Een zwart sprookje

by Aki Ollikainen

‘Een zwart sprookje’ van Aki Ollikainen gaat over vaders en zonen en het doorgeven van het verleden. De naamloze verteller is net gescheiden van zijn vrouw – ze heeft hem verlaten, met hun zoon. Steeds meer verliest hij de grip op de zijn research over een moeras net buiten Helsinki neemt zijn gedachten over. In de jaren dertig was het moeras een plek waar dranksmokkelaars hun waar opsloegen. Een van hen volgen we in zijn groeiende hebzucht. De smokkelaar heeft een gezin, maar dan slaat het noodlot toe – een tragedie die doorwerkt in de volgende generaties.
Aki Ollikainen schreef met ‘Een zwart sprookje’ een ogenschijnlijk kleine roman vol grootse ideeën. Ollikainen werd genomineerd voor de Man Booker International Prize en de Europese Literatuurprijs.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Mystery, Thriller, Historical Fiction, Drama

Kindle Edition

First published January 1, 2015

About the author

Aki Ollikainen (born 1973) is a Finnish writer. A photographer and journalist by profession, Ollikainen received widespread acclaim for his debut novel Nälkävuosi (2012), an account of the Finnish famine of 1866-1868. The book won several prizes and has been translated into English by Emily Jeremiah and Fleur Jeremiah under the title White Hunger (Peirene Press, 2015).
Ollikainen lives in Kolari in northern Finland. His second novel Musta satu was published in spring 2015.

Reviews

[Noora · Rating 3 out of 5]

2.5 stars
I consider Aki Ollikainen as one of my favourite contemporary Finnish authors. His debut novel, White Hunger, was brilliant lyrical and harrowing, and it was also short-listed for the Man Booker International Prize earlier this year. That being said, his second novel Musta Satu (eng. Dark Tale) is a big disappointment. The story centers around the mystery of Tattarisuo bog where a pagan cult held rituals in the 1930s, offering human body parts to the bog, and the story's narrative is split between modern day and the 1930s.
Despite the interesting premise, I found both of the central characters jarringly clichéd and their stories a bit too fictional. The lyrical language was stunning as always with Ollikainen, but this time it distracted me more from the story itself instead of luring me deeper into it. Overall, the book feels unfinished and, based on author interviews I've seen, I can see the author's struggle to write reflected on the pages of this book. Nevertheless, I've faith in the author's talent to craft vivid stories and I look forward to seeing what he comes up with next!

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

Nälkävuoden jättimenestyksen jälkeen Ollikaiselta onkin odotettu jatkoa hartaasti. Mustassa sadussa minuun vetosivat samat asiat kuin Nälkävuodessakin: hienosti rakennetut lauseet, kielen runollisuus ja hienostuneisuus, ihmiselämän nurjan puolen tarkkanäköinen kuvaaminen, kiinnostavat teemat ja historiallisuus (tässä kirjassa kiinnitytään mm. Tattarisuon mysteeriin). Mustan sadun teemojen, aikatasojen, henkilöiden ja avoimien kysymysten runsaus hieman kylläkin häkellytti, joitain kohtia olisi voinut kirjoittaa vielä enemmän auki. Nyt usean henkilön paikka tarinassa jaa epäselväksi. Uusintalukukierros lienee vielä paikallaan.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Huh, jätti kolean tunteen. Suohon vajoamista sekä käytännössä että symbolisesti, sukupolvien ketjua ja tiivistä painavaa ilmaisua.

[Heli · Rating 2 out of 5]

Häilyn kahden ja kolmen tähden välillä. Tuntuu julmalta antaa tälle kirjalle vain kaksi tähteä, mutta tämän lukukokemuksen perusteella taidan tehdä niin.

Musta satu ei nimittäin aivan auennut minulle. Tummanpuhuviin kansiin kätkeytyvä kertomus liikkuu usealla aikatasolla, ja tapahtumia katsotaan monesta näkökulmasta. Ainakin 1930-lukua ja "nykyaikaa" löytyy, ja nämä päätasot on eroteltu toisistaan kirjaisimen korostuskeinoin. Ei pitäisi olla mitään epäselvää. Mutta kun oli!

