What do you think?
Rate this book
Into-pamfletti #13
Tästä äiti varoitti
”Minä olen feministi ja feministin tytär. Tässä kirjassa kerron, mitä se tarkoittaa ja miksi omassa ja äitini feminismissä on vissi ero.”
Tästä äiti varoitti puhuu seksistä ja feminismistä kolmikymppisten suomalaisten heteronaisten näkökulmasta. Anna Kontula on kerännyt kirjansa kertojiksi naisia, jotka ovat kiitollisia äitiensä sukupolven naisliikkeen saavutuksista, mutta samalla pyristelevät irti valtavirtafeminismin kahleista.
He ovat tiedostavia, mutta haluavat pukeutua kuin hempukat. He pärjäävät urallaan, mutta ovat haavoittuvia rakastuessaan. He ovat lukeneet Dworkininsa, mutta haluavat, että heitä pannaan rajusti. Ja kun kevytkenkäisen maineessa ollut nainen raiskataan, tukea on sisarilta yhä turha odottaa.
Tästä äiti varoitti puhuu seksistä ja feminismistä kolmikymppisten suomalaisten heteronaisten näkökulmasta. Anna Kontula on kerännyt kirjansa kertojiksi naisia, jotka ovat kiitollisia äitiensä sukupolven naisliikkeen saavutuksista, mutta samalla pyristelevät irti valtavirtafeminismin kahleista.
He ovat tiedostavia, mutta haluavat pukeutua kuin hempukat. He pärjäävät urallaan, mutta ovat haavoittuvia rakastuessaan. He ovat lukeneet Dworkininsa, mutta haluavat, että heitä pannaan rajusti. Ja kun kevytkenkäisen maineessa ollut nainen raiskataan, tukea on sisarilta yhä turha odottaa.
103 pages
First published May 1, 2009
8 people are currently reading
78 people want to read
About the author
Anna Kontula
13 books31 followersAnna Kontula (b. 1977) is a sociologist, author and Left Allience parliament member living in Valkeakoski, Finland. She is known as a debater challenging mainstream thinking.
In her recent books, Kontula has dealt with, among other things, social classes, parliamentarism, the revolution in labor and the Israel-Palestine issue.
Kontula’s family includes a spouse, two cats and three adult children. She enjoys reading, writing, gardening and dancing.
In her recent books, Kontula has dealt with, among other things, social classes, parliamentarism, the revolution in labor and the Israel-Palestine issue.
Kontula’s family includes a spouse, two cats and three adult children. She enjoys reading, writing, gardening and dancing.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
December 26, 2021
Aika tuntuu vähän ajaneen tämän teoksen ohi. Feminismi on mennyt tohinalla eteenpäin reilussa 10 vuodessa. Sanasto on sekin vanhentunut nopeasti, samoin suhde ihokarvoihin. Kontula kuvaa teoksessaan omien sanojensa mukaan itse edustamaansa kolmannen aallon feminismiä. Sukupuolikäsitys on binäärinen, feminismi on tiukasti naisten asia ja fokus on heteroseksisuhteissa.
Vaikka julkinen feministinen keskustelu keskittyy nykypäivänä paljon intersektionaalisuuteen ja transihmisten oikeuksiin, eivät cis-sukupuolisten muodostamien heterosuhteiden ongelmat ole kadonneet. Suurin osa suhteessa olevista naisista elää monogamisissa heterosuhteissa miesten kanssa ja kamppailee pitkälti edelleen samojen kysymysten kanssa kuin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Feministinä itseään pitävien joukko on laajentunut, kun feminismi on valtavirtaistunut. Seksipositiivisuus on vapauttanut monista Kontulankin käsittelemistä kahleista tai ainakin alkanut purkaa niitä. Vihdoin on päästy puhumaan myös ns. seksinegatiivisuudesta.
Tarinat pohjaavat useiden eri naisten kertomuksiin. Jonkin verran häiritsi se, että tarinoiden tai esseiden kertojaäänet eivät erottuneet toisistaan ja kaikilla kertojilla oli samaa suuntausta edustava feministiäiti. En myöskään saanut kunnolla otetta valtavirtafeminismin käsitteestä.
