Alkusyksyllä 1996 rikosylikonstaapeli Sakari Koskisella on jo muutenkin kiire, kun Hervannassa toteutuu Tampereen poliisin painajainen. 16-vuotias tyttö löytyy metsiköstä siimalla kuristettuna. Liikkeellä näyttää olevan mielisairas murhaaja, jonka henkilöllisyydestä poliisilla ei ole aavistustakaan. Jokainen tutkimuksiin kulunut päivä voi merkitä uusia uhreja. Samaan aikaan surmatun tytön isä suistuu kostonhimoiseen raivoon ja aloittaa omat tutkimuksensa... Koskinen joutuu etsimään murhaajaa kilpaa ajan kanssa, niin oman olonsa kuin perhe-elämänkin kustannuksella
FI: Seppo Sakari Jokinen (s. 13. huhtikuuta 1949 Tampere) on suomalainen rikoskirjailija.
Jokinen kävi keskikoulun Tampereen klassillisessa lyseossa ja lähti armeijan jälkeen 1970 Australiaan lähes neljäksi vuodeksi. Hän työskenteli 1975 lähtien Tampereen kaupungin tietokonekeskuksessa ja ehti toimia pitkään keskuksen pääoperaattorina, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi loppuvuodesta 2006.
Seppo Jokinen tunnetaan tamperelaista ja Hervannassa asuvaa komisario Sakari Koskista käsittelevistä rikosromaaneistaan. Jokinen on julkaissut säännöllisesti vuodesta 1996 lähtien vuosittain yhden kirjan.
Vuonna 2010 Jokinen vaihtoi kustantamoa Karistosta osuuskuntamuotoiseen suomalaisten dekkarikirjailijoiden omistamaan Crime Time -kustantamoon. Jokinen on Crime Timen perustajajäsen. Crime Time pyrkii julkaisemaan Jokisen kirjoja myös englanniksi. Ensimmäisenä aiotaan julkaista Hukan enkelit Yhdysvalloissa.
EN:Seppo Sakari Jokinen (born April 13, 1949 in Tampere) is a Finnish writer of crime fiction. His books' main character is the fictional police officer Sakari Koskinen from Hervanta, Tampere. Koskinen is divorced and has a son named Antti. The books are published by CrimeTime. Jokinen himself is also from Tampere. He spent nearly four years in Australia after serving in the army in the early 1970s. He was for many years the main operator in the Tampere city IT centre.
Ajattelin lukea Seppo Jokisen Koskis-kirjat nyt kun Jarkko Sipilän Takamäki-sarjaa on odotettavissa enää yksi postuumi teos. Kirjat sijoittuvat Tampereelle, nuoruuden kotikaupunkiini, joten paikkojen pitäisi olla ainakin auttavasti vielä muistissa. Tämä sarjan ensimmäinen kirja on ilmestynyt vuonna 1996, mikä pitänee tämän ja muiden alkupään kirjojen kohdalla aktiivisesti muistaa.
Asetelmiltaan kirja on aika tyypillinen poliisidekkari. Niin rikospaikkakohtaukset, tilannehuonepuheet kuin poliisien perhehuoletkin on luettu jo monista kirjoista - muun muassa Takamäki-sarjasta - aikaisemmin. Raaka kuristajamurhaaja ja kioskiryöstäjä piinaavat (piinaa?) muuten rauhallista loppukesän kaupunkia.
Aikansa kuvana teos toimii hyvin, mutta jotenkin kömpelöltä kirja kokonaisuutena tuntuu. Dialogit ovat välillä kirjallisen kankeita ja juonenpätkiä on ehkä sittenkin yksi tai pari liikaa näin lyhyeen tekstiin - osa niistä jää hyvin hennoiksi vedoiksi. Mielenkiintoista nähdä, miten kirjasarja kehittyy.
Välillä en tiennyt itkiskö vai nauraisko, koska niin 90-lukulainen dekkarisarjan avausosa on. Toivottavasti tv-sarjaa varten asetelmia ja asenteita on reippaalla kädellä nykyaikaistettu.
