Ekoyhteisön vetäjä Marketta Horn pakkaa reppunsa ja lähtee sapattivapaalle kiertämään Aasiaa. Tavoitteena on vierailla henkisissä ja ekologisissa keskuksissa, löytää viisas ihminen ja matkustaa luonnonystävän periaatteita noudattaen: pelkästään julkisilla kulkuvälineillä, kertakäyttötuotteita ja muovia välttäen, minimibudjetilla. Matkan keston ja reitin suhteen ei ole tarkkaa ennakkosuunnitelmaa.
Millainen matkasta tulee? Uhkarohkea, haastava ja aito. Horn kohtaa vieraat kulttuurit ja paikalliset ihmiset ilman väliin nousevia suojamuureja. Hän lakkaa kuolevien kynsiä Äiti Teresan perustamassa saattokodissa, joogaa guruja palvovissa ashrameissa, viettää yön indonesialaisen salapoliisin bambumajassa, pyöräilee pitkin Vietnamin rannikkoa ja pakkaa kuorma-autoa keskellä mongolialaista aroa.
Ihailtavinta on se esimerkki, jota Marketta Horn näyttää noudattamalla periaatettaan kunnioittaa luontoa - itseään säästämättä, elämyksistä tinkimättä.
Pisteet kirjoittajalle siitä kuinka huoletta ja määrätietoisesti hän matkusteli maailmalla. Väittäisin että harvempi ihminen siihen pystyisi, haluamisesta nyt puhumattakaan. Pidin eri hengellisissä paikoissa vierailua mielenkiintoisena vaikka kirjoittaja ei juuri lainkaan kuvannut kuinka erilaiset harjoitukset vaikuttivat häneen. Tosin kirjalla oli jo nykymuodossa pituutta aivan riittävästi ja olisi saattanut toimia paremmin useammassa osassa.
Marketta Horn matkusti itseään säästelemättä Aasiaan ja Australiaan. Neljän dollarin päivä on hänen matkapäiväkirjansa.
Tartuin kirjaan kiinnostuneena, koska tiesin että Horn keskittyisi paitsi matkakokemuksiinsa myös ekologisiin kysymyksiin. Molempia käsiteltiin, mutta pääsääntöisesti kovin negatiivisessa sävyssä ja paasaavalla tyylillä. Muovin ja muiden jätteiden kierrätyksen ongelmat eri maissa tulivat kyllä ilmi, mutta juuri mitään konkreettista ratkaisua Horn ei esitä, ellei muovin käytön lopettamista oteta huomioon. Lisäksi Horn paheksuu tavan takaa tapaamiaan ihmisiä ja kohtaamiaan uskonnollisia traditioita. Juuri kenestäkään tai mistään ei ole positiivista sanottavaa.
Uskonnot ovat voimakkaasti läsnä Aasiassa. Horn arvostelee uskontoja ja uskonnollisia yhteisöjä, vaikkei tunne edes perustason sanastoa. Hornin mielestä aasialaisen uskonnon temppelissä on sakasti ja buddhalaiset toimittavat messun, ei-kristillisten uskontojen kesken on ekumeniaa ja niin edelleen. Lisäksi Horn paheksuu islamin perinteitä, mutta osallistuu yleisesti kyseenalaistettujen vaihtoehtogurujen yhteisöjen toimintaan.
Erittäin mielenkiintoinen matkakertomus minubudjetilla matkustamisesta Aasiassa ja Australiassa. Kirjoittaja ei todellakaan säästellyt itseään, mutta välillä tuli mieleen, että olisiko ehkä sittenkin kannattanut vähän joustaa periaatteistaan. Lisäksi aavistuksen ärsyttävä ja toistuva paasaaminen roskaamisesta ja muovin pahuudesta alkoi vähän ottaa päähän. Kirjoittaja on ihan syystä huolissaan maapallon hukkumisesta muoviroskaan, mutta joka välissä asiasta muistuttaminen alkoi tuntua puuduttavalta. Olisi kaivannut tiivistämistä ja oikolukua.