Vaikka kirja on lyhyt kuin Nälkävuosi, Ollikaisen edellinen ja esikoisromaani, en jaksanut lukea sitä yhdeltä istumalta. Sisältö sukupolvesta toiseen toistuvine perheongelmineen ja raakuuksineen oli sen verran rankkaa, että välillä piti pitää taukoa lukemisesta. Ehkä juuri siksi en pysynyt mukana tarinassa. Sekoilin ajoissa ja äänissä niin, etten jossain vaiheessa enää jaksanut aktiivisesti seurata juonta. Ja oikeastaan vasta lakattuani yrittämästä ymmärtää aloin nauttia kirjasta. Ollikaisen virkkeitten rytmi vaihtelee nautinnollisesti. Kielikin miellytti, ja muutama erityisen onnistunut kielikuva täytyy ottaa käyttöön arkipuheessa.

Kirja ansaitsee uuden mahdollisuuden, ja aion lukea sen myöhemmin uudestaan vähän paremmin keskittyen.

[Suketus]

Salaperäinen ja tiiviydessään hiottu kertomus erään suvun miehistä ja ihmisessä olevassa pahuudesta. Ei yllä omalla listallani Nälkävuoden tasolle (mutta se olikin The Kirja), mutta on vaikuttava ja vakuuttava romaani.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Pysäyttävä ja mielenkiintoinen kirja, joka ehkä pitää lukea uudelleen, jotta saa siitä kaiken irti. Kansi ja koko myös mun makuuni eli onnistunut kaikinpuolin.

[Merja · Rating 2 out of 5]

Aki Ollikaisen Musta satu, sijoitan 2022 Helmet-haasteen kohtaan 48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun.
Musta satu oli ihan ok, mutta ei mitenkään loistava. Kirjassa seurattiin oletettavasti kahta aikajanaa, mutta ajoittain tuntui että niitä olisi ollut jopa kolmas ja menin sekaisin, että kuka kertoo. Musta satu ei ollut mitenkään sellainen kirja jonka lukisin uudelleen.

[☆ ☆ kurjenmiekka ϵ( ‘Θ’ )϶☆⌒* · Rating 1 out of 5]

Tosi vanhanaikasesti kirjotettu (silleen huonolla tavalla) ja hahmot oli kaikki ärsyttäviä ja tarinaa hankala seurata.
Jokaikinen hahmo puhu naisista tosi loukkaavasti ja en tiiä tarkoittiko kirjailija sen vaan silleen, että ne hahmot oli idiootteja ja siks puhu, siinä ei missään välissä käsitelty sitä ja hahmojen vaan annettiin käyttäytyä kamalasti naisia kohtaan joka sivulla.
Ja miten kaikki oli murhaajia, joitten elämä oli pilalla ja joitten perhe oli kuollu????
Ei ollu kunnollisia ja moniulotteisia hahmoja joitten tuntemuksia olis selitetty tai yritetty ratkoo...
Kieli oli välillä tosi nättiä, mutta en saanu ideasta kiinni AAAAA

[Kirjavaras · Rating 3 out of 5]

Ensimmäiseksi täytyy mainita kauniista kannesta, jonka mustuus imeytyy sisäsivuille pisteiksi, jotka vaeltavat muodostamiensa sanojen mukana sieluun asti. Jos Ollikaisen asikoisen Nälkävuoden jälkeen ajatukset olivat valkoista valkoista valkoista, Musta satu kääntää väripaletin ympäri. Mystisyys, tummuus ja varjoihin kätkeytyneet tosiasiat kannattelevat kerrontaa. Kirjan kiehtovin elementti on ehdottomasti salaperäinen Tattarisuo, joka näyttää upottavat kasvonsa sekä nykyisyydessä että menneisyydessä.

Pituudella tätäkään ei ole pilattu. Samoin Ollikaisen lyyrinen ja hiottu kieli on tallella. Sitä lukiessani en voi kuin ihailla mihin kaikkeen suomen kieli taipuu. Kielen kauneudesta huolimatta jään miettimään, sainko Mustaan satuun ollenkaan sellaista tarttumapintaa kuin olin odottanut. Historialliset elementit herättivät ihastusta, mutta nykyhetkeen tarrautuminen jätti kokonaisuuteen harmittavan ison loven nimeltä hajanaisuus. Nykyhetkessä palaset eivät loksahdelleet paikoilleen, ehkä nekin vajosivat Tattarisuon pimeyteen.