Innostuin lukemaan Seppo Jokista sen uuden Koskinen-sarjan myötä. Tää oli nopeatempoinen, helppolukunen poliisidekkari, jossa juoni toimii mut se et tää on kirjotettu ysärillä paistaa vahvasti läpi. Kirjaa lukiessa häiritsee isosti se, että kirjan mieshenkilöitä puhutellaan sukunimillä ja naishenkilöitä etunimillä. Ja se, että ei vaan voi olla poliisidekkarien päähenkilöä, jolla ois kunnollinen työn ja vapaan tasapaino, tai mielenterveys ja perhesuhteet jotenkin kunnossa.
Ensimmäinen lukemani Jokisen kirja. Hauskaa lukea tuttuihin paikkoihin sijoittuva rikoskirja, tosin en tiedä voimistiko se immersiota vai pikemminkin päinvastoin. Mikä näköalavesitorni Hervannassa on ollut? Saako sieltä vieläkin kaljaa?
Kirja on ihan viihdyttävä, nopeatempoinen ja juonivetoinen. Selkeästi modernia nordic noiria perinteisen pulmanselvittelyromaanin sijasta. Sivujuonia ja ihmissuhdekuvauksia on ilahduttavasti. Moderni tosin sinänsä on ehkä väärä sana, sillä ysäri kuuluu kerronnassa vahvasti. Tai mä toivon, että se on se ysäri, joka kuvailee naispoliisia kertomalla rinnoista, jotka nousevat terhakkaasti pystyyn hänen venytellessään.
Koskisesta on selvästi jo tässä sarjan ensimmäisessä osassa rakentumassa ristiriitainen, moniulotteinen keski-ikäinen poliisipäähenkilö, mutta vielä en ehtinyt kiinnostua hänen sielunmaisemastaan tai pohdinnoistaan reippaan nuoren työkaverin ja vaimon välissä.
Oletan että sarja paranee tästä ja aion antaa vielä uuden mahdollisuuden, mutta en nyt ihan heti kiirehdi.
Tässä kirjassa ratkotaan 2 teini tytön murhaa. Molemmat murhat tapahtui Hervannassa. Rikoskonstaapeli Sakari Koskinen selvittää molempien murhien tekijän viikon sisällä. Murhaaja piileskelee Kaupissa olevan kerrostalon pyykkituvassa josta löytyy murha-ase, siima ja paljon muuta rikollisen tavaraa.
Minun mielestäni murhaa ei pitäisi kenenkään tehdä, koska kaikilla on oikeus elää normaalisti ilman, että täytyy pelätä henkensä puolesta. Onneksi on hyviä poliisei, jotka ratkovat henkirikoksia ja saattavat tekijän vastuuseen teoistaan.
Tekijä oli mielisairas ja tällaisten henkilöiden pitäisi saada tarvitsemaansa hoitoa, eikä päästä vapaaksi mielisairaalasta.
Olihan sitä jo aika alkaa lukea Koskinen-sarjaa, kun on kohta kahdeksan vuotta asunut Tampereella. Hyvä kirja, vaikka aihe onkin aina karmea. Rikospoliisi Koskinen tiimeineen esitellään hyvin ja perhekin siinä sivussa. Hienosti Jokinen kertoo tapahtumapaikat, joita on hauska seurata samalla kun tarina etenee. Lopussa ei kyllä käytetty juuri yhtään aikaa murhaajan taustoihin eikä syyhyn, miksi hän päätyi tekemään tekosiaan.
Kirjan henkilöt kuvataan hyvine ja huonoine puolineen. Päähenkilöiden näkökulma kuvataan hyvin. Tunnelma on vähän pysähtynyt, mikä on virkistävää nyky dekkareiden kovassa vauhdissa. Poliisityö tuntuu todelliselta.
