What do you think?
Rate this book
Itsevalaisevat
Jälkeenpäin hän mietti, miksei ollut pysähtynyt. Ajanut tien sivuun, aiheuttanut ketjukolaria, juossut ulos, uhmannut kaatosadetta, nolannut itseään, paljastanut uskottomuuttaan, lyönyt miestä, jonka kasvot vääristyivät sateesta. Pelastanut pientä tytärtään.”
Samana syksyisenä iltana, jona Elias Rosvik on päättänyt jättää viidennen rakastajattarensa, hänen teini-ikäinen tyttärensä katoaa. Tyttö keltaisessa sadetakissa seisomassa vanhemman miehen kanssa syyssateessa on kuva, joka jää Eliaksen viimeiseksi muistoksi. Kuva saa hänet etsimään tytärtä kuin riivattu vaimon upottautuessa suruun, ja pulloon.
Sama syksy jatkuu, ja Eliaksen vasta jätetty rakastajatar Maaria saa terapiavastaanotolleen uuden asiakkaan. Koulun harmain ja hiljaisin oppilas on muuttunut väkivaltaiseksi. Hänessä ui kala, niin hän sanoo uhmakkaan umpimielisesti, ilman kummempia selityksiä. Maaria ei saa pojasta otetta – eikä oikein omasta elämästäänkään.
Lumettomassa syksyssä hohtavat vain katuvalot, tv-ruudut ja puhelimien näytöt. Niiden saavuttamattomissa tapahtuu asioita, joita aikuiset eivät halua nähdä. On vain hämärää hapuilua vanhassa varastorakennuksessa, jossa nuoret päättävät ottaa vallan omiin käsiinsä, valaista itsensä.
Itsevalaisevat on intensiivinen ja riipaiseva romaani arjen kulissien romahtamisesta, hohtavista kaloista sekä aikuisten ja lasten maailmoja erottavasta pimeydestä.
Samana syksyisenä iltana, jona Elias Rosvik on päättänyt jättää viidennen rakastajattarensa, hänen teini-ikäinen tyttärensä katoaa. Tyttö keltaisessa sadetakissa seisomassa vanhemman miehen kanssa syyssateessa on kuva, joka jää Eliaksen viimeiseksi muistoksi. Kuva saa hänet etsimään tytärtä kuin riivattu vaimon upottautuessa suruun, ja pulloon.
Sama syksy jatkuu, ja Eliaksen vasta jätetty rakastajatar Maaria saa terapiavastaanotolleen uuden asiakkaan. Koulun harmain ja hiljaisin oppilas on muuttunut väkivaltaiseksi. Hänessä ui kala, niin hän sanoo uhmakkaan umpimielisesti, ilman kummempia selityksiä. Maaria ei saa pojasta otetta – eikä oikein omasta elämästäänkään.
Lumettomassa syksyssä hohtavat vain katuvalot, tv-ruudut ja puhelimien näytöt. Niiden saavuttamattomissa tapahtuu asioita, joita aikuiset eivät halua nähdä. On vain hämärää hapuilua vanhassa varastorakennuksessa, jossa nuoret päättävät ottaa vallan omiin käsiinsä, valaista itsensä.
Itsevalaisevat on intensiivinen ja riipaiseva romaani arjen kulissien romahtamisesta, hohtavista kaloista sekä aikuisten ja lasten maailmoja erottavasta pimeydestä.
239 pages, Hardcover
First published August 1, 2008
1 person is currently reading
80 people want to read
About the author
Marko Hautala
36 books77 followersMarko Hautala’s unique blend of psychological horror and realism has attracted readers of all genres, earning him a reputation as the Finnish Stephen King. His first novel The Self-Illuminated Ones (Itsevalaisevat, 2008) received the Tiiliskivi Prize, and in 2010 Hautala received the Kalevi Jäntti Literary Prize for Young Authors for Shrouds (Käärinliinat, 2009). He was also nominated for the Young Aleksis Kivi Prize in 2013 for Seeing Eyes (Unikoira, 2012).
Hautala's literary sensibility was formed at an early age by horror novels and later on by his experiences working as a nurse at a mental institute in the early 1990's. The Black Tongue (Kuokkamummo, 2015) is Hautala's first novel to appear in English.
