Sokerisiskot

by Ulla-Maija Paavilainen

Romaani kolmesta sisaresta - naisen elämää tässä ja nyt

Sirkun, Pulmun ja Mariannen yhteisestä lapsuudesta on vierähtänyt aikaa, ja sisaret ovat ajautuneet valovuosien päähän toisistaan.
Vanhin heistä, Sirkku, on kampaamonomistaja, jolle kotipihan kukkaistutukset ovat henkilökohtaisen näytön paikka. Pulmu on perustanut Powerwoman Institutin, hän vetää sparrauskursseja yrityksille ja piilottaa nyrjähtäneen elämäntilanteensa liituraitakuoren alle.
Sisariaan nuorempi Marianne on maailmalla menestyvä valokuvaaja, jolla on ihtohimoinen rakkaussuhde mallityttö Chiaraan.
Kun sairaalasta varhain aamulla soitetaan Sirkulle ja ilmoitetaan äidin kuolemasta, naiset joutuvat pitkästä aikaa kohtaamaan menneisyytensä ja toisensa. Mieleen nousee haikeutta ja kauniita muistoja, mutta myös kateutta ja epävarmuutta. Ketä äiti rakastikaan eniten?

"Herkkänä havainnoijana Paavilainen rekisteröi taiturimaisesti nykynaisen ahdistukset, ironiaa unohtamatta." -Helsingin Sanomat

"Paavilainen tavoittaa arjen huumorin ja sen absurditkin ulottuvuudet saaden aikaan naurunhörähdyksiä lukemisen keskelle." -Turun Sanomat

Genres: Fiction

287 pages, Mass Market Paperback

First published January 1, 2008

Reviews

[Katrin · Rating 2 out of 5]

Ei tämän kirjan lukemisessa tullut paljon iloa. Perusidea oli hyvä. Äiti kuolee ja hänen kolme tytärtä tulevat taas yhteen. Tytöt eivät ole läheisiä. Olipas surullista lukea miten he puhuvat ilkeästi toisilleen. Koko kirja on muistot heidän elämästään. Lopuksi he lähtevät yhteensä Karjalaan kaatamaan äidin tuhkat lähellä hänen kotoa. Mutta ei ole mitään muuta tärkeää, mitä tapahtuisi. Koko kirja on aika tylsää ja en jaksanut lukea joka sana. Jotenkin puuttui tässä juoni ja jotain merkittävää, mita halutaan tuoda esille.

[Heli · Rating 2 out of 5]

Täytyy myöntää, että en kovin paljon pitänyt tästä kirjasta. Alku vaikutti ihan hyvältä, mutta sen jälkeen tarina ei sitten enää innostanutkaan niin paljon. Yritin vaan lukea tämän mahdollisimman nopeasti. Olisipa kamalaa, jos olisi noin huonot välit sisarusten kanssa, jatkuvaa ilkeilyä. Kirjan nimi ja kansi ovat kyllä hyvät! Hauska idea nimetä tyttäret Sirkuksi, Pulmuksi ja Marianneksi = Sokerisiskot.

[Viivi · Rating 4 out of 5]

Sirkku, Pulmu ja Marianne... Jotain näissä siskoksissa on. Ihan ei viiteen tähteen yltänyt kirja kokonaisuudessaan, mutta ei se kaukanakaan ollut. Neljä tähteä piisatkoon.

Sirkku: "Minun on pakko ryhdistäytyä, ajattelen. Ellen minä jaksa, niin ei kukaan. Tämä on vietävä läpi, ajattelen, enkä tiedä, mitä tarkoitan tämällä."

Pulmu: "Jokainen voi olla selviytyjä, jos vain antaa itselleen tilaisuuden."

Marianne: "Että minä olenkin se vahva, jonka on löydettävä ratkaisu, vaikka mikään ei olisi kohdallaan."

[Tuija · Rating 1 out of 5]

Tästä oli vaikea saada irti mitään. Ei viihdyttänyt, ei ollut kiinnostavia saati sitten uskottavia henkilöitä. Ja kun joka luku oli nimetty sen siraren nimellä, josta luvussa kerrottiin, piti vähän väliä vilkaista kenestä olikaan kyse, kun he eivät juurikaan eronneet toisistaan kertomistyyliltään. Lopuksi kyllästyin kummallisiin kielikuviin, joilla kirja on saatu paljon pidemmäksi kuin tarinaa muuten riittäisi. Huhhuh, kahlasin melkein loppuun...