Paras osio oli siirtolaisnaisten seksityötä ja valkoisten ja rodullistettujen naisten suhdetta kapitalismissa käsittelevä teksti, joka toi mieleen Cynthia Enloen Bananas, beaches and bases -teoksen, jonka luin tänä syksynä tenttiä varten.
Lainasin kirjastosta tällä viikolla kolme Kontulan toistaiseksi lukematta jäänyttä kirjaa. Ne ovat jääneet listan hännille aiheidensa ja julkaisuajankohtiensa vuoksi. Voisin todeta, että Kontulan kynä on vuosien aikana terävöitynyt. Aiemmin lukemissani teoksissa on samaan aikaan viiltävää analyysia, viisasta myötätuntoa ja hersyvää huumoria. Varsinkin viimeinen jää mielestäni puuttumaan sekä Tästä äiti varoitti -kokoelmasta että Mistä ei voi puhua -teoksesta. En olisi todennäköisesti tunnistanut Kontulaa kummastakaan, ellen olisi tiennyt, kenen teoksiin tartuin.
Teksti on sujuvaa ja nopealukuista, mutta tietty vanhakantaisuus tekee lukukokemuksesta jotenkin kiusaannuttavan. Ehkäpä 2,5 tähteä.
Vaikka julkinen feministinen keskustelu keskittyy nykypäivänä paljon intersektionaalisuuteen ja transihmisten oikeuksiin, eivät cis-sukupuolisten muodostamien heterosuhteiden ongelmat ole kadonneet. Suurin osa suhteessa olevista naisista elää monogamisissa heterosuhteissa miesten kanssa ja kamppailee pitkälti edelleen samojen kysymysten kanssa kuin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Feministinä itseään pitävien joukko on laajentunut, kun feminismi on valtavirtaistunut. Seksipositiivisuus on vapauttanut monista Kontulankin käsittelemistä kahleista tai ainakin alkanut purkaa niitä. Vihdoin on päästy puhumaan myös ns. seksinegatiivisuudesta.
Tarinat pohjaavat useiden eri naisten kertomuksiin. Jonkin verran häiritsi se, että tarinoiden tai esseiden kertojaäänet eivät erottuneet toisistaan ja kaikilla kertojilla oli samaa suuntausta edustava feministiäiti. En myöskään saanut kunnolla otetta valtavirtafeminismin käsitteestä.
Paras osio oli siirtolaisnaisten seksityötä ja valkoisten ja rodullistettujen naisten suhdetta kapitalismissa käsittelevä teksti, joka toi mieleen Cynthia Enloen Bananas, beaches and bases -teoksen, jonka luin tänä syksynä tenttiä varten.
Lainasin kirjastosta tällä viikolla kolme Kontulan toistaiseksi lukematta jäänyttä kirjaa. Ne ovat jääneet listan hännille aiheidensa ja julkaisuajankohtiensa vuoksi. Voisin todeta, että Kontulan kynä on vuosien aikana terävöitynyt. Aiemmin lukemissani teoksissa on samaan aikaan viiltävää analyysia, viisasta myötätuntoa ja hersyvää huumoria. Varsinkin viimeinen jää mielestäni puuttumaan sekä Tästä äiti varoitti -kokoelmasta että Mistä ei voi puhua -teoksesta. En olisi todennäköisesti tunnistanut Kontulaa kummastakaan, ellen olisi tiennyt, kenen teoksiin tartuin.
Teksti on sujuvaa ja nopealukuista, mutta tietty vanhakantaisuus tekee lukukokemuksesta jotenkin kiusaannuttavan. Ehkäpä 2,5 tähteä.
October 25, 2011
Mielenkiintoinen pamfletti 'mukavuusfeminismistä' ja naisen seksuaalisuuden ongelmista nyky-yhteiskunnassa. Kontula kirjoittaa prostituoiduista, kauneusrutiineista, lasten seksuaalisuudesta, rakkaudesta ja alistumisesta. Tekstit herättivät parhaimmillaan ajattelemaan asioita eri tavalla, kyseenalaistamaan ja pohtimaan omaa suhtautumista asioihin. Tärkeänä koen erityisesti pohdinnan siitä, onko toisten naisten raiskaaminen enemmän väärin kuin toisten, sekä sen, voiko nainen kutsua itseään feministiksi jos rakastaa meikkaamista ja korkokenkiä tai haluaa alistua miehelle makuuhuoneessa.