Hautala's literary sensibility was formed at an early age by horror novels and later on by his experiences working as a nurse at a mental institute in the early 1990's. The Black Tongue (Kuokkamummo, 2015) is Hautala's first novel to appear in English.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 29 of 29 reviews
April 25, 2022
Hautala on viime vuosina noussut suosikkikauhukirjailijakseni. Itsevalaisevat tarttui taannoin mukaan kirpputorilta, ja nyt vihdoin pääsi luettavaksi. Nautin todella paljon Hautalan kerronnasta ja siitä, miten lukija ei kirjaa aloittaessa pysty arvaamaan, mihin suuntaan tarina etenee ja vielä loppumetreilläkin on jossain määrin epäselvää, mikä on totta ja mikä henkilöhahmojen kuvitelmaa. Kuitenkin vähän miinusta tulee siitä, ettei tarina varsinaisesti pelottanut, edes illalla ennen nukkumaanmenoa luettuna. Tämä on joka tapauksessa tuttua ja turvallista Hautalaa, ja Hautala on taidokas tarinankertoja punoessaan yhteen tarinan todellisia tapahtumia ja myyttejä ja viedessään tarinaa eteenpäin eri henkilöiden näkökulmasta lukijan mielenkiinnon ja uteliaisuuden säilyessä läpi teoksen.
July 16, 2018
Ei mielestäni ihan yhtä värisyttävä kuin Kuokkamummo tai Kuiskaava tyttö, mutta tosi paljon samanlaisia aineksia tässä oli. Oli kaloja ja muinaisia kultteja. Nopeastihan tämä tuli ahmaistua, ostin kirjan eilen Finnconista ja nappasin samalla kirjailijan nimmarin. Lopettelin kirjan kotimatkalla, eihän sitä kehdannut kesken jättää.
January 8, 2017
2,5 tähteä, mutta pyöristetään nyt ylöspäin.
En pitänyt yhdestäkään tämän kirjan hahmosta. Kirjailijan näkemys on ilmeisesti se (ainakin tämän kirjan maailmassa), että huonot ihmiset tekevät pahoja asioita huonoille lapsilleen joko suoraan tai välillisesti, ja kaikki ansaitsevat sen minkä saavat. Joissain kirjoissa kirjailija onnistuu luomaan moniulotteisia hahmoja, joilla on sekä hyvät että huonot puolensa. Tämän kirjan hahmoilla ei ollut hyviä puolia.
Se missä kirjailija onnistui, oli ympäristön hienovarainen kuvailu. Tunsin paikoitellen kesäyön lämpimän tuulenvireen kuin myös lokakuun kurjuuden ikkunalasin takaa. Mitään muuta positiivista en tuntenut tätä kirjaa lukiessani. Ehkä kirjan pointti oli se, että ihmiset kokevat myötsyntyistä tarvetta hakea oikeutusta paskoille teoilleen jumalista ja uskonnosta.
Olisin voinut antaa tälle kirjalle huonommankin arvosanan siltä pohjalta, että en pitänyt siitä, mutta varovainen 2,5/5 tähteä tulee sillä varauksella, että kirjailija mahdollisesti halusi välittää tämän kurjan kuvan ihmisyydestä ja uskonnosta, ja onnistui siinä mainiosti. Jos kirjailijalla oli jokin muu tavoite, meni se allekirjoittaneelta erittäin raskaasti ohi.
En aio lukea uudelleen, enkä ihan äkkiä aio myöskään lukea mitään muuta Hautalalta.
En pitänyt yhdestäkään tämän kirjan hahmosta. Kirjailijan näkemys on ilmeisesti se (ainakin tämän kirjan maailmassa), että huonot ihmiset tekevät pahoja asioita huonoille lapsilleen joko suoraan tai välillisesti, ja kaikki ansaitsevat sen minkä saavat. Joissain kirjoissa kirjailija onnistuu luomaan moniulotteisia hahmoja, joilla on sekä hyvät että huonot puolensa. Tämän kirjan hahmoilla ei ollut hyviä puolia.