[Katja · Rating 3 out of 5]

Vakuuttavasti kirjoitettu, tunnelmaltaan väkevä ja aiheeltaan kiinnostava romaani, joka ei kuitenkaan pysy täysin kasassa: teemoja on liikaa ja palasia jää yli.

[Jenna · Rating 2 out of 5]

Odotin Mustalta sadulta varmaankin liikaa. Harmittaa antaa vain kaksi tähteä, mutta sen verran kova pettymys tämä oli Nälkävuoden jälkeen. En saanut tarinasta tai henkilöistä oikein mitään irti.

[Celestine · Rating 3 out of 5]

3,5. Muuten olisi varmaan noussut neljään tähteen, mutta loppu sekoitti pään pahasti. Pitää lukea loppu varmaan uudelleen ja miettiä, että mitä ihmettä siinä oikein tapahtui.

[Ellen · Rating 1 out of 5]

I found it difficult to follow the story because of the unclear perspective in which the book is written. I thought the ending was good and well written.

[Riina Ojanen · Rating 2 out of 5]

Musta satu kertoo useassa aikatasossa isien ja poikien tarinaa. Taustalla häämöttää sukua piinaava, mystinen Tattarinsuo, kummalliset noitamenot sekä sisällissodan varjo. Vallan kiehtova lähtökohta tarinalle siis! Pidin Ollikaisen kielestä, ja kirja oli varsin nopealukuinen. Eri aikatasojen seuraaminen ja henkilöiden muistaminen oli välillä hankala, mutta ei mahdotonta. Hahmokaartilla oli kiinnostavia kohtaloita, mutta valitettavasti nykypäivän kertoja ja oikeastaan kaikki naishahmot jäävät hyvin yksiulotteisiksi. Lopussa kokonaisuus jää vähän hajanaisen tuntuiseksi, eikä vetänyt juonilankoja täysin aukottomasti nippuun. Tai ehkä teema ei vaan toiminut minulle. Ihan mielellään tämän silti luki.

[Jemysieni · Rating 3 out of 5]

2,5 tähteä, pyöristin ylöspäin. Teoksessa kieli oli ehdottomasti parasta, ja etenkin aluksi synkkä ja mystinen tunnelma oli koukuttava ja kiintoisa. Asetelma useasta aikakerroksesta, jotka kietoutuvat 30-luvun Tattarisuon murhiin toimi hyvänä viitekehyksenä surulliselle sukutarinalle. Loppua kohti jännitys kuitenkin lopahti, enkä oikein tiedä, mitä kirjassa oikeastaan tapahtui - tai mikä koko kirjan pointti oikeastaan oli. Kirjan loppu oli siis suuri pettymys, minkä vuoksi alhaiset tähdet. Koen kuitenkin, että teoksesta paljastuisi uusia puolia (ja ehkä loppukin aukenisi) uudella lukukerralla, joten aion palata tähän vielä joskus.

[Tommi · Rating 4 out of 5]

Odotuksiani huomattavasti nautinnollisempi lukukokemus.

Ollikaisen kieli on yksinkertaisen osuvaa ja riisuttua. Maisemia rakennetaan pelkistetyin lausein, ja Tattarisuon mysteeriset tapahtumat luovat kirjaan kiehtovan ja hetkittäin jopa nyrjähtäneen taustatunnelman. Teos kuvaa pahuuden värejä rankkojenkin tapahtumien kautta, mutta turtumatta kuitenkaan liialliseen synkkyyteen - lopulta ihminen kaipaisi vain välittämistä.

Väistämättä mieleen tulee Timo K. Mukan esikoisteos Maa on syntinen laulu: molemmissa kirjoissa on myös harvinaisen pysähdyttävä lopetus.

[Evi · Rating 2 out of 5]

Het kon me niet bekoren. Eerlijk? Op de duur las ik enkel nog de delen vanuit vertellerperspectief. Het leven is te kort om in boeken te verblijven die niet wat met je doen. En als metaforen de link leggen tussen 'wijsheid als platitude' en platte eekhoorns haak ik af. Toch twee sterren voor originaliteit. Een dode verteller is ook weer iets nieuw. En omdat je een Fin bent. Lang leve sauna's en bier.