November 27, 2016
Faktoihin ja Anna Kontulan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva pamfletti. Kirja sai pohtimaan sitä, mitä feminismi oikeastaan on, ja onko myös se rajoittamassa joitain naisten oikeuksia toimia ja ilmaista itseään.
March 2, 2019
En ole järin vakuuttunut, tämä pamfletti tuntui lähinnä tylsältä eikä tarjonnut juuri mitään uutta. Vika voi olla siinä, että teos on 10 vuotta vanha (luulin lainatessani uudemmaksi).
Ainoa kiinnostavana pitämäni pätkä oli Lihan hinta, joka käsitteli seksityötä ja siirtolaisuutta (sekä sivusi ihmiskauppaa pikaisesti). Ongelmat ovat samat näin kymmenen vuotta myöhemmin ja suomalaisten halu (pun not intended) antaa oikeuksia myös siirtolaisnaisille on edelleen huono. Kaikki halutaan edelleen vain karkoittaa maasta (anteeksi, palauttaa kotimaahansa).
Mutta niin, ei tosiaan tuonut mitään uutta itselleni, samat keskustelut on käyty niin monesti. Jälleen kerran Roxane Gay’n Bad Feminist -esseekokoelma on parempi.
Ainoa kiinnostavana pitämäni pätkä oli Lihan hinta, joka käsitteli seksityötä ja siirtolaisuutta (sekä sivusi ihmiskauppaa pikaisesti). Ongelmat ovat samat näin kymmenen vuotta myöhemmin ja suomalaisten halu (pun not intended) antaa oikeuksia myös siirtolaisnaisille on edelleen huono. Kaikki halutaan edelleen vain karkoittaa maasta (anteeksi, palauttaa kotimaahansa).
Mutta niin, ei tosiaan tuonut mitään uutta itselleni, samat keskustelut on käyty niin monesti. Jälleen kerran Roxane Gay’n Bad Feminist -esseekokoelma on parempi.
May 4, 2025
En osaa päättää onko tämä vanhentunut vai ei.
Jotenkin ajatukset tuntuvat jäävän puolitiehen. Väitän että monet näistä ongelmista ja kysymyksistä kohtaisimme marxilaisessa utopiassakin. Kontula viittaa lyhyesti seksuaalisuuden useisiin puoliin, tiedostamattomiin motiiveihin ja psyykkisiin kysymyksiin, mutta uskoo ilmeisesti että kaikki olisi oikeilla (eli vasemmilla) yhteiskunnallisilla valinnoilla ratkaistavissa.
Jotenkin ajatukset tuntuvat jäävän puolitiehen. Väitän että monet näistä ongelmista ja kysymyksistä kohtaisimme marxilaisessa utopiassakin. Kontula viittaa lyhyesti seksuaalisuuden useisiin puoliin, tiedostamattomiin motiiveihin ja psyykkisiin kysymyksiin, mutta uskoo ilmeisesti että kaikki olisi oikeilla (eli vasemmilla) yhteiskunnallisilla valinnoilla ratkaistavissa.
February 28, 2024
Vanha, mutta tiedon arkeologian; genealogian näkökulmasta mielenkiintoinen tarkastelun piste tai tila (locus). Mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään?
February 28, 2016
Anna Kontulan feministinen Tästä äiti varoitti -esseesikermä on melko mielenkiintoista luettavaa, ja kehittyy loppua kohden. Valitettavasti viitteet ja Kirjallisuusluettelo puuttuivat Hesarin e-kirjasta.
Valtavirtafeminismin ja omien lähtökohtien määrittelyn jälkeen Kontula ryhmittelee kirjan naiset muutamaan kategoriaan: lievästi raiskattu vonkaajanainen, alaikäinen seksilelu, ihmiskaupan uhri ja seksityöläinen, väärin perustein Suomeen huijattu maalaisthaityttö, noitamainen viettelijätär, himokas puuma ja lopuksi väärin himoittu, eli ei kunnon feministi voi haluta tulla alistetuksi.