Se missä kirjailija onnistui, oli ympäristön hienovarainen kuvailu. Tunsin paikoitellen kesäyön lämpimän tuulenvireen kuin myös lokakuun kurjuuden ikkunalasin takaa. Mitään muuta positiivista en tuntenut tätä kirjaa lukiessani. Ehkä kirjan pointti oli se, että ihmiset kokevat myötsyntyistä tarvetta hakea oikeutusta paskoille teoilleen jumalista ja uskonnosta.
Olisin voinut antaa tälle kirjalle huonommankin arvosanan siltä pohjalta, että en pitänyt siitä, mutta varovainen 2,5/5 tähteä tulee sillä varauksella, että kirjailija mahdollisesti halusi välittää tämän kurjan kuvan ihmisyydestä ja uskonnosta, ja onnistui siinä mainiosti. Jos kirjailijalla oli jokin muu tavoite, meni se allekirjoittaneelta erittäin raskaasti ohi.
En aio lukea uudelleen, enkä ihan äkkiä aio myöskään lukea mitään muuta Hautalalta.
October 18, 2015
Jälleen kerran Hautalalta kirja, joka on luettava yhdeltä istumalta, ja lisäksi uskosta ja lahkosta. Ei aivan uuuh!-tason elämys, mutta vahvaa näyttöä silti.
April 12, 2021
Tämä oli nyt neljäs lukemani Hautalan kirja ja tuttuun tyyliinsä, tämä oli hyvin hyvin synkkä kirja. Pidän Hautalan tyylistä punoa juonta kasaan, pikkuhiljaa, kiirehtimättä. Se nappaa otteeseensa alusta saakka painostavalla tunnelmallaan.
Tässä kirjassa kerrottiin samaa tarinaa usean henkilön näkökulmasta, ei kuitenkaan liian monen, jotta tarinan seuraaminen olisi muuttunut haastavaksi. Miten ihmeessä se voi toimia ja kirja pysyä mieleniintoisena? No siten, että jokaisen hahmon kertomana saadaan jotain palasia loksahtamaan paikoilleen. Todella koukuttavaa! En olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni!
Ihan täysiä tähtiä tämä kirja ei saa, sillä lopussa jäi omaan makuuni asiat himppasen liian avoimiksi. Kun kirjan loppui, istuin kirja sylissäni miettimässä, mistä tässä nyt oikeastaan oli kyse, esim. mitä ihmettä se Maaria oikein luki Iiriksen päiväkirjoista, joka sai hänet niin totaalisesti pois raiteiltaan. Eihän sitä kaikkea saa lukijalle valmiiksi pureskella, mutta pikkaisen enemmän olisin kaivannut kupletin avaamista.
Mä niin näkisin, että näistä Hautalan kirjoista saisi melkoisen makeita kauhuleffoja, kuumottavia kerrassaan!
Tässä kirjassa kerrottiin samaa tarinaa usean henkilön näkökulmasta, ei kuitenkaan liian monen, jotta tarinan seuraaminen olisi muuttunut haastavaksi. Miten ihmeessä se voi toimia ja kirja pysyä mieleniintoisena? No siten, että jokaisen hahmon kertomana saadaan jotain palasia loksahtamaan paikoilleen. Todella koukuttavaa! En olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni!
Ihan täysiä tähtiä tämä kirja ei saa, sillä lopussa jäi omaan makuuni asiat himppasen liian avoimiksi. Kun kirjan loppui, istuin kirja sylissäni miettimässä, mistä tässä nyt oikeastaan oli kyse, esim. mitä ihmettä se Maaria oikein luki Iiriksen päiväkirjoista, joka sai hänet niin totaalisesti pois raiteiltaan. Eihän sitä kaikkea saa lukijalle valmiiksi pureskella, mutta pikkaisen enemmän olisin kaivannut kupletin avaamista.
Mä niin näkisin, että näistä Hautalan kirjoista saisi melkoisen makeita kauhuleffoja, kuumottavia kerrassaan!
This entire review has been hidden because of spoilers.
August 4, 2017
Itsevalaisevat vaikuttaa aluksi hyvin tavanomaiselta kauhuromaanilta, jonka loppuratkaisun arvaa jo kansitekstistä. Sitä se ei ole, vaan juoni on monimutkainen, monikerroksinen ja monitulkintainen.
