Yrjö Kallinen oli omaperäinen ajattelija, joka pyrki tinkimättä totuudellisuuteen ja myötätuntoon. Opetusneuvos Yrjö Kallisen (1886-1976) elämä on Suomen historian merkillisimpiä ihmiskohtaloita. Hän sai sisällissodassa neljä kuolemantuomiota, vaikka yritti toimia rauhanvälittäjänä valkoisten ja punaisten välillä. Toisen maailmansodan jälkeen vankkumattomasta pasifistista tuli Suomen puolustusministeri. Osuustoimintamies ja Työväen Sivistysliiton pitkäaikainen puheenjohtaja oli merkittävä puhuja. Kallinen oli paitsi sosialidemokraatti myös teosofi ja tunsi tarkasti idän uskonnot. Hänen jatkosodan aikana kirjoittamansa opas zen-buddhalaisuuteen hakee vertaistaan suomalaisen tietokirjallisuuden erikoisuuksien joukossa. Yrjö Kallinen oli omaperäinen ajattelija, joka pyrki tinkimättä totuudellisuuteen ja myötätuntoon. Matti Salmisen kirjoittaman elämäkertateoksen lähteinä ovat Yrjö Kallisen omat tekstit, joista valtaosa on aiemmin julkaisemattomia. Vastalöydetty kirjeenvaihto ja kattava arkistotutkimus luovat Kallisesta uudenlaisen kuvan, ja Kallisen ulkomaisille toimittajille antamat haastattelut valaisevat Suomen historiaa tavanomaisesta poikkeavista näkökulmista. Matti Salminen on tietokirjailija ja toimittaja. Hän on aiemmin julkaissut kirjat Elämmekö valheessa ja Sadan vuoden inhimillisyys.
Vaikuttava lukukokemus. Monta asiaa tulee ajateltua uudella lailla, toivottavasti lukukokemuksen antama tunnelma sälyy pitkään ja muuntuu omaksi itseksi omassa elämässä.
Elämä ja Totuus on enemmänkin kronologisesti etenevä kuvaus Kallisen ajattelusta kuin elämänkerta. Kallinen oli erittäin laajasti sivistynyt idän uskontojen ja syvyyspsykologian tuntija, teosofi, osuustoimintamies ja demari, joka aiheutti närää niin oikealle kuin vasemmalla, erityisesti omiensa joukossa. Poliittisesta puolesta pääosaa saa sotien jälkeiset ristiriidat SDP:n sisällä. Salmisen dialogi Kallisen kanssa on riemastuttavaa lukemista ja eräänlainen loppukommentointi Kallisen tuotoksiin toimii tyylinä. Lukusuositus. Itse ajattelin hankkia seuraavaksi käsiini "Hälinää ja Hiljaisuutta".
Ai kauhee :D Aiheessa ei mitään vikaa, tosi jännä ja mielenkiintoinen tyyppi mutta PERINPOHJAISUUDESSAAN tämä oli sellainen kirja että ihan oikeasti aloin miettiä välillä kauppalistaa. Mut kai meitä elämäkertojen lukijoitakin on monenlaisia, mulle ei sovi tällainen että on miljoona sivua pitkiä sitaatteja muista teoksista ja blääblää
Kirja oli kyllä mielenkiintoinen, mutta Matti Salmisen tyyli ja taipumus käyttää jatkuvasti Kallisen sanomaa nykyajan (kirjoitushetkellä 2011) kommentointiin romuttaa paljon.
Yrjö Kallinen oli oikea miesten mies. Kirjassa on hagiografian piirteitä, mutta ei tosiasioistakaan voi olla vaikuttumatta. Kallinen eli ihailtavan runsaan elämän. Hän ehti nähdä Tammisaaren vankileirit, valtioneuvoston kokoussalit ja teosofisen seuran päämajan Intiassa. Ennen kaikkea kaikki tehtiin omatunnolle uskollisena, haistattaen tarpeen vaatiessa paskat puoluejohdolle.
Minua kiinnostivat erityisesti Kallisen (politiikan)sosiologiset huomiot ihmiskunnan kurjan tilan taustasyistä. Idealismi ja realismi tuntuvat risteävän hänen ajattelussaan hedelmällisellä tavalla. Vaikka Kallinen oli ääni erämaassa elinaikanaankin niin kyllä hänen puheenvuoronsa tuntuvat tulevan aivan jostain toisesta maailmasta siinä mielessä, ettei näin suoraa ja kuulasta modernin maailman kritiikkiä kuule enää ollenkaan. Kallisesta voinee kuitenkin ammentaa voimaa mahdottomiin taisteluihin ja itse kunkin omaan erämaahuutoon - mikä sitten onkaan aiheena.
Salminen käytti runsaasti suoria lainauksia Kalliselta, mikä toimi yllättävän hyvin. Paikoin Salminen taas toi liiaksi omaa ääntään esille ja alleviivasi turhaan Kallisen jo valmiiksi selkeää ajattelua. Kaiken kaikkiaan hieno kirja joka tuo esille sekä innoittavan suomalaisen elämäntarinan että ison siivun itsenäisen Suomen historiaa, johon kuuluvat olennaisina osina Kallisen tunnustamat teosofian ja sosialismin aatteet.