Ensimmäiset kokoelman esseet ovat kuin lyhyitä muistelmia, joihin yhtenäisen kertojaäänen tuo kuvitteellisen feministiäidin käskyjä rikkova tai epäilevä päähenkilö. Usein toistuvia termejä ovat valtavirtafeminismi, median pornoistuminen ja sen vaikutus yksilöön, siis tässä tapauksessa objektina olevaan naisihmiseen. Hänen on siis alistuttava omaan rooliinsa, kaunistauduttava miestä varten, suostua leikeltäväksi ja rasvaimettäväksi ja vain miestä varten.
Muutamien stereotyyppisten henkilöhahmojen jälkeen päästäänkin kiinnostavampiin aiheisiin, ja lähdetään etsimään myyttikritiikin avulla perimmäisiä syitä - toki Foucault mainitaan ohimennen. Välillä puhutaan toisen ja kolmannen polven feminismistä, mutta teorioita ei avata, joten lukija saa pitkälti päätellä, että esineellistämisen kohteet saanevat toimia proto- tai arkkityyppeinä.
Maria Magdalenan avulla pohditaan syntiä, punaista väriä, noitavainoja ja naisten taikakeinoja saada miehet pauloihinsa. Maksulliset naiset eli julkiset naiset ovat tämän patriarkaalisen maailman alinta kastia, mutta seuraavaksi päästäänkin Tunnekoukkuun, jossa ”noitamainen” on oppinut paljon feministiäidiltään, ”että kaikki miehet eivät ole reittibusseja, jotkut ovat Ferrareita”. Tällaisen ferrarimiehen iskukeinoja esitellään, pupillien laajentamista, huokauksia ja kaikkea muuta vastaavaa. Viimein päästään raamatullisuudesta antiikin kreikkaan ja onnettomaan Afroditen ja Adoniksen lemmensuhteeseen - joka esseen päähenkilölle on se ideaali.
Viimeisessä esseessä Väärin himoittu päähenkilö epäilee pettäneensä feministiäitinsä kieltäessään perimmäisiä ihanteita, sillä ”miehen dominoma heteroseksihän ylläpitää naisten alisteista asemaa, näyttää pienoiskoossa koko patriarkaattiteorian.” Näistä pohdinnoista päästään sitten vielä kaukaisempaan myyttiseen menneisyyteen, eli tällä kertaa Aatamin ensimmäiseen kumppaniin eli Lilithiin. Tämän tasa-arvoisen ja demonien kanssa parittelevan arkkityypin tilalle tuli sittemmin säyseä Eeva, ja loppu onkin historiaa.
Näiden edellä mainittujen tyypittelyjen tarkoitus lienee osoittaa eri näkökulmista patriarkaalisen yhteiskunnan naisia kohtaan kohdistuvaa sukupuolitettua alistamista, sortoa ja suoranaista väkivaltaa. Monia näistä malleista esiintyy myös suomalaisessa kaunokirjallisuudessa, ja siten niitä voitaneen pitää aateromaaneja lähtien L. Onervasta, Parraksesta, Kaurasesta ja viimein myös Pirjo Hassinen, jonka tuotannossa sukupuolitettu vallankäyttö ja seksuaalisuus hallinnan välineen on yksi keskeinen elementti. Esimerkiksi Voimanaisissa kuuluu voimakkaan femakkoäitien ääni, mutta seuraukset eivät ole kasvattajien tavoitteiden mukaisia, kuten ei myöskään muutamissa tämän kokoelman päähenkilöidenkään.
Valtavirtafeminismin ja omien lähtökohtien määrittelyn jälkeen Kontula ryhmittelee kirjan naiset muutamaan kategoriaan: lievästi raiskattu vonkaajanainen, alaikäinen seksilelu, ihmiskaupan uhri ja seksityöläinen, väärin perustein Suomeen huijattu maalaisthaityttö, noitamainen viettelijätär, himokas puuma ja lopuksi väärin himoittu, eli ei kunnon feministi voi haluta tulla alistetuksi.
