Odelma

by Katja Kaukonen

Joki on kuljettanut naista pitkään.
Hän herää sen pengermällä ja repii itsensä maasta kuin sammaleen.
Harmaalle pellolle hän jättää jälkeensä vihreän vanan, kettu naukaisee naiselle nimen: O-del-ma.
Hän raahautuu tutulle ovelle, asettuu taloksi ja tapaa miehen, jolle avaa talonsa ovet.

Katja Kaukosen esikoisteos esittelee maailman, jossa on kielen rikkautta ja myytillisen maailman lumoa. Odelma on arvoituksellinen romaani, miltei jännityskertomus, joka saa hengittämään tahdissaan. Se on kertomus sodasta, lähtemisestä ja palaamisesta, yhdessä olemisesta ja vieraudesta. Elämästä, joka ei pääty.

Katja Kaukonen on syntynyt Porissa vuonna 1968, muuttanut Tampereelle, valmistunut äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi, toiminut kirjoittajana, kulttuurityöntekijänä, opettajana ja kolmen lapsen kotiäitinä. Hän nauttii siitä, miten asioita voi olla sanomatta usealla eri tavalla.

Genres: Fiction, Magical Realism, Finnish Literature

155 pages, Hardcover

First published January 1, 2011

Reviews

[niina · Rating 5 out of 5]

Tässä kirjassa oli hurjan ihania vaiheita! Odelma oli juoksevaa ja soljuvaa ja kietoutui puun ympärille, upposi peltoon, peittyi joen pohjaan ja levään lahoamaan. Odelma löysi kulmikkaan ja suoran, kolisevan miehen, ja joutui kohtaamaan oman epäluuloisuutensa ja perityn katkeruutensa ennen kuin pystyi todella avaamaan kotinsa hänelle, jonka joki oli tuonut.

Pidin kirjasta, pidin hirveän paljon, tässä oli sitä synkkää taikuudentuntua ja niitä silmäkulmissa väreileviä kuvia tuntemattomista uhista ja tunnistamattomista olennoista, mitä rakastan. Kaiken sen jälkeen ei edes haittaa, vaikka muutama kohtaus yltyikin niin vellovaksi ja sumuiseksi puuskaksi, ettei niistä pahemmin saanut selvää.

[Kirjapallo · Rating 5 out of 5]

Vau. Tämä kirja oli runo. Upeita luontokuvauksia, vedettäriä, savinaisia, mystisiä kettuja. Melankoliaa mutta ei kuitenkaan ahdistusta.

Minua harmittaa kun tajusin vasta ihan viimeisillä sivuilla, että tämähän onkin sellainen "lue-hitaasti-ääneen-ihan-vain-itsellesi" -tyyppinen kirja! Luin nimittäin suurimman osan kirjasta ihan liian nopeasti ja siksi kompastelin lähes koko ajan kauniiseen, runolliseen kieleen. Vasta ääneen lukiessa tempo oli juuri sopiva. Mitenköhän tällainen toimisi äänikirjana?

Tästä tuli vähän mieleen Kerstin Ekmanin Ikimuiston merkki, joka ei ollut ihan näin runo, mutta pidin siitäkin aivan äärettömästi. Osaisiko joku suositella jotain muita runollisia kirjoja joissa olisi paljon luontoa?

[Tapio Hollipakka · Rating 4 out of 5]

Kaunis ja mielenkiintoinen kirja, ehkä kuolemasta ja evakkoajasta? Vaikea sanoa, koska kirjan kerronta ei ole varsin suoraviivaista eikä selkeää, mutta tämä ei ole huono asia. Kieli ja kerronta on todella kaunista ja mieleenpainuvaa, eikä siksi ole väliä vaikka ei aina ymmärrä mitä tapahtuu.

[Eva Malkki · Rating 2 out of 5]

Kaunis mutta jokseenkin tyhjä kun ei tarjoa lukijalle melkein minkäänlaista tarttuma- tai samaistumispintaa. Kuin runo ilman erityisempää sisältöä.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Sain Odelman lahjaksi; en odottanut mitään. En ollut kuullutkaan kirjasta. Olin vapaa löytämään siitä mitä tahansa. Pian tajusin, että Madonnan veljen omaelämänkerran jälkeen tämän täytyi olla omituisin lahjakirja, jonka olen koskaan saanut. Erittäin hyvällä tavalla.

Odelma vastustaa kiinnipitämistä samalla kun kutsuu luokseen, takertuen, aivan kuten päähenkilö itsekin. Jäin Odelman kynsiin pyristelemään avuttomana, makaaberilla tavalla halukkaana antautumaan sen vetovoimalle. Rakastan tämän teoksen kieltä. Jokainen virke on terävä ja tarkoitushakuinen, läpitunkeva ja lyyrinen.

Jännitän Odelman toista lukukertaa. Valehtelisin julkeasti, jos väittäisin ymmärtäneeni kaiken tarjolla olleen symboliikan. Nelitähtinen arvosteluni perustuu tällä hetkellä enimmäkseen kielikuvien ja eriaisuuden viehätykseen. Kuitenkin riippumatta siitä, saavutanko koskaan selkeyttä kaikista Odelman oikuista, nautin (kestopreesens) tästä kirjasta järisyttävämmällä tavalla kuin harvasta romaanista tätä ennen.

[Susa · Rating 2 out of 5]

2,5. Runollisen kauniissa tarinoissa on aina yksi vika: niitä lukiessa ei koskaan ihan täysin saa kiinni todellisuudesta, jonka vertauskuvana ne seisovat. Odelma on ihan hengästyttävän kaunista tekstiä, mutta ärsyttävän paljon oman tulkinnan varaan jäävä. Runoissa metaforien runsas käyttö ja symbolien sisuksen etsiminen ei ärsytä - sen sijaan sadan sivun romaanissa tuntuu välillä, että ohutta kertomusta on yritetty piilotella sanojen alle.

Kirja, joka varmasti vaatii toisen lukukerran avautuakseen enemmän.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 1 out of 5]

Suoraan sanottuna en tajunnut tästä kirjasta puoliakaan. Tuntui että siinä on vain keskitytty enemmän luomaan ja viilaamaan runollista ja kaunista kieltä. Jotkut kuvaukset menivät jo niin hienosteluksi etten ymmärtänyt vaikka kuinka yritin. Ehkäpä toisella lukukerralla saisi enemmän irti ja pääsisi juonesta kärryille, mutta minä putosin niiltä kärryiltä jo niin alkumetreillä ettei minulla ole halua edes yrittää saada niitä kiinni.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

En tiedä, osaisinko sanoa tästä kirjasta mitään, jos kysyttäisiin. En tiedä, ajattelisinko toisin, jos lukisin uudelleen. Mutta silti kirja oli kaikkea, ihana kaunis tarina. Ei sillä väliä, mitä ymmärsi. Ihana lukea!

[Ilkka]

...no ihan perkeleen hyvä kirja mitä muuta voi sanoakkaan