Juoni alkaa tiivistyä keskivaiheen riparihenkisestä rakkaustarinasta alkaen. Kirja on juuri sopivan mittainen kevyeksi kesälukemiseksi ja on kirjoitettu sujuvasti. Mainio omassa lajityypissään.
Juoni alkaa tiivistyä keskivaiheen riparihenkisestä rakkaustarinasta alkaen. Kirja on juuri sopivan mittainen kevyeksi kesälukemiseksi ja on kirjoitettu sujuvasti. Mainio omassa lajityypissään.
September 18, 2022
Ei niin kauhea kirja kuin alunperin pelkäsin. Jännitys oli yliluonnollista (vai oliko?), eikä niin uskottavaa, joten omalle vilkkaalle mielikuvitukselleni tämä kirja oli ihan ok. Monitulkintainen kirja ja loppu, jota jäi miettimään. Tuskin silti luen muita Hautalan kirjoja, koska kauhu ei ole mieluisin genre itselle.
April 22, 2019
Synkkä kuin suon pohja. Suosittelen jos kauhukirjallisuus miellyttää.
September 8, 2019
Erilainen, hyvällä tavalla outo.
September 8, 2022
just finished reading this for school, have an exam about it tomorrow.
I’ll give this like 1.5 stars.
I’ll give this like 1.5 stars.
February 28, 2025
Classic Hautala, but on the same account very Lovecraftian. But man, Raatikainen was one exceptional asshole.
December 31, 2025
"Demons I get, people are crazy."
May 1, 2025
Vuoden 28. lukemani kirja on koht loppumaisillaan e-kirjana toisessa puhelimessa, mutta piti pitää vesitauko.
Voi sisältää spoilereita, pillauksia, pilauksia, juonen tai paremminkin tunnelman, aihepiirin paljastuksia. Nyt hypätään epämiellyttävyysalueelle, kuinka nuoria ja hauraita mieliä, ja ihmisiä manipuloidaan, loukataan, myrkytetään, ja tuhotaan niin hihhulien toimesta riparilla. Kuin muutenkin. Myös ahdasmielinen uskonnollinen koti on myrkkyä ajattelevalle luovalle ihmiselle, joka haluaa elämässä muutakin. Nuoriso on pilalla, ja mutta miksi. Onko nuoriso pilalla. Onko aikuiset sen parempia, vastuullisempia, johdonmukaisempia.
Kiehtovaa, niljakasta ja omaperäistä. Karmivaa oli myös viittaukset antiikin Roomaan.
Hersyvää ja ilkeää oli viittaukset, joissa muinoin 90-luvulla olivat aikuiset huolissaan kuinka larppaukset ja pelit innostavat nuorison saatananpalvonnan pariin ns helvetin porttiteoria
#markohautala #itsevalaisevat #tammi #tammikirjat @tammikirjat @storytel_fi #Storytellissä #Storytell #Storytel #ekirja #romaani #eekirja #kirjaploki2020 #kauhu #sähkökirja 28.12.2020.
En ole nyt yli 11 päivään katsonu tv:tä / suoratoistoa / dvd:tä paitsi eilen 33 minuuttia fb liveä ja Samu sirkan joulupropagandasta ne huonot pätkät jouluaattona. Olen itsekin kuten leirillä, jossa tulee hiljaisuus varhain, ja olen käyttänyt siten laatuaikaa lukemiseen, enimmäkseen e-kirjoina. Kohta Storytelin & BookBeatin jäsenyydet loppuvat, mutta Elisa Kirjasta voi ostella omaksi kun hilloa saa niin montaki kiehtovaa kirjaa.
Digiboksiin olen todella tallentanut, toivottavasti myös ikimetsät. Joita katsoo sitten kun säästää rahaa kun ei pääse minnekkään kun mikään ei ole enää auki.
Luin myös viimeiset seitsemän sivua. Sitten kirja loppui. Tänään sataa erityisen paljon lunta. Olen turvallisessa paikassa, ovet ovat lukossa, ikkunat ovat tukossa, mutten ole varma, onko piipun päällä hattu... Tuuletusluukut ovat myös tungettu täyteen kangasta, ettei pakkanen pureudu sisään. On joulun aika, kellot raksuttavat, jouluvalot eivät ole amerikkalaisittain räikeitä. Jouluruoka on kasvisruokaa, lohturuokaa, uuniruokaa. Ja luen kauhua, pohjoisen jännittäviä tarinoita, vähän kuten Little Lottie...