[Essi · Rating 3 out of 5]

Tattarisuon mysteeri on kiinnostava tapaus, ja onkin mukavaa että se on liitetty mukaan kirjan tarinaan. Noin muutoin kirja ei ihan vakuuttanut: henkilöistä olin sekaisin monta kertaa, ja kirjan teemat, eli nämä isien ja poikien suhteet ja onnettomuuksien ylisukupolvisuus ovat aika kuluneita teemoja kirjoissa, ja niitä on käsitelty kiinnostavamminkin. Sääli, ettei naisilla ole tarinassa oikein mitään roolia.
Kirjan kansi on kyllä tosi hieno!

[Tõnu Laanemäe · Rating 3 out of 5]

Toredalt sünge lugu, miinuseks sai asjaolu, et minu meelest põlvkonna lood omavahel väga hästi ei haakinud ega põimununud ka muinasjutuliseks müstikast looritatud looks. Võimalik, et see polnudki taotluseks ja pigem oli soov mõjuda vastupidiselt, mistõttu jäi midagi nagu veel õhku kui kõik oli samahästi öeldud.

[Kaisa Nykänen · Rating 3 out of 5]

Sukupolvien yli jatkuvaa poikien ja miesten tuskaa kuvattuna alkuun hyvinkin löyhästi toisiinsa liittyvillä aikakausilta. Loppua kohti tarinat yhtyivät ja lopputuloksena miehen näkökulmasta kerrottu tarina suomalaisen miehen kipukohdista. Pirtutrokarien elämää oli mielestäni kuvattu uskottavasti. Pitäisi ehkä lukea myös tekijän esikoisteos Nälkävuosi.

[Piret Peensoo · Rating 3 out of 5]

Üks nendest lugudest, mis muutuvad sõnamereks ja kus lause/lõik pärast lugemist enamasti mälust haihtub. Aga stiil tundus "tore" ja lõpp samuti, ehk tuleb lihtsalt kunagi uuestu lugeda. Hakkasin ka mõtlema, et raamatute kaantel võiks olla kirjas nagu teatrilavastuste puhul a'la laval suitsetatakse, siis teaks kas hakata lugema või ei.

[Karoliina Tiuraniemi · Rating 2 out of 5]

Synkkiä ja ahdistavia toisiinsa kietoutuneita tarinoita. Paikoin pilkahteleva kaunis kieli ei riittänyt kannattelemaan tarinoita. Edellinen kirja Nälkävuosi oli myös ahdistava, mutta äärimmäisen kaunis ja ehyt kokonaisuus. Tämä ei vakuuttanut, valitettavasti.

[Kirsi · Rating 1 out of 5]

Kaunis ja houkuttava ulkonäkö. Houkuttava takakannen teksti. Odotin paljon. En saanut mitään. Kesken jäi.

[Raija · Rating 4 out of 5]

Hyvä kirja vaikkakin ensilukemalta melkoisen hämärän tuntuinen. Pidin silti todella paljon.

[Katri · Rating 2 out of 5]

Mustaa on, muttei valitettavasti pelkkää satua. Isänkaipuuta ja osattomuutta.

[Tanja · Rating 2 out of 5]

2,5

[K · Rating 2 out of 5]

Mielenkiintoisesti kirjoitettu. Ihan mukaansatempaava, mutta jotenkin jäi itselle paljon auki tästä.

[Teemu · Rating 2 out of 5]

Mainiota kielen käyttöä, eläviä kielikuvia. Tarina jäi irralliseksi. Juonen suhteen jäi mietityttämään liian monta kysymystä. Epäeheä kirja.

[Teemu Vakkilainen · Rating 2 out of 5]

Mainiota kielen käyttöä, eläviä kielikuvia. Tarina jäi irralliseksi. Juonen suhteen jäi mietityttämään liian monta kysymystä. Epäeheä kirja.

[Hessel · Rating 2 out of 5]

Teveel verschillende verhaallijnen, onderwerpen en tijdlijnen door elkaar verweven in een kort boek, onnavolgbaar en niet boeiend. Niet uitgelezen