Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija

by Vesa Karonen, Panu Rajala

Yrjö Jylhän runokokoelma Kiirastuli (1941) on merkittävin talvisodasta kertova teos, mutta sen suosiosta huolimatta Jylhä on jäänyt ihmisenä tuntemattomaksi. Panu Rajalan ja Vesa Karosen yhteistyön tuloksena saadaan nyt runsaasti uutta tietoa Yrjö Jylhästä ja hänen elämästään: painopiste on sotavuosissa, mutta teoksessa selvitetään myös Jylhän nuoruusvuosien kiihkeä runous, rakkaudet ja avioliitto sekä jatkosodan aika Aunuksen rintamalla ja traagiset loppuvaiheet. Jylhä taisteli talvisodan Taipaleenjoella komppanianpäällikkönä. Hän kirjoitti kokemuksistaan myös kirjeissään, suoraan tulilinjoilta. Tähän asti tuntemattomina pysyneet kirjeet kertovat Taipaleen raivokkaista torjuntataisteluista, mutta myös mm. Jylhän suhteesta vaimoonsa.

351 pages, Hardcover

First published January 1, 2009

Reviews

[Jarkko Tontti]

Perusteellinen ja hyvin kirjoitettu elämäkerta aikanaan erittäin suositusta runoilijasta. Surullinen tarina lopultakin; lujat on laulujen lunnaat. Innostuin Jylhän persoonasta, koska katselin häntä esittävää taulua vuosikausia Tampereen Klassillisen lukion ja peruskoulun seinässä koululaisena.

[Martti]

Komea, salskea nyrkkeilijä ja urheilija, miehinen runoilija ja karski talvisodan rintamaupseeri. Näin luonnehtivat Yrjö Jylhää (1903-1956) kirjoittajat Vesa Karonen ja Panu Rajala teoksessaan "Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija".

Yrjö Jylhän maine myyttisenä sankarirunoilijana perustuu hänen kuolemattomaan runokirjaansa "Kiirastuli" vuodelta 1941. Sitä pidetään talvisodan vahvimpana ja merkittävimpänä kuvauksena. Runoteoksen taustana ovat Jylhän omakohtaiset sotakokemukset Taipaleenjoen rintamalla, jossa käytiin talvisodan raivokkaita taisteluita. Jylhä toimi etulinjassa komppanianpäällikkönä haavoittuen taisteluissa itsekin. Runoja leimaa aito ja armoton sotakokemus, sotilaiden keskinäinen veljeys ja voimakas, tiheä tunnelma.

Talvisodan jälkeen kaavailtiin uudenlaista kunniamerkkiä, Mannerheim-ristiä, taisteluissa erityisesti ansioituneille. Myös Yrjö Jylhä oli ehdotettujen joukossa talvisodan ansioidensa perusteella. Kunniamerkkihanke ei kuitenkaan toteutunut talvisodan osalta, sillä Mannerheim-ristejä alettiin myöntää vasta jatkosodan 1941-1945 ansioista. Taipaleen tapahtumien pohjalta Jylhä teki myös suunnitelman talvisodan runoeepoksesta tai proosamuotoisesta kertomuksesta vuosien 1940-1945 aikana. Suunnitelmaa hän kehitteli vielä 1950-luvullakin. Lopulta hän kuitenkin hylkäsi suunnitelman. Tilauksesta Jylhä teki vuonna 1940 käsirjoituksen talvisodasta kertovaan elokuvaan "Hyökkäys torjuttiin". Elokuvaa ei kuitenkaan lopulta tehty.

Karonen ja Rajala ovat uppoutuneet syvälle Jylhän salaperäiseen elämään. Heillä on ollut käytettävissään mm. Kauko Kareen teos 1950-luvulta Yrjö Jylhän kohtalosta, Pekka Teelahden 1970-luvulla laatima lisensiaattityö Yrjö Jylhästä vuosilta 1939-1944 ja runsas arkistomateriaali, joka ulottuu 1990-luvulle saakka. Kirjoittajat löysivät jyrkän ja kunnianhimoisen kilvoittelijan, joka omistautui koko ehdottomuudellaan runoudelle ja suomennostöille.

Kiirastulen lisäksi Jylhä julkaisi kymmenen muuta runokirjaa, joiden syntyä Karonen ja Rajala teoksessaan valaisevat. Runoilijanuransa ohella Jylhä oli myös tuottelias suomentaja. Hän käänsi suomeksi maailmankirjallisuuden klassikoita, kuten William Shakespearen tärkeimmät näytelmät, John Miltonin runoeepoksen "Kadotettu paratiisi" ja Ranskan kansalliseepoksen "Rolandin laulu".

Runsaan lähdeaineistonsa turvin Karonen ja Rajala käsittelevät laajasti myös Jylhää yksityishenkilönä. Romanssit, avioliiton ongelmat ja taloushuolet löivät leimansa runoilijaan, jolla oli taipumuksia masennukseen ja synkkyyteen. Tilannetta ei varmaankaan helpottanut vaimolta saatu kuppatartunta. Sota oli Jylhälle raskasta aikaa, mutta kirjoittajien mukaan siirtyminen sodista rauhaan oli vielä raskaampaa. Talvisodan veriset päivät ja yöt eivät koskaan jättäneet häntä rauhaan. Jylhän mielenterveys alkoi rakoilla, ja hänellä ilmeni vainoharhaisia pelkoja.

Jylhä suunnitteli huolellisesti vuonna 1956 elämänsä traagisen loppunäytöksen. Hän kävi mm. vierailulla vanhan ystävänsä luona ja jätti lähtiessään pöydälle auki runokirjansa, jossa oli alleviivattuna rivit runosta "Äiti ja poika":

"Minä tahdon kaatua kunnialla
vapaan ja väljän taivaan alla;
olen täällä vieras, en lepoa saa
minä kaipaan soturin kuolemaa."

Jylhä ampui itsensä 30.12.1956 käydessään veljensä luona Turussa. Hän oli jättänyt kirjoituspöydälle auki runokokoelmansa Kiirastuli viimeisen aukeaman, jossa oli runo "Näky" ja sen loppusäkeet:

"En tiedä mitä vastaisin, mun on niin raskas olla, / kuin pätsissä mä seisoisin tai viime tuomiolla."

Lisäksi hän oli alleviivannut säkeen: "Sun paikkas meidän luonamme on ollut ja on aina;"

Vesa Karosen ja Panu Rajalan teos Yrjö Jylhästä on sujuvasti esitetty ja kiehtova muotokuva lahjakkaan ja ahkeran taiteilijan ja taistelijan elämästä. Muotokuva ei tietenkään voi olla kattava, koska Jylhän todelliseen ajatus- ja kokemusmaailmaan jää aina aukkoja, jotka eivät ole jälkipolvien selvitettävissä. Karosen ja Rajalan teos kutoo kuitenkin yhteen paljon näkökohtia, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään runoilijasuuruuden elämää.