Dec 28, 2020
28.12.2020
Voi sisältää spoilereita, pillauksia, pilauksia, juonen tai paremminkin tunnelman, aihepiirin paljastuksia. Nyt hypätään epämiellyttävyysalueelle, kuinka nuoria ja hauraita mieliä, ja ihmisiä manipuloidaan, loukataan, myrkytetään, ja tuhotaan niin hihhulien toimesta riparilla. Kuin muutenkin. Myös ahdasmielinen uskonnollinen koti on myrkkyä ajattelevalle luovalle ihmiselle, joka haluaa elämässä muutakin. Nuoriso on pilalla, ja mutta miksi. Onko nuoriso pilalla. Onko aikuiset sen parempia, vastuullisempia, johdonmukaisempia.
Kiehtovaa, niljakasta ja omaperäistä. Karmivaa oli myös viittaukset antiikin Roomaan.
Hersyvää ja ilkeää oli viittaukset, joissa muinoin 90-luvulla olivat aikuiset huolissaan kuinka larppaukset ja pelit innostavat nuorison saatananpalvonnan pariin ns helvetin porttiteoria
#markohautala #itsevalaisevat #tammi #tammikirjat @tammikirjat @storytel_fi #Storytellissä #Storytell #Storytel #ekirja #romaani #eekirja #kirjaploki2020 #kauhu #sähkökirja 28.12.2020.
En ole nyt yli 11 päivään katsonu tv:tä / suoratoistoa / dvd:tä paitsi eilen 33 minuuttia fb liveä ja Samu sirkan joulupropagandasta ne huonot pätkät jouluaattona. Olen itsekin kuten leirillä, jossa tulee hiljaisuus varhain, ja olen käyttänyt siten laatuaikaa lukemiseen, enimmäkseen e-kirjoina. Kohta Storytelin & BookBeatin jäsenyydet loppuvat, mutta Elisa Kirjasta voi ostella omaksi kun hilloa saa niin montaki kiehtovaa kirjaa.
Digiboksiin olen todella tallentanut, toivottavasti myös ikimetsät. Joita katsoo sitten kun säästää rahaa kun ei pääse minnekkään kun mikään ei ole enää auki.
Luin myös viimeiset seitsemän sivua. Sitten kirja loppui. Tänään sataa erityisen paljon lunta. Olen turvallisessa paikassa, ovet ovat lukossa, ikkunat ovat tukossa, mutten ole varma, onko piipun päällä hattu... Tuuletusluukut ovat myös tungettu täyteen kangasta, ettei pakkanen pureudu sisään. On joulun aika, kellot raksuttavat, jouluvalot eivät ole amerikkalaisittain räikeitä. Jouluruoka on kasvisruokaa, lohturuokaa, uuniruokaa. Ja luen kauhua, pohjoisen jännittäviä tarinoita, vähän kuten Little Lottie...
Dec 28, 2020
28.12.2020
April 14, 2012
Lähdin lukemaan kirjaa vailla mitään tietoa sisällöstä, kaveri vain lykkäsi tämän käteen ja sanoi että se on hänen kaverinsa kirjoittama ja hyvä. En tiennyt siis mitä odottaa ja aluksi olin pitkään varpaillani.
Lauseet ovat mietityn oloisia. Niissä on kaikki oikeat sanat halutun tunnelman luomiseksi ja suuri työ takana, mutta jotenkin liian rakennettu vaikutelma puskee läpi. Se johtuu ehkä liiasta vakavuudesta ja alakuloisen toteavan tyylin ylläpitämisestä. Pienen pieni tilannekomiikka ja leikillisyys olisi tuonut paljon elämää lisää tähän tekstiin.
Aluksi vaikutti että kirja olisi todella tyly rikoskertomus Seitsemän-elokuvan tyyliin ja aloin toivoa että kohta mukaan tulisi jotain yliluonnollista. Ilahduin, kun näin tapahtui ja mielenkiinto heräsi taas. Pian mukaan tuli niin rujoa väkivaltaa, että harkitsin taas lukemisen mielekkyyttä. Mutta sitten tarinan rakentelu pääsi kunnolla vauhtiin. Pidin ajan käsittelystä. Tarinaa kerrotaan tavallaan kronologisesti, mutta henkilö kerrallaan. Aina kun tulee uuden henkilön näkökulma, tarinassa hypätään taaksepäin ja tarinan aukot hiljalleen täyttyvät. Välillä ote on todella kauhuelokuvamainen. Nuorten kuvaus toimii paremmin kuin aikuisten, henkilöt ovat uskottavampia.
Tarinan ydin jätettiin juuri sopivasti hämärän peittoon ja lopun epilogi oli hieno. Se etäännytti hektisimmistä kauhukokemuksista ja loi hyvän pehmeän laskun todellisuuteen.
Lauseet ovat mietityn oloisia. Niissä on kaikki oikeat sanat halutun tunnelman luomiseksi ja suuri työ takana, mutta jotenkin liian rakennettu vaikutelma puskee läpi. Se johtuu ehkä liiasta vakavuudesta ja alakuloisen toteavan tyylin ylläpitämisestä. Pienen pieni tilannekomiikka ja leikillisyys olisi tuonut paljon elämää lisää tähän tekstiin.
Aluksi vaikutti että kirja olisi todella tyly rikoskertomus Seitsemän-elokuvan tyyliin ja aloin toivoa että kohta mukaan tulisi jotain yliluonnollista. Ilahduin, kun näin tapahtui ja mielenkiinto heräsi taas. Pian mukaan tuli niin rujoa väkivaltaa, että harkitsin taas lukemisen mielekkyyttä. Mutta sitten tarinan rakentelu pääsi kunnolla vauhtiin. Pidin ajan käsittelystä. Tarinaa kerrotaan tavallaan kronologisesti, mutta henkilö kerrallaan. Aina kun tulee uuden henkilön näkökulma, tarinassa hypätään taaksepäin ja tarinan aukot hiljalleen täyttyvät. Välillä ote on todella kauhuelokuvamainen. Nuorten kuvaus toimii paremmin kuin aikuisten, henkilöt ovat uskottavampia.
Tarinan ydin jätettiin juuri sopivasti hämärän peittoon ja lopun epilogi oli hieno. Se etäännytti hektisimmistä kauhukokemuksista ja loi hyvän pehmeän laskun todellisuuteen.
January 23, 2014
Pirullinen. Pirulainen. Kieli oli kaunista, huumaavaa, mukaansatempaavaa, vietteli mukaansa ilman lupauksia muusta miellyttävästä kuin romantiikan mahdollisuudesta, tarkentamatta millaisesta rakkaudesta olisi kyse. Tarina, johon tämä lupaus sisältyi, paljastui synkäksi, kosteaksi ja äärimmäisen jännittäväksi, vähän kuin menisi yöllä yksin kalaan ja haju pinttyisi käsiin, ja kynsien alta löytyisi ihoa, suomuja ja hiekkaa vielä päivienkin päästä. Tämä kirja todella kiihdytti minua, aiheutti pamppailua ja herätteli ahdistusta nihkeällä realismillaan, mahdollisuudella pelotellen. Uidessa kalanpojat voivat hipoa jalkojasi, niin kuin erilaiset arjet ja todellisuudet päivittäin koskettelevat toisiaan. Voit herätä kuollut kala vieressäsi kaupunkiasunnossasi, kyllä voit.
February 21, 2017
Marko Hautalan "Itsevalaisevat" (Tammi, 2008) on kiinnostava sekoitus uskonnollissävytteistä kauhuromaania ja dekkaria, jossa valheellisia naamioita kasvoillaan kantavien, liialliseen alkoholinkäyttöön ja avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin tukeutuvien vanhempien ja pahoinvoivien nuorten välinen kuilu on leveä, syvä ja pimeä. Eikä sitä pimeyttä halkaise mikään muu kuin kaloista lähtevä hohde.
Nuorisoterapeutin, tytärtään etsivän isän, koulukiusatun pojan, rippipapin ja päiväkirjaansa kirjoittavan teinitytön äänellä kerrottu romaani tuntuu viimeaikaisten kouluampumisten ja muiden vastaavien murhenäytelmien valossa pelottavan ajankohtaiselta.