Ensimmäiset kokoelman esseet ovat kuin lyhyitä muistelmia, joihin yhtenäisen kertojaäänen tuo kuvitteellisen feministiäidin käskyjä rikkova tai epäilevä päähenkilö. Usein toistuvia termejä ovat valtavirtafeminismi, median pornoistuminen ja sen vaikutus yksilöön, siis tässä tapauksessa objektina olevaan naisihmiseen. Hänen on siis alistuttava omaan rooliinsa, kaunistauduttava miestä varten, suostua leikeltäväksi ja rasvaimettäväksi ja vain miestä varten.
Muutamien stereotyyppisten henkilöhahmojen jälkeen päästäänkin kiinnostavampiin aiheisiin, ja lähdetään etsimään myyttikritiikin avulla perimmäisiä syitä - toki Foucault mainitaan ohimennen. Välillä puhutaan toisen ja kolmannen polven feminismistä, mutta teorioita ei avata, joten lukija saa pitkälti päätellä, että esineellistämisen kohteet saanevat toimia proto- tai arkkityyppeinä.
Maria Magdalenan avulla pohditaan syntiä, punaista väriä, noitavainoja ja naisten taikakeinoja saada miehet pauloihinsa. Maksulliset naiset eli julkiset naiset ovat tämän patriarkaalisen maailman alinta kastia, mutta seuraavaksi päästäänkin Tunnekoukkuun, jossa ”noitamainen” on oppinut paljon feministiäidiltään, ”että kaikki miehet eivät ole reittibusseja, jotkut ovat Ferrareita”. Tällaisen ferrarimiehen iskukeinoja esitellään, pupillien laajentamista, huokauksia ja kaikkea muuta vastaavaa. Viimein päästään raamatullisuudesta antiikin kreikkaan ja onnettomaan Afroditen ja Adoniksen lemmensuhteeseen - joka esseen päähenkilölle on se ideaali.
Viimeisessä esseessä Väärin himoittu päähenkilö epäilee pettäneensä feministiäitinsä kieltäessään perimmäisiä ihanteita, sillä ”miehen dominoma heteroseksihän ylläpitää naisten alisteista asemaa, näyttää pienoiskoossa koko patriarkaattiteorian.” Näistä pohdinnoista päästään sitten vielä kaukaisempaan myyttiseen menneisyyteen, eli tällä kertaa Aatamin ensimmäiseen kumppaniin eli Lilithiin. Tämän tasa-arvoisen ja demonien kanssa parittelevan arkkityypin tilalle tuli sittemmin säyseä Eeva, ja loppu onkin historiaa.
Näiden edellä mainittujen tyypittelyjen tarkoitus lienee osoittaa eri näkökulmista patriarkaalisen yhteiskunnan naisia kohtaan kohdistuvaa sukupuolitettua alistamista, sortoa ja suoranaista väkivaltaa. Monia näistä malleista esiintyy myös suomalaisessa kaunokirjallisuudessa, ja siten niitä voitaneen pitää aateromaaneja lähtien L. Onervasta, Parraksesta, Kaurasesta ja viimein myös Pirjo Hassinen, jonka tuotannossa sukupuolitettu vallankäyttö ja seksuaalisuus hallinnan välineen on yksi keskeinen elementti. Esimerkiksi Voimanaisissa kuuluu voimakkaan femakkoäitien ääni, mutta seuraukset eivät ole kasvattajien tavoitteiden mukaisia, kuten ei myöskään muutamissa tämän kokoelman päähenkilöidenkään.
July 29, 2011
Pamfletti feminismin kolmannen aallon haastamasta radikaalifeminismistä, ja mitä sitten voisi tapahtua. Helppolukuinen, teoreettinen ja ajatuksiahärnäävä. Erityisesti mieleen jäivät seksityöläisten oikeudet (sekä etninen feminismi), rakkaus, tyttöjen seksuaaliset oikeudet ja kauneuden moninaiset mekanismit.
Monta häiritsevän totuudellista seikkaa, jotka kuitenkin kalahtavat omaan mukavuusfeminismiin ja kovaa.
Monta häiritsevän totuudellista seikkaa, jotka kuitenkin kalahtavat omaan mukavuusfeminismiin ja kovaa.
July 29, 2016
Hyviä, moderneja, näkemyksiä naisten asemaan nykymaailmassa ja -yhteiskunnassa. Ei ihan hirveesti itselle uutta, mutta paria juttua oli aivan eri näkökulmista mitä itse olen miettinyt.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews