Ruotsissa ryöstöporukka vie rahankuljetusautosta säkkikaupalla rahaa. Saalis kuitenkin haihtuu kirjaimellisesti taivaan tuuliin, kun trombi yllättää autoa vaihtavat ryöstäjät. Koplaan kuulunut Ernesto herää marketin katolla ja tajuaa, ettei rikollisliigan johtaja uskoisi tarinaa pyörremyrskystä hetkeäkään. Niinpä Ernesto eli tuttavallisemmin Erno lähtee pakomatkalle synnyinkaupunkiinsa Hämeenlinnaan. Ernon tilannetta tukaloittaa se, että Ruotsin poliisi on hänen jäljillään nuuskamällistä saadun DNA:n takia. Koukkujen lisäksi perässä ovat myös konnat, liigan pomon torpedot Rune ja Goran. Erno tarvitsee rahaa sekä omaan käyttöönsä että pomonsa lepyttämiseen ja hän rupeaa ideoimaan Hämeenlinnan konnien kanssa rahakasta keikkaa. Ernon keikka vaatii taustatukea. Allun veri vetää rikolliselle polulle, vaikka ihmissuhteen kunniallisempi puolisko, poliisi Leila, on viimeisillään raskaana.
Kaavailtu keikka kohdistuu vartiointiliikkeen varikolle, joten ryöstöön arvitaan mieluusti sellaisia aseita, jotka eivät hajoa käsiin kun niitä pitää käyttää. Hämeenlinnan laitapuolen ase- ja räjähde-ekspertti Paukku-Arska näkeekin eikassa elämänsä sauman. Kyllähän pyrotekniikka aina porilaisten myynnin voittaa. Paukku-Arskan asearsenaali nostaa ryöstön Hämeenlinnan mittakaavassa aivan uudelle, kansanvälisestikin hätkähdyttävälle tasolle. Ottajia saaliille ilmaantuu useampia, mutta viime kädessä ratkaisun avaimia taitaa pitää käsissään Ernon votkalle perso täti Henna.Tapani Baggen Musta taivas tempaisee lukijan mukaan mutkat suoriksi vetävään jännityskertomukseen. Bagge kutoo taitavasti monipolvisen ja rikkaan rikosvyyhdin ja kohtelee konnia yhtä suurella ymmärryksellä kuin koukkuja. Baggen tyyli tihkuu mustaa huumoria ja hersyviä yksityiskohtia.
Tapani Bagge on kirjoittanut elääkseen parikymppisestä lähtien. Sitä ennen hän ehti kokeilla puutarhatöitä, kaatopaikan ja teollisuusalueen vartiointia, postinkantoa, osto- ja myyntityötä antikvariaateissa ja levykaupassa. Bagge on julkaissut toistasataa kirjaa ja palkittu lähes kaikesta, mihin on ryhtynyt. Parhaiten hänet ehkä tunnetaan dekkareista ja lastenkirjoista.
Auf der einen Seite glänzt »Schwarzer Himmel« mit dem vorsichtigen Einbezug klassenkämpferischer Perspektiven und starken Frauenfiguren. Obwohl Bagge hierfür jeweils nicht allzu viel Platz einräumt, ein dickes Plus dafür.
Der Gangster-Plot an sich ist aber ziemlich wirr. Leider in einem negativen Sinn. Irgendwie steigt Bagge immer wieder neu in die Geschichte ein und dann ist sie auch schon wieder zu Ende. Auch der vermeintliche Humor zündet - zumindest in der deutschen Übersetzung - überhaupt nicht. Und der Großteil der Charaktere bleibt sehr schablonenhaft, um nicht zu sagen eindimensional. Was bleibt ist kurzweilige, leichte Unterhaltung, die kaum weh tut, aber immerhin in einigen Bereichen interessante Ansätze fernab der sonst männerlastigen Kriminalliteratur zeigt.
Selten war ich von Anfang an so mit bei der Sache. Die Geschichte hat mich einfach mitgerissen, und das Ende war eigentlich auch passend, selbst wenn ich ein Happy-End normalerweise bevorzuge. Besonders gut hat mir an dieser Übersetzung auch gefallen - und das wird wahrscheinlich auch schon der Fall im Original gewesen sein -, dass der Titel "Schwarzer Himmel" sowohl am Anfang als auch am Ende im Text genannt wird. So eine Art full-circle ist immer was schönes. Ich liebe es einfach, wenn Worte wohlüberlegt verwendet werden. Ich kann den Roman nur allen Fans von Verbrecher-Geschichten wärmstens empfehlen!
Am Anfang des Buches war es etwas schwer, die ganzen Charakteren auseinander zu halten. Das hat den Lesespaß definitiv heruntergesetzt. Die Geschichte an sich war ganz in Ordnung, deshalb bekommt das Buch von mir 3 Sterne.
Johtolanka-palkinnon saanut teos oli ihan hyvä, mutta ei herättänyt minussa mitään erityistä. Perus kolme tähteä kuvaa tätä oikein hyvin. Kerronta oli hyvää ja ihan hauskoja henkilöhahmojakin teoksesta löytyi.
Vuoden johtolangalla palkittu Musta taivas toimisi ehkä paremmin Hollywood-elokuvana kuin kirjana. Onhan siinä kyllä juonenkäänteitä ja muuta jännää, mutta rikosromaaniksi kohtalaisen yllätyksetön.