etelä) viehättivät minua.
Esipuhe on melkoista kuraa eikä Nummelin tunnu perehtyneen vampyyrigenreen kovinkaan syvällisesti. Jo Bram Stokerin romaanin kreivi Draculan väittäminen "komeaksi mieheksi, jolla on hyvää makua ja arvokkuutta", on hieman ristiriidassa sen karvaisen, kryptanhajuisen ja eläimellisen olennon kanssa, joka romaanissa esiintyy. Myöhemmät elokuvat ovat sitten asia erikseen, mutta Coppolan "Bram Stokerin Dracula" ei ole kovin hyvä lähde Stokerin romaanin kommentointiin.
Omasta mielestäni mielenkiintoisimmat, omaperäisimmät ja/tai parhaimmin kirjoitetut yksilöt kirjan 22 novellista:
Johanna Sinisalon "Peili" - mielenkiintoinen idea, iskevä näkemys nykypäivän vampyyristä M.G. Soikkelin "Tuo meille hautavettä jos palaat" - fantasiamaisin, kiinnostava tarina Mika Waltarin "Muumio" - maaninen tunnelma Christine Thorelin "Uhanalaiset" - suomalaista maalaistunnelmaa ja ituhippeilylle irvailua Heikki Nevalan "Juotikkaat" - kieron karmiva Harri István Mäen "Enkeli tupakkasalongissa" - kiinnostava dialogi Jari Tammen "Pojan rippijuhlat" - kutkuttavan viihdyttävä kotivampyyri Harry Etelän "Vampyyrin orja" - kirjan perinteisin vampyyritarina, pelottavan kaunis tunnelma Rene Kidan "Vampyyrin lauantai" - hauskahko Irwin-mukaelma
Verenhimo : suomalaisia vampyyritarinoita (Teos, 2011) -novellikokoelma sisältää parisenkymmentä kotimaista kertomusta verenimijöistä. Juri Nummelinin toimittamassa teoksessa julkaistujen novellien tekijäjoukkoon lukeutuvat nykykirjailijoistamme mm. Harri István Mäki, Sari Peltoniemi, Johanna Sinisalo. Lisäksi mukaan on otettu muutamia arkistojen aarteita menneiltä vuosikymmeniltä; novellikokoelman vanhin edustaja on Mika "Kristian Korppi" Waltarin Egypti-aiheinen "Muumio" vuodelta 1926.
"Verenhimo" on kokonaisuutena hieman epätasainen, aivan kuten Nummelinin äskettäin toimittama zombi-antologiakin, mutta siitä huolimatta varsin mielenkiintoista luettavaa. Erityisesti varhaisimmat kirjoitukset saattavat nykylukijasta tuntua hieman kömpelöiltä, ovat nekin kiinnostavia ja luullakseni melko harvalle tuttuja alaviitteitä kotimaisen genrekirjallisuuden historiaan.
Vampirismia on kokoelman novelleissa käsitelty monesta näkökulmasta: joukkoon on mahtunut niin scifi- tarinoita, ajankohtaisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin nojaavia novelleja kuin perinteisempääkin kuvastoa. Sinisalolla verinen myytti vertautuu työpaikkakiusaamiseen eli edustaa ns. psyykkistä vampirismia.
Jos novellikokoelman kolme parasta kertomusta pitäisi nimetä, niin luultavasti minun valintani olisivat Christine Thorelin "Uhanalaiset", Heikki Nevalan "Juotikkaat" ja Jussi Katajalan "Korpin silmät kaiken näkevät".
Monipuolinen kokoelma, hyvässä ja pahassa. Vampirismin ideaa on käsitelty kiitettävän monesta näkökulmasta ja novellien kirjo kattaa kauhun ohella myös historiallista kuvailua, huumoria sekä kevyttä scifiä. Vastapainoksi myös laatu heittelehtii paljon. Itse pidin eniten Leinosen ja Sinisalon novelleista, ehkä ne saivat hiukan etua, kun pääsivät aloittamaan kokoelman. Myös Katajalan teos oli mieluinen luettava. Muutenkin moderniin maailmaan sijoittuvat novellit iskivät minuun parhaiten tästä kokoelmasta, vaikkeivat välttämättä olleetkaan kovin kummoisesti kirjoitettuja. Vanhoista teoksista en saanut Anttilan ja Etelän novelleista juurikaan mitään irti, mutta Waltarin novellista pidin. Perinteinen kauhutarina toimii aina, kun kirjoittaja osaa asiansa.
Oma tekijäkappale tuli luettua vasta nyt... En ole vampyyrigenren suuri ystävä, ja etukäteen ajatus 22 vampyyrinovellin lukemisesta tuntui varsin pelottavalta - tässä laajuudessa odotin kyllästyväni jopa teeman omaperäiseen käsittelyyn. Mutta hyvinhän tämän parissa viihtyi. Ihan jokainen novelli ei ollut aivan omaan makuuni, mutta taso oli kuitenkin kautta linjan hyvä ja tyylit ja ideat riittävän erilaisia keskenään, jotta antologian jaksoi kahlata läpi yhdeltä istumalta.
Kokoelma sisältää suomalaisten kirjoittamia vampyyritarinoita. Useat niistä sijoittuvat myös Suomeen, joskaan eivät kaikki. Joukossa on pari loistavaa, useampi ok ja muutama sellainen tarina, jotka olisivat kenties voineet olla pois joukosta. Hieman epätasapainoinen, mutta silti ihan viihdyttävä kokoelma. 3½ / 5
Kokonaisuutena keskinkertainen. Kokoelman vanhat tarinat olivat kiinnostavimpia ja paras olikin Leo Anttilan Kohtalo. Muut parhaimmistoon lukeutuvat olivat , Sinisalon Peili, Soikkelin Tuo meille hautavettä jos palaat sekä Waltarin Muumio.
Piristävän monimuotoinen antologia, yhdistelee huolettomasti tyylilajeja ja aikakausia. Erityisesti Johanna Sinisalon ja Jari Tammen tulkinnat lämmittivät mieltä.