Nuorisoterapeutin, tytärtään etsivän isän, koulukiusatun pojan, rippipapin ja päiväkirjaansa kirjoittavan teinitytön äänellä kerrottu romaani tuntuu viimeaikaisten kouluampumisten ja muiden vastaavien murhenäytelmien valossa pelottavan ajankohtaiselta.
January 14, 2016
Tämä meni selkeämmin genrekauhun suuntaan kuin Käärinliinat, Torajyvät ja Unikoira. Mukana oli myös paljon elementtejä, jotka myöhemmin löytyvät Kuokkamummosta, vaikka tarina sinänsä on aika erilainen. Itsevalaisevissa kuitenkin oli sama ongelma kuin Käärinliinoissa ja Torajyvissä, eli vaikka tarina veti todella intensiivisesti aivan loppuhetkiin asti, lopetus ei tuntunut oikein tyydyttävältä. Liika selittely tietysti pilaa mysteerin, mutta toisaalta liian hämäräksi jääminenkin tuntuu pettymykseltä. Oikeastaan vasta Kuokkamummossa (ja jossain määrin myös Unikoirassa) löytyi oikea tasapaino tässä suhteessa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja kuitenkin, kuten muutkin Hautalat.
July 5, 2016
Kirjassa kuvataan yhdenlaista realistista elämänmenoa nykyaikana. Rikkonaisten perheiden ja välinpitämättömien (alkoholisoituneiden tai työuralleen omistautuneiden) vanhempien kautta lasten mielenterveys järkkyy ja sillä on vakavia seuraamuksia. Teoksessa pinnalla on kapinointi aikuisia ja perinteistä kristinuskoa vastaan. Jännitystäkin kirjasta löytyy, siinä on muutama todella kylmäävä kohtaus. Valoisa teos ei ole, sen sijaan se on hyvä kuvaus nykyelämän varjopuolista. Kirja on helppolukuinen selkeän tekstin ja lyhyiden lukujen ansiosta.
March 5, 2023
3 tähteä.
Tässä oli paljon sellaista kerrontaa joka jäi aivojen porukoille pyörimään kuukausiksi. Muistan vielä kuukausia myöhemminkin joitain virkkeitä ulkoa. Etenkin nuorten perspektiivin kuvaus tuntui vahvalta, mikä vaikuttaa olevan tyypillistä Hautalan kirjoille.
Muistan tämän teoksen olleen varsin ahdistavaa luettavaa etenkin kesäleirikohtien osilta, ja oli kiinnostavaa miten tapahtumat esitettiin kahdesta eri perspektiivistä. Sen loppu vain tuntui jääneen hieman epätyydyttäväksi.
Tässä oli paljon sellaista kerrontaa joka jäi aivojen porukoille pyörimään kuukausiksi. Muistan vielä kuukausia myöhemminkin joitain virkkeitä ulkoa. Etenkin nuorten perspektiivin kuvaus tuntui vahvalta, mikä vaikuttaa olevan tyypillistä Hautalan kirjoille.
Muistan tämän teoksen olleen varsin ahdistavaa luettavaa etenkin kesäleirikohtien osilta, ja oli kiinnostavaa miten tapahtumat esitettiin kahdesta eri perspektiivistä. Sen loppu vain tuntui jääneen hieman epätyydyttäväksi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 28, 2011
Mielenkiintoinen kirja. Kerrankin jotain mitä en siis aio vinkata, kuten Reettakin kertoi.
Mutta tällaisesta minä tykkään. Olisin ehkä kaivannut, että kirja olisi mennyt hiukan vielä syvemmälle, kertonut hiukan vielä lisää. Ote piti mukanaan alusta alkaen. Ehkä terapeutin elämä tuntui vähän kliseiseltä, mutta senkin kestin. Hieno kirja!
Mutta tällaisesta minä tykkään. Olisin ehkä kaivannut, että kirja olisi mennyt hiukan vielä syvemmälle, kertonut hiukan vielä lisää. Ote piti mukanaan alusta alkaen. Ehkä terapeutin elämä tuntui vähän kliseiseltä, mutta senkin kestin. Hieno kirja!
