Keskiaikaisen Unkarin varjelluimmat salaisuudet ovat pysyneet pinnan alla, kunnes kesäisenä aamuna Porin asukkaiden mielenrauhaa järkyttää verettömänä löytyvä nuori nainen. Paikalle kutsutaan Väinämöisen vyö -rikosromaanista tuttu rikoskomisario Ylipää, joka ottaa mukaansa oikean kätensä Eskolan, sekä Juha Hannukaisen, joka alkaa jälleen kärsiä selittämättömistä näyistä ja painajaisista.
Helteiseen Poriin saapuu myös mies, joka jäljittää unkarilaisesta sukukryptasta ryöstettyä arvokasta kirjaa. Legendan mukaan kirjan arvoitus liittyy muotokuvaan, joka löytyy yllättäen porilaisen naisen asunnosta. Lisää naisia katoaa. Ainoa epäilty löytyy kuolleena. Pian poliisilla on käsissään enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja jazzkaupungista alkaa löytyä muitakin antiikkiesineistä kiinnostuneita.
Rikosten syiden selvittämiseksi Ylipään ryhmä joutuu loppujen lopuksi päivittämään tietonsa eräästä keskiaikaisesta tarinasta. Siitä kaikkein verisimmästä. Lopulta selviää myös kirjan ja taulun sisältämä salakirjoituksen arvoitus ja se miksi niiden takia niin moni on hengenvaarassa.
Mikko Karppi on tuonut suomalaiseen jännityskirjallisuuteen mystiikkaa ja yliluonnollisia asioita tavalla, joka on tullut tutuksi X-Filesin ja Lostin kaltaisista televisiosarjoista. Unkarilainen taulu on hänen toinen romaaninsa.
Väitän, että luin avoimin mielin ilman etukäteisryttäystä tarinaa, jossa myös nähtiin näkyjä ja tavaroita liikkui sekä viestejä ilmaantui. Luulen, että syy sekavuuteen ja vähään innostavuuteen ei ollut yliluonnollinen aines vaan se, että olisi pitänyt lukea edellinen (eli ensimmäinen) osa tätä sarjaa - siihen viitattiin tämän tästä, ja juuri tuo "näkeminen" liittyi ilmeisesti sen tapahtumiin. Ja sitten vielä loppu pedattiin selvästi seuraavaa osaa varten! Tuli vähän olo, että luki keskeltä pätkän ilman alkua ja loppua. Jäi sekava olo. Kahavia Halapahallin kassisa: Vähäkyrö Pohjoinen: 7 (nuoruuden...)
Ideaa ja yritystä. Mystiset vampirismi-viittaukset eivät kuitenkaan voi hyvin suomalaisen poliisin arkipäivässä, ja henkilöt olivat yksinkertaisesti tympeitä. Ja jos minä jostain nuorten naisten veressä kylpevän paholaisen hautaa lähtisin etsimään, olisi Pori kyllä listan häntäpäässä. Vaikka Yö onkin sieltä.