Suosittelen rauhallisen dekkarin ystävälle
Lukija Ola Tuomiselle 4 tähteä
Mini spoileri: Naimisissa olevan Koskelan katse etsiytyy kauniiden naisten ulkomuotoon usein.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Viimein tuli aloitettua Jokisen Komisario Koskinen-sarja – tässä ensimmäisessähän hän on rikosylikonstaapeli. Vaikka olenkin katsonut kaikki sarjan kaudet tähän menessä, ei minulla ollut tarkkaa muistikuvaa tämän kirjan tapahtumista. Kirjan kirjoitusaikakausi näkyy hyvin ja tutut paikat muistuvat hyvin mieleen opiskeluaikojen Hervannasta. Kaikin puolin hyvä lukukokemus.
Mahtava aloitus sarjalle. Koskisen hahmo on erittäin mielenkiintoinen ja myös muut Sorin työntekijät ovat mahtavia. Tampere on oma kotikaupunkini, joten tapahtumia oli erittäin helppo seurata ja se teki kirjasta mielekkäämmän.
Viimeisimmän (viimeisen?) Koskinen-dekkarin jälkeen piti lukea tämä ensimmäinen, jonka luin lähes neljännesvuosisata sitten. Kyllähän tämä kulkee varmasti kuin telkkarin saksalaisdekkari. Perushyvää ja plussana päälle aikamatka 1990-luvulle.
Olipas tunkkainen tuulahdus 1990-luvulta, mitä naiskuvaukseen tulee. Toisaalta realistinen aikansa kuva. Juoni ja poliisityön seuranta taas oli sujuvaa, vaikka hahmot jäivät kaikki aika pinnallisiksi.
Teknisesti vanhentunut dekkari, mutta kiinnostavat hahmot (erityisesti päähenkilö Koskinen) pitivät mielenkiinnon yllä. Ymmärrän hyvin, miksi tamperelaiset kaverini ovat intohimoisia Koskisfaneja :D
Sinäänsä mukava kirja mutta melkein kaikki juonikuviot tuntuvat epäloogiselta ja sekavalta. Rikosten tekijät ovat kuin tuulesta temmattuja ja alun vaikea poliisityö osoittautuukin lopussa lastenleikiksi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Ensimmäinen komisario Koskinen-sarjan kirja. Oma lukujärjestykseni on ollut melkoisesti sarjan sisäisestä järjestyksestä poikkeava ja tämän sarjan ensimmäisen luin nyt sitten vasta tässä vaiheessa. Nuori tyttö on tapettu siimalla kuristamalla. Lisäksi on tapahtunut kioskimurtoja, joiden yhteydessä on pahoinpidelty kioskien henkilökuntaa. Välillä poliisit miettivät onko molempien takana sama tekijä, mutta tutkimukset erkanevat pian toisistaan. Kun samantapaisia nuorten naisten kimppuun hyökkäyksiä sattuu lisää, ovat Tampereen tapahtumat ykkösaihe iltalehtien lööpeissä ja poliisilla on paineita löytää syyllinen ja pian.
Kirja on hyvä, mutta haeskelee paikoitellen ehkä hieman vielä tyyliään ja myöhempien sarjan osien sujuvuutta. Pientä hajanaisuutta kirjassa myös on kun tutkitaan kahta tapausta ja Koskisen yksityiselämääkin kuvataan aika paljon. Henkilöhahmot eivät vielä ehkä aivan ole kehittyneet samankaltaisiksi, mitä ne muissa, myöhemmissä osissa kuvataan, etenkin yhden naishahmon käyttäytyminen verrattuna myöhempiin osiin vaikutti hieman omalaatuiselta. Lupaava aloitus kuitenkin sarjalle joka on tuntunut koko ajan parantavan tasoaan, mutta pääsääntöisesti tuntuu siltä, että mitä uudempi sarjan osa, sitä parempi.
Well, it was written well enough but I just thought it lacked some things. I think I will read his other books at some time because this is only his first book and he could have improved in later books. I just don't think he had the story together and there were some odd things in it that really disrupted the story and distracted me.