November 27, 2015
Kuokkamummon lukemisen jälkeen odotukset olivat korkeat Marko Hautalan kirjojen suhteen, tämäkään ei tuottanut pettymystä. Kehys tarinassa on hyvinkin samantyyppinen kuin kuokkamummossa, henkilöhahmoja myöten. Tarina on hyvin kerrottu ja sopivan lyhyt pitääkseen mielenkiinnon yllä ja jo itsessään niin omituinen ettei ehdi kyllästyä.
May 21, 2017
Nää Hautalan kirjat on kyllä jotenkin hämmentäviä ja omalla tavallaan hämmentävän hyviä. Silti vain kolme tähteä, koska kuitenkin näihin kaipais jotain vähän lisää, nyt jää vähän liikaa jutut auki mun makuun. Liikaahan näitä ei tietenkään saa selittää, mutta pikkasen enemmän, ettei jäisi lukija ihan harhailemaan kirjan loputtua. Mutta huikean hienoa ahdistavaa tunnelmaa läpi koko kirjan.
November 12, 2013
Samanaikaisesti kiinnostava ja pohjattoman luotaantyöntävä. Hautala kirjoittaa kipeästi ihmisistä, kaipuusta, uskosta ja pelosta. Hieno ja samalla todella häiriintynyt kirja, siis karmiva. Ei oikein voi sanoa pitäneensä kun oli niin karmeaa, mutta kyllähän tämä hyvä oli.
January 13, 2016
Paikoitellen hyvinkin vahva kirja ja miellyttävää kerrontaa. Tämän luki nopeasti läpi. Loppu oli kuitenkin hieman kiirehdityn oloinen, enkä henk.koht. täysin lämmennyt sille, että oikeastaan kaikki langanpäät jätetään roikkumaan ilmaan. Kiva monitulkintainen teos silti.
July 25, 2011
Kirja, joka kulki mukana koko vinkkarikiertueen malliesimerkkinä siitä, millaista kirjallisuutta en nuorille vinkkaa. Samoista syistä vinkkaisin sitä heidän vanhemmilleen.
August 1, 2016
4,5 tähteä.
April 3, 2017
Ei mikään miellyttävä kirja. Minulle tämä oli jo liikaa.
June 23, 2018
Hautala toistaa paljon samoja maneereja kirjasta toiseen, jolloin valitettavasti niiden kauhueffekti hiipuu kirja kirjalta ja kohtaus kohtaukselta. Pelottavat puhelinsoitot ja vaaniminen yöllisen ikkunan takana ovat selkäpiitä karmivia elementtejä, koska ne vetoavat kaikissa meissä asuvaan pelkoon tulla tietämättään tarkkailluksi (tai vainotuksi) ja siten uhatuksi, mutta tämä on fiktiossa valitettavasti varsin helposti kuluva tehokeino. Onneksi Itsevalaisevissa Hautala löytää taas uutta kulmaa kauhulleen, vaikka hieman hämmentääkin halu tehdä lähes kaikesta kauhusta jotain, joka kumpuaa ja jatkaa elämäänsä nimenomaan teini-ikäisten hellässä huomassa. Sama teema on toistunut jo kolmessa Hautalan kirjassa, ja sekin alkaa osittain menettää tenhoaan.
Suosittelisin tätä ensimmäisenä Hautalan kirjana, mutta tämän teoksiin jo muutenkin tutustuneelle kirja tarjoaa suunnilleen samaa vanhaa, vaikka lisääntynyt bodyhorror ja gore olikin "virkistävä" lisä.
Olisi varmaan ollut pelottavampi ilman ilmeisten elementtien tunnistamista. Hautala kirjoittaa yhä hyvin ja vetävästi, mutta soisi saavan uusia ideoita tarinoilleen.
Suosittelisin tätä ensimmäisenä Hautalan kirjana, mutta tämän teoksiin jo muutenkin tutustuneelle kirja tarjoaa suunnilleen samaa vanhaa, vaikka lisääntynyt bodyhorror ja gore olikin "virkistävä" lisä.
Olisi varmaan ollut pelottavampi ilman ilmeisten elementtien tunnistamista. Hautala kirjoittaa yhä hyvin ja vetävästi, mutta soisi saavan uusia ideoita tarinoilleen.
Displaying 1 - 29